Miksi suurin osa ihmiskunnasta uskoo edelleen "jumaliin", sattumaan tai kovaan yrittämiseen?

 

Miksi suurin osa ihmiskunnasta on aina uskonut saavuttavansa asioita kovan yrittämisen, "jumalien" tai "satunnaisten onnenkantamoisten" avulla - eikä oman mielemme voimien eli tietoisen manifestoinnin kautta?


Epäuskomme johtuu egon tunnetaajuustiloista, joissa ollessamme emme itse ole toiveidemme kanssa samalla taajuudella. Kun et ole "flow"-tilassa eli et nanuti nykyhetkestä, joka on ainoa hetki, jonka koskaan voit kokea toddeksi, niin et voi olla "alkemisti" eli toiveidesi todellistaja (realizer) eli vastaanottaja.


Voit todellistaa mitä tahansa, milloin tahansa, mihin itse aidosti tunnetasolla uskot. Mutta uskomista ei siis voi yrittää, vaan uskoessasi uskot synkroniseen prosessiin, asioiden todellistumiseen täsmälleen oikealla hetkellä.


Kukaan ihminen ei koskaan tee MITÄÄN mistään muusta syystä, kuin tunteakseen iloa ja tyytyväisyyttä, täyttymystä.


Ja siksi mielenrauha ja ilo on ainoa tavoitteesi elämässä. Tunne rakkautta ja sinulla on rakkaus, joka on kaikki, mitä koskaan tarvitset.
Sinä olet oman elämäsi kaikkivoipa Luoja. Om. Ameen. Amen.