Miksi uskonnolliset ihmiset usein taistelevat uskonsa puolesta?

Miksi uskonnolliset ihmiset usein taistelevat uskonsa puolesta?

Koska moni heistä yrittää rakastaa "jumalaa" mutta ei itse tunne rakkautta ja elämäniloa.

Ja tästä myös johtuu se, että voimakkaita "uskoon tulemisen" kokemuksia kokevat sellaiset ihmiset, jotka ovat ahdistuneita.

Usein tällaiset ihmiset ovat ennen uskoontuloaan yksinäisiä ja masentuneita, jolloin pienikin toivon kipinä on vapauttava.

 
Mutta uskonto, joka ei tarjoa täysin ehdotonta rakkautta ei voi ketään "pelastaa", vaan se on kuin huumetta, jota pitää saada lisää, jotta uskova pysyisi ns. nousuhumalassa.

 
Siksi monet uskonnolliset ihmiset viihtyvät toistensa seurassa, TAISTELLEN uskon puolesta, eivätkä he useinkaan viihdy yksin.

 
Ihminen, joka nauttii myös omasta seurastaan, koska rakastaa itseään, on aidosti rohkea eikä tarvitse korkeampia voimia tunteakseen mielenrauhaa.

Kiitollisuus liittyy myös ajatuksissamme usein johonkin sellaiseen, joka "ei ollut aikaisemmin hyvin" mutta joka sittemmin onnistui.

 
Menneisyydellä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, vain nykyhetkellä.

 
Siksi sellaisen asian ajatteleminen, joka "ei ollut aiemin hyvin" ei ole hyödyllistä.

 
Esimerkiksi sotaveteraaneja kohtaan tunnettu kiitollisuus vie ajatukset sotaan, ja kaikki taistelut ovat aina murhenäytelmiä, joten sotaveteraanien "sankaruuteen" keskittyminen aktivoi sodan kärsimykset nykyhetkessä.

 
Vain sellainenn taistelu, jota ei käyty ollenkaan, on "voitettu".