Onko "omassa ihanassa kuplassa" eläminen itsekkyyttä?

Onko "omassa ihanassa kuplassa" eläminen itsekkyyttä?
Ei ole.
Se on ns. tervettä itsekkyyttä. Mutta vain silloin, jos todella pysyt onnellisuuden kuplassasi eli rakastat itseäsi, elämääsi ja myös kaikkia muita ihmisiä ilman mitään ehtoja.
Jos olet onnellinen ja "vaaleanpunaiset lasit silmillä", niin olet luonut ja sallinut itsellesi mukavan todellisuuden ja ansaitset sen.


Ongelmaksi "kuplassa eläminen" muodostuu vasta sitten, jos alat tuntea sääliä ja huonoa omaatuntoa "hyväosaisuudestasi" - tai halveksit ja tuomitset muita. Eli jos oletkin ylpeä, et myötätuntoinen.


Muista, että oikeaa ja väärää mielipidettä ei ole olemassa, on vain toisistaan poikkeavia näkökulmia.
Köyhiä säälivä ja vauraudestaan huonoa omaatuntoa tunteva rikas ei ole onnellinen.


Maahanmuuttajia tai vähemmistön edustajia säälivä ja ihaileva, ennakkoluuloisia "juntteja" tuomitseva nk. sivistyneistön edustaja ei ole onnellinen.


Omasta sivistyneisyydestään ylpeä ja vähemmän koulutettuja ihmisiä säälivä tai halveksiva ihminen ei ole onnellinen. Eikä hän ole myöskään aidosti sivistynyt vaan hän on ennakkoluuloinen.


"Jumalattomia" tai vääräuskoisia säälivä ja tuomitseva, omasta uskostaan ylpeä uskovainen ei ole onnellinen.


Uskovaisia ja muita hihhuleita halveksiva ateisti tai tiedeuskovainen ei ole onnelllinen.


Ns. perinteisiä arvoja kunnioittava, isänmaallinen, kasvissyöjiä ja "suvakkeja" säälivä tai tuomitseva, maaseudulla asuva ja maalaisjärkeään korostava ihminen ei ole onnellinen.


Lihansyöjiä, isänmaallisia ja autoilevia ihmisiä tuomitseva, rajatonta ja valtiotonta maailmaa kannattava autoton kasvissyöjä ei ole onnellinen.


Heteroseksuaalisia ihmisiä säälivä tai halveksiva ja omasta "poikkeavasta" seksuaalisuudestaan ylpeä ns. sateenkaari-ihminen ei ole onnellinen.


Omasta mustalaisuudestaan tai saamelaisuudestaan tai muusta etnisestä tai kulttuurisesta taustastaan ylpeä, enemmistöön kuuluvia halveksiva vähemmistöön identifioitunut ihminen ei ole onnellinen.


Ihminen, joka elää omassa "kuplassaan", tuntematta huonoa omaatuntoa, säälimättä ja tuomitsematta ketään, kunnioittaen kaikkia muita - on onnellinen.


Aidosti suvaitsevainen eli rohkea ihminen kunnioittaa siis myös pelokkaita ja ennakkoluuloisia "kuplaihmisiä".


Kaikkien muiden ihmisten näkemysten ja kokemusten kunnioittaminen mahdollistaa siis onnellisuuden, oli "kuplassa elävän" ihmisen oma maailmankatsomus millainen tahansa.