Miksi on tärkeää tiedostaa tunnetila, jossa kohtaat tulevan puolisosi?

Miksi on tärkeää tiedostaa tunnetila, jossa kohtaat tulevan puolisosi? Ja miksi intuitiivinen "ensivaikutelma" toisesta ihmisestä on aina totta?



Jokaisen ihmisen todellisuushavainto on aina subjektiivinen, koska se on aina omien uskomusten ja tunnetilojen kuva. Mehän emme voi havaita maailmaa toisen ihmisen näkökulmasta emmekä tuntea hänen tunteitaan.


Ehdollinen rakkaus on hyvä ja usein surullinen esimerkki tästä: Jos tapaat ihmisen toiveikkaana, niin sinulle on "toiveunelma" hänestä, ja yrität säilyttää tuota toivekuvaa kun elät tuon ihmisen kanssa. Haluat, että puoliso "täyttää toiveesi" eli täydentää sinua, "antaa sinulle rakkautta", jota sinä itsekään et suinkaan aina tunne.


Todellisuudessa voimme tuntea rakkautta vain itse, kukaan muu ei voi sitä meille antaa, rakastavat ihmiset ovat vain oman rakkautemme heijastajia.


Kun toiveikkaana löydät toisen ihmisen ja "rakastut", niin rakkauden tunteesi on kyllä totta, mutta rakkauden sanotaan olevan "sokea" tuollaisissa tilanteissa siksi, että rakkauden huuma saa sinut unohtamaan mahdollisen intuitiivisesti tavoittamasi ensivaikutelman. Koska haluat kiihkeästi tuntea rakkautta, niin sinulle kelpaa käytännössä kuka tahansa rakkauden kohteeksi. Ja kun rakkauden tunteesi hälvenee, niin pettymys voi olla todella suuri: Koet että tuo toinen ihminen petti sinut, koska hän ei ollutkaan sellainen, kuin millainen toivoit hänen olevan.


Ja me myös kaikki muutumme koko ajan eli toiveemme muuttuvat joka hetki ja jos tuo toiveunelma ei alussakaan ollut muuta kuin oma mielikuvasi, niin petyt lopulta katkerasti ja ehdollinen rakkaus muuttuukin vihan tunteiksi (viha kohottaa ahdistuneen tunnetilaa).


Myös tuon toisen ihmisen mielikuva sinusta oli "väärä", koska myös hän oli tavatessanne toiveikas (olitte tunneresonanssissa ja siksi löysitte toisenne), ei intuitiotilassa.


Jos olisit tavannut tuon ihmisen selkeyden mielentilassa eli olisit rakastanut itseäsi, niin olisit nähnyt intuitiivisesti, millainen tuo toinen ihminen todella on kohtaamisenne hetkellä. Ja koska rakastit itseäsi jo valmiiksi, niin et etsinytkään "toista puolikasta" vaan toista ihmistä, joka hänkin rakastaa itseään (olisitte silloinkin olleet samalla taajuudella molemmat, jolloin vetovoiman laki olisi saanut teidät kohtaamaan).


Ja tuollaisessa tilanteessa sekään ei haittaa, että teidän molempien toiveet ja unelmat muuttuvat koko ajan, koska et itseäsi rakastaessasi pelkää toisen ihmisen menettämistä. Sinulla on hyvin vahva "liitto" oman itsesi kanssa.


Pitkissä liitoissa ehdollisesti itseään rakastavat ihmiset voivat kyllä lopulta molemmat "oppia" rakastamaan itseään myös aidosti, jolloin alun perin ehdolliseen rakkauteen perustuva liitto muuttuukin ehdottomaan rakkauteen perustuvaksi.


Ja koska liiton aikana puolisot ovat toivoneet kokemiensa pettymysten kautta paljon (aina kun petyt puolisoosi esität toiveen, että hän olisi toisenlainen), niin kun he alkavatkin rakastaa itseään, niin myös nuo kummankin puolison toiveet pääsevät toteutumaan.


Kun puolisot rakastavat toisiaan aidosti, niin he molemmat ilmentävät toistensa toiveita vaistomaisesti. Me vastaanotamme rakkauden tunnetilassa kollektiivisista ajatusvirroista aina sellaisia ajatuksia, jotka ovat resonanssissa rakastamamme ihmisen ajatusten kanssa.


Toiveet todellistuvat kvanttitodellisuudessa AINA rakkauden tunnetilassa eli rakkauden tunnetila on indikaattori siitä, että toteutamme omia toiveitamme tuntiessamme rakkautta.


Tästä myös johtuu se, että ehdottomasti rakastava ihminen tulee toimeen kenen tahansa ihmisen kanssa: Hän saa suoran yhteyden jokaisen toisen ihmisen korkeampaan olemukseen, jolloin toisen ihmisenkin on pakko tuntea rakkautta ehdottomasti rakastavaa kohtaan. Rakkaus on aina suunnattomasti voimakkaampi tunne, kuin yksikään matalammista tunnetiloista.


Ns. kaukosuhteet ja suhteet, joissa molemmat puolisot ovat paljon töissä, voivat jatkua ehdolliseen rakkauteen perustuvinakin pitkään siksi, että AJATUS eli mielikuva onnellisesta parisuhteesta antaa turvallisuuden tunteen ja tuota mielikuvaa halutaan vaalia, vaikka se ei olisi käytännössä lainkaan totta. Kun sitten puolisot esim. juhlapyhien ja lomien aikaan joutuvat olemaan toistensa kanssa tekemisissä enemmän, niin syntyy helposti riitoja, koska mielikuva parisuhteesta ja puolisoiden todelliset toiveet toisiaan kohtaan poikkeavat hyvin paljon toisistaan.


Romanttinen rakkauskaan ei johda kärsimykseen ja pettymyksiin silloin, jos rakastuneet ihmiset rakastavat molemmat itseään. Mutta romanttinen rakkaus johtaa kärsimykseen tai eroon väistämättä silloin, jos puolisot eivät rakasta itseään, eivätkä myöskään halua oppia rakastamaan itseään ja toisiaan ehdottomasti.


Rakkaus on aina tunnetaajuustila, ei olosuhde.


Ja siksi myös fyysisesti kuolleita rakastettuja on todella helppo rakastaa ehdottomasti. He OVAT ehdotonta rakkautta eli resonanssissa oman todellisen olemuksesi kanssa.