Miksi kuolema on aina hyvä asia, oli kuollut minkä ikäinen tahansa?

 

Miksi kuolema on aina hyvä asia, oli kuollut minkä ikäinen tahansa?


Moni ihminen sanoo, että ei pelkää mitään, mutta kuoleman näkeminen aina arvokkaana on usein tällaisellekin ihmiselle vaikeaa. Ja tällöin ihmisellä on uskomus, että jos lapsi syntyy maailmaan, niin hänellä on sekä oikeus, että ikään kuin VELVOLLISUUS elää vanhaksi, jotta hän ei olisi syntynyt "turhaan".


Tällainen ajattelu kertoo siitä, että ihminen ei arvosta kaikkea elämää, vaan hän arvostaa elämää sen pituuden mukaan. Hän ei siis ymmärrä sitä, että kuolemme joka hetki, kun solujamme kuolee ja uusia syntyy, eikä aikaa ole olemassa.


Kaikkia kuolemia ja myös lyhyitä elämiä kannattaa arvostaa, koska mikään, mitä meille tapahtuu, ei ole koskaan "paha", mehän luomme ja sallimme kaikki kokemuksemme itse (fysiikan näkökulmasta on vain subjektiivisia kokemuksia ja todellisuuksia).


Jos lapsi syntyy sota-alueelle, niin hän usein kuolee, jotta hänen ei tarvitse kärsiä. Eikö kuolema siis ole hyvä asia?


Myös rauhallisissa oloissa elävä lapsi saattaa kuolla, koska kuoleman kokemus on arvokas niille, jotka jäävät henkiin.


Kuolemanpelko vähenee, jos ihminen kokee paljon kuolemia ympärillään, mutta jää itse henkiin, ja osaa arvostaa sitä.


Kaikkein huvittavin "rangaistus" jonka ihmiskunta on keksinyt, on siksi juuri kuolemanrangaistus. Teloittaja saattaa jäädä tuntemaan siitä syyllisyyttä, mutta se, jota rangaistaan, vapautuu.