Miksi kuoleman ja menettämisen pelko estää elämästä nauttimisen?

Miksi kuoleman ja menettämisen pelko estää elämästä nauttimisen?

Mitään ei todella ole, joten emme voi koskaan menettää mitään.

 
Jokainen toive, jota olemme joskus toivoneet on ikuisesti olemassa ja vastaanotamme toiveemme, kun uskomme sen toteutumisen mahdollisuuteen.

 
Siksi useimmat meistä hengittävät pelkäämättä, että hengitys pysähtyy (esim. yöllä) ja luottavat myös sydämensä toimintaan, vaikka hengissäpysyminen edellyttää, että sydänlihas ei koskaan väsy.

 
Kun minun terve poikani kuoli nukkuessaan, niin monet kuolemasta kuulleet ihmiset valvoivat lastensa unta, peläten, että heidänkin terve lapsensa kuolee. Lapseni ovat aina nukkuneet hyvin, joten minulle ajatus siitä, että tuon kuoleman olisi voinut jotenkin estää oli täysin absurdi.

 
Pidän siksi jokaista kuolemaa vapauden vertauskuvana.

 
Meillä on vapaus elää ja vapaus kuolla. Ja vapaus kärsiä ja vapaus olla iloisia. Joka hetki.
Siksi elämän vertauskuvaksi sopii hyvin meri: Niin kauan kun aaltoliike eli elämä jatkuu, saamme pettymysten jälkeen jatkuvasti uusia mahdollisuuksia kokea iloa: Kun koemme ei-toivottua (aalto pakenee) niin sitä seuraa aina toivottu (uusi aalto tulee).