Miksi "kiittämättömyys on maailman palkka"?

 

Koska luomme ja sallimme itse kaikki kokemuksemme (multiversumissa). niin myös kansanviisaus "kiittämättömyys on maailman palkka" pitää paikkansa.


Kenelläkään toisella ihmisellä ei nimittäin ole koskaan velvollisuutta kiittää meitä mistään (arvostus ja kiitollisuus ilmenevät eri taajuuksilla), ja katkeruus vie kalatkin vedestä, aivan kuten kateuskin.


Moni vanhempi antaa esim. "hyvää hyvyyttään" lahjoja aikuisille lapsilleen saamatta itse vastalahjoja. Huomaa, että jos tunnet itsesi tästä syystä loukatuksi, niin omakin rakkautesi lapsiasi kohtaan on ainakin jossain määrin ehdollista, ei siis vilpitöntä ja aitoa.


Jos itse arvostat kaikkia ihmisiä, niin saat muilta ihmisiltä vastalahjoja, aineellisia tai aineettomia, KOSKA arvostat - sekä itseäsi että muita. On siis mahdollista, että sinullakin on tiedostamattomia negatiivisia tunnemuistoja, jotka liittyvät omiin lapsiisi.


Sinulla on kuitenkin täydellinen vapaus olla myös olematta tekemisissä lastesi kanssa, jos tunnet surua tai vihaa siksi, että he eivät näytä välittävän sinusta. Erossa oleminen mahdollistaa suhteenne muuttumisen paremmaksi, koska heidän "kiittämättömyytensä" ei ole koko ajan aktiivisena mielessäsi.

Ja monet lapset kunnioittavat kyllä vanhempiaan, mutta eivät osaa tai pysty ilmaisemaan sitä. Syynä saattaa olla esim. negatiiviset lapsuudenkokemukset ja niistä johtuvat tunnemuistot - tai luonne-erot.


Hyvin hallitsevat vanhemmat aikaansaavat lapsissa usein ahdistusta, ja muisto tuollaisesta voimakastahtoisesta vanhemmasta voi säilyä, vaikka se olisi vääräkin mielikuva.


"Suku on pahin" usein siksi, että velvollisuudentunteet perhettä ja sukua kohtaan ovat aina negatiivisiin tunteisiin perustuvia!


Kunnioita siis vain kaikessa rauhassa itseäsi ja sellaisia ihmisiä, joita sinun on helpompi juuri nyt kunnioittaa, ja jossain vaiheessa myös lastesi käytös muuttuu - kska SINÄ muutut.


Mehän heijastamme aina omaa suhtautumistamme itseemme muihin, eli mitään ei koskaan tapahdu elämässä sattumalta.