"Älä äitiäs opeta, nulikka!"

 

"Älä äitiäs opeta, nulikka!"


Oletko joskus ollut tilanteessa, jossa joku toinen ihminen tulee neuvomaan sinua asiassa, jota olet tehnyt koko ikäsi, kenties jo useita vuosikymmeniä?


Suutuitko tuossa tilanteessa silmittömästi? "Joku idiootti märkäkorva kuvittelee tietävänsä paremmin asiat, joista minulla on suunnattoman paljon enemmän kokemusta kuin hänellä!"


Vai yrititkö "niellä" raivosi, koska et halunnut paljastaa "herkkää kohtaasi"?


Kun "kalikka kalahtaa" eli ylpeys kokee kolahduksen, niin se tuntuu todella pahalta, koska tuo hyväätarkoittava neuvoja saattaa tosiaan olla sinua paljon kokemattomampi, eikä hän ehkä tunne sinua hyvin, joten hän ei myöskään osaa kunnioittaa sinun kokemuksiasi.


Miksi kuitenkin suutut juuri hänelle? Miksi koet, että tuo ihminen halveksii sinua?


Se johtuu siitä, että suuttumuksen syy eli ylpeys on sinussa itsessäsi, mutta koska tuon suuttumuksen aiheutti toinen ihminen, niin egosi ohjaa sinua suuttumaan tuolle "möläyttäjälle", eli taistelemaan oman kunniasi puolesta.


Ja miksi siis suutut? Eiväthän kaikki maailman ihmiset voi mitenkään tietää, mitä kaikkea olet kokenut ja mitä kaikkea osaat ja hallitset.


Suutut siksi, että et ITSE arvosta itseäsi ja osaamistasi.


Ja siksi sinun pitäisi tässä tilanteessa itse asiassa suuttumuksen sijaan kiittää tätä möläyttäjää, joka sinua loukkasi, sillä hänen avullaan sinun oma ylpeytesi eli arvottomuudenkokemuksesi paljastui.


Sinä ITSE pidät noita taitoja ja kokemuksia arvottomina, ja siksi vedit puoleesi ihmistä, joka ei hänkään osaa (tiedä) niitä arvostaa!


Sillä, mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta, ei siis ole koskaan mitään väliä. Maailma on täynnä sekä tietämättömiä että katkeria ihmisiä, etkä voisi koskaan olla onnellinen, jos olisit huolissasi siitä, mitä kaikki nuo miljoonat ihmiset ajattelevat sinusta.


Ainoa asia, jolla on merkitystä on se, mitä ITSE ajattelet itsestäsi.


Kunnioita siis itse itseäsi, ja myös muut kunnioittavat sinua, etkä enää törmää sellaisiin ihmisiin, jotka ovat "näsäviisaita" tai "kaikkitietäviä".


Kun täysin tietoisesti vapaudut siis loukkaantumisen ja ylpeyden tunnetilasta, ja tunnetkin myötätuntoa tuota pahaa-aavistamatonta "viestintuojaa" kohtaan, niin et enää kärsi huonosta itsetunnosta tiedostamattasi.


Tuo tilanne oli nimittäin oma manifestaatiosi, oma toiveesi, ja ymmärrät tämän, kun mielesi rauhoittuu. Meistä kukaan ei ole koskaan ihmisenä täydellinen, mutta olemme kaikki epätäydellisinä täsmälleen yhtä arvokkaita. Arvokkuus on siis sisäistä, eikä sen todisteluun tarvita itsetehostusta.