Niin metsä vastaa, kuinka sinne huudat - sääli ja tuomitseminen perustuu aina ylpeyteen, ei viisauteen

 

Halveksitko edelleen "natseja", jotka tappoivat juutalais-, mustalais-, homoseksuaali- ja vammaisoletettuja? (jokainen ihminen on aina joka hetki ainutkertainen yksilö ja siksi emme voi koskaan puhua homogeeenisista ihmisryhmistä)


Säälitkö heidän "uhrejaan"?


Halveksitko kerjäläismustalaisoletettuja, jotka ryöstävät vanhuksia Suomessa?


Säälitkö heidän "uhrejaan"?


Halveksitko kerjäläismustalaisoletettuja vihaavia suomalaisia?


Säälitkö noiden vihaisten suomalaisten "uhreja" eli kerjäläismustalaisoletettuja?


Halveksitko juutalaisoletettuja, jotka tappavat muslimioletettuja?


Säälitkö heidän "uhrejaan"?


Halveksitko muslimioletettuja jotka tappavat juutalaisoletettuja?


Säälitkö heidän "uhrejaan"?


Halveksitko perheväkivaltaa kokevaa ystävääsi, säälimällä häntä, ja halveksitko myös hänen puolisoaan, tuomitsemalla tuon puolison "väkivaltaiseksi narsistiksi"?


Kaikki tuomitseminen ja sääliminen eli moralismi perustuu AINA ylpeyteen eli pelkoon, ei koskaan viisauteen ja myötätuntoon.


Ei ole olemassa "pahoja" ihmisiä ja heidän viattomia "uhrejaan", on vain olemassa pelokkaita ihmisiä tai aidosti rohkeita ihmisiä.


Pelokkaat tekevät "pahaa" itselleen ja toisilleen, rohkeat taas rakastavat sekä itseään että muita. Niin metsä vastaa, kuinka sinne huudat.


Kuolema ei ole koskaan tragedia, emmekä voi koskaan menettää mitään, koska mitään ei todella edes ole.


Siksi viisas ihminen pyrkii aina kohti puhtaan myötätunnon, aidon rohkeuden eli rakkauden tunnetilaa.


Ja viisas ihminen tuntee myötätuntoa myös moralistista itseään kohtaan, tiedostaen sen, että moralismi ei koskaan perustu rakkauteen.