Ovatko kaikki yhteiskunnalliset järjestelmät turhia, jos jokainen ihminen luo itse oman todellisuutensa?

 

Yleisökysymys:



"Pidätkö esim. poliittisia puolueita, yhteiskunnan hallintoa, hyväntekeväisyysjärjestöjä, luonnonsuojelua, kirkon diakoniatyötä, rauhanturvaoperaatioita, armeijaa, sosiaaliturvaa, poliisia yms. tämän maailman ja sen asukkaiden ongelmien parantamiseksi tarkoitettuja järjestöjä ja yhteiskunnallisia järjestelmiä täysin turhina? "


Kaikki sääliin tai ihmisten ja olosuhteiden kontrollointiin perustuvat järjestelmät ovat olemassa vain siksi, että on paljon pelokkaita ihmisiä.


Ja tarkoitan siis pelokkailla ei-myötätuntosia. Olemme kaikki joskus pelokkaita, ja siksi saatamme sairastua, joutua onnettomuuteen ja tarvita lääkärin apua - tai kenen tahansa auttajan, jonka uskomme voivan meitä auttaa. Shamanistisessa yhteiskunnassa tuo auttaja oli shamaani.


Kukaan poliitikko tai mikään yhteiskunta ei voi koskaan tehdä kenestäkään ihmisestä onnellista. Onnellisuuden tunne on joka hetki jokaisen ihmisen itse valitsema tunnetila.


Metafysiikan näkökulma siis on, että emme tarvitse armeijaa, jos kukaan meistä ei pelkää ketään. Kaikki vihaisethan ovat pelokkaita.


Emme tarvitse myöskään poliisia, vankiloita tai lakeja, jos kukaan ei pelkää eikä kukaan halua kontrolloida muita ihmisiä.


Kaikki nuo kontrollijärjestelmät ja sääliin perustuvat auttamisjärjestelmät ovat siis pelokkaiden ihmisten luomia ja ylläpitämiä manifestaatioita. Kaikkihan on olemassa vain suhteessa sen havaitsijoihin.


Hyväätarkoittavat säälijätkin ovat siis pelokkaita.


Jos joku on hukkumassa ja haluaa tulla autetuksi ja kävelen ohi, niin pyrkin auttamaan, jos kykenen. Kenenkään ei kannata kuitenkaan auttaa uhkarohkeuden tai säälin tilassa, koska silloin hän voi hukkua myös itse.


Viisas ihminen auttaa muita aina intuitiotilassa. Siksi ambulanssihenkilökuntakin on tehokkain silloin, jos nuo ammattilaiset eivät sääli, provosoidu (jos potilas on vihainen pelkonsa vallassa) tai pelkää itse.