Mistä tiedämme, että energiavärähtely olevaisuuden mahdollistajana on olemassa?

 

Olevaisuus aika-avaruudessa perustuu havaitsijan tekemään tulkintaan energiavärähtelystä. Voimme siis "havaita olevaksi" mitä tahansa, minkä itse uskomme "olevan olemassa".


Mutta mistä tiedämme, että tuo ns. olevaisuuden mahdollistava energiavärähtely itsessään on olemassa?


Todellisuus on ajatusmanifestaationa ja kokemuksena olemassa kokijalle ja ajattelijalle. Kyse on siis energiavärähtelyn aistinvaraisesta tulkinnasta. "Olemassaolevat asiat" ovat ajatuksia (ideoita) tai kokemuksia itsestään, mutta ilman havaitsijoita mitään niistä ei ole.


Energiavärähtelyn olemassaolo sen sijaan on pelkästään uskomus, ja olevaisen olemassaolo pelkästään kokemus, mutta jos ei olisi tuota energiavärähtelyä (sitä voi kutsua myös jollain muulla nimellä), niin emme kokisi myöskään itsemme olemassaoloa havaitsijoina.


Kun nukut, niin et ajattele energiavärähtelyn olemassaoloa, joten sinulle sitä ei tuolloin ei-olevaisena, joka ei havainnoi "maailmaa", ole olemassa, koska et havaitse omaakaan olemassaoloasi. Ellet sitten näe unta siitä, että pohdit energiavärähtelyn olemassaoloa.


Emme voi todistetusti väittää mitään myöskään rakkauden tunteen eli tunnetaajuuden "syystä", mutta voimme silti tuntea rakkauden tunnetta eli sen värähtelytaajuuden.