Katoaako maailmankaikkeus, jos kukaan tai mikään ei ole sitä havaitsemassa?

Katoaako maailmankaikkeus, jos KUKAAN TAI MIKÄÄN ei ole sitä havaitsemassa?

Kyllä. Maailmankaikkeus on vain ajatus itsestään eli värähtelyä.

Se, jota kukaan ei havaitse olevaksi, ei "ole olemassa". Aika-avaruus ei siis huomion puuttuessa supistu (versus laajentuminen), vaan katoaa kokonaan samalla hetkellä, kun huomiotsijoita ei lainkaan ole.
Mutta tuo havaitsijoiden totaalinen katoaminen on tietysti vain teoreettinen mahdollisuus, koska niin monet USKOVAT maailmankaikkeuteen, jolloin sen täytyy olla olemassa siihen uskoville.

 
Samalla tavalla kuin rakkauden tunnetila on olemassa niin kauan, kun edes yksi olento tuntee rakkautta. Ja kun yksi tuntee rakkautta, niin "kaikki rakkaus on", ei vain osa siitä, siis "supistunut rakkaus".

 
Myöskään aikaa ole olemassa, ellei joku usko siihen ja kuvittele havaitsevansa sen kulumista. Mutta jos yksikin aikaa havaitsee ja siihen uskoo, niin aika on, ei vain osa siitä.

 
Havaintomme ovat siis aina olemassa vain subjektiivisesti, vaikka ne olisivat kuinka "suuria ja laajentuneita" tahansa.

 
Tuo maailmankaikkeuden laajeneminen prosessinomaisesti on myös kysymys, joka perustuu ajan illuusioon, sillä jos alkuja ja loppuja ei ole (jotainhan pitäisi olla ennen alkua ja lopun jälkeen), niin miten voisi olla olemassa laajentumaton ja laajentunut, siis kronologisten prosessien tuloksina.

Kaikki mikä voi olla on siis aina ollut olemassa mahdollisuutena, ajatuksena itsestään. Se, että universumi tulee havaituksi ja sen voi kokea "laajenevan" on aika-avaruudellinen, subjektiivinen uskomus ja näkökulma.