Mitä tapahtuu minuudellemme, kun kuolemme fyysisesti?

 

Vapaudumme "egon kahleista" eli negatiivisista tunteista, kun kuolemme, eli "pelottavat kummitukset" eivät ole "välitilaan jääneitä sieluja" vaan pelkästään ajatusenergiaa eli koettuja kokemuksia, jotka voimme aistia, jos pelkäämme niitä ja/tai uskomme niihin. Yhdistymme siis ei-fyysisinä ns. kaikkeuden energiavirtaan. Voimme edelleen ottaa myös egomme näkökulman - tai niiden lukemattomien muiden minuuksien näkökulman, jossa olemme elämiä joskus kokeneet. Aikaa ei ole, joten nekin elämät koemme juuri nyt. Ja pohjimmiltaan tuo egosielukin on vain yksi näkökulma ja uskomukseen perustuva.

Mutta mitä tapahtuu ennen tuota yhdistymistä "kaikkeuden energiaan"?

Ns. kanavoidussa kirjallisuudessa (joihin voimme lukea myös uskontofilosofisen kirjallisuuden) kerrotaan joskus kuolleista, jotka eivät heti kuolemansa jälkeen "usko kuolleensa" vaan ovat edelleen tietoisia minuudestaan, vaikka kehon elintoiminnot ovat lakanneet.

Joissakin perinteissä sanotaan myös, että sielu viipyy kuolinpaikalla "pari vuorokautta" ennen kuin vapautuu lopullisesti. Tällaisista asioista emme tietenkään voi esittää mitään muuta kuin henkilökohtaisia mielipiteitä, perustuuhan kaikki "olemassaolokin" pelkästään uskomuksiin ja henkilökohtaisiin havaintoihin.

Esimerkiksi "helvettiin" uskovat kristityt TOIVOVAT pääsevänsä taivaassa vihdoin nauttimaan elämästään, koska heidän elämänsä on usein kärsimystä. "Helvettiä, paholaista ja jumalaa" pelkäävä, muita uskontoja tuomitseva ihminenhän ei voi olla vapautuneen onnellinen, jos hänen tunnetilansa on korkeintaan toiveikas ("jumala" on häntä itseään vaikutusvaltaisempi olento).

Ja tällaisilla uskovaisilla on usein tarve "hyvää tarkoittaen" pelotella ns. toisuskoisia helvettiin joutumisella.

Teoriassa voitaisiin siis kuitenkin väittää, että juuri nuo pelokkaat uskovaiset eivät vapaudukaan välittömästi kun kuolevat, jos he ovat toiveikkaita ja nöyriä (koska eivät siis itse usko olevansa "jumalia"), eivät rohkeita ja luottavaisia. Heidän odotuksensa eivät siis toteudu, jos vastassa "taivaan portilla" ei olekaan "pyhä Pietari" tai "jumala".

Moni rajatilakokemuksen kokenut kristitty kyllä kertoo kohdanneensa "Jeesuksen", mutta tämän kohtaamisen jälkeen ihminen on siis palannut takaisin elämään, kertomaan tästä kokemuksesta.

Useimmat sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kristittyjä, ovat kokeneet rajatilakokemuksen ilman Jeesusta. Yleisin hahmo, jonka "hetken kuolleena ollut ihminen" on kyselytutkimusten mukaan kohdannut, on jonkinlainen kirkas rakkaudellinen valo.

Ole siis valoisa ja iloinen jo eläessäsi kehossasi ja yhdistyt valoon helposti kuollessasi, koska olet noiden korkean taajuuden energioiden kanssa jo valmiiksi taajuusresonanssissa