Sinä Olet Luoja

  Miksi jokainen päivä kannattaisi nähdä aina täysin uusin silmin ja tehdä jotain, mitä et ole aiemmin koskaan tehnyt ? Miksi kannattaisi myös ajatella tuon päivän voivan olla myös viimeinen päiväsi? Tuttuus ja "arkisuus" koetaan turvallisena, vaikka se ei ole yhtään sen turvallisempaa kuin uudet asiat ja kokeilunhalu. Kaikkihan muuttuu joka hetki joka tapauksessa, jokainen hetki on uusi luomus, energian liike ei koskaan pysähdy. Ihminen voi siis olla sekä turtunut (ei iloinen, mutta ei kovin ahdistunutkaan) tai tylsistynyt "jumissa olemiseen" - ja kuvitella elävänsä ikuisesti yhtä aikaa. Ja kaikki nuo tunnetilat ja uskomukset ovat harhaa. Tylsyyshän on kärsimystä, joka koko ajan vain lisää dramaattisen muutoksen todennäköisyyttä. Tyytyväisyyttä matalammat negatiiviset tunnetilat ovat siis aina "aikapommeja", koska kun emme iloitse elämästä, niin pyydämme joka hetki, että elämämme muuttuisi. Ja negatiivisessa tunnetilassa koettu muutos on aina ei-toivottu,

  Jos koet joskus ahdistuksen ja epätoivon hetkiä, et nauti vallitsevista olosuhteistasi etkä usko myöskään tuolla hetkellä muutoksen mahdollisuuteen, niin ajattele hengitystäsi. Hengitys on jatkuvaa muutosta. Jos et hengittäisi sisäänhengityksen jälkeen ulos ja uloshengityksen jälkeen jälleen sisään, et pysyisi hengissä ollenkaan. Uskot siis muutoksen mahdollisuuteen joka hetki. Kohdista vain huomiosi sellaisiin asioihin, joissa muutos näkyy ja voit tietoisesti sen kokea. Kun uskot muutokseen, niin muutos voi tapahtua millä tahansa muullakin elämänalueella. Tärkeintä on siis vain uskoa, ei yrittää kontrolloida jatkuvaa ja keskeytyksetöntä muutosprosessia, joka on elämä itse.

  Miksi on hyvä kysyä itseltään MIKSI haluan jotakin? Miksi nautin ruuasta? Koska minun "tekee mieli" ruokaa (minua miellyttää syöminen) ja ruoka on hyvää. Miksi nautin juomasta? Koska minun "tekee mieli" juoda, ja nautin juomisesta. Miksi nautin vauraudesta kaikissa muodoissaan? (raha, omaisuus, ihmissuhteet, terveys, kauneus, ilo, uudet kokemukset, viisaus) Koska vauraus saa minut tuntemaan itseni vapaaksi. Miksi nautin vapaudesta? Koska olen oman elämäni vapaa luoja ja nautin luomisesta.

  Me ihmiset olemme usein kuin tuuliviirejä, eli seuraamme välillä intuitiotamme eli sisäistä viisauttamme ja viisaita kanssaihmisiämme - ja seuraavassa hetkessä taivastelemme ja tuomitsemme ja menemme "suuren massan mukana", koska se tuntuu turvalliselta silloin, kun oma mielentila on pelokas. Aidosti rohkeita, itselleen rehellisiä ihmisiä on siksi aina huomattavasti vähemmän kuin "tuuliviirejä". Jos itse huomaat, että esim. täällä sosiaalisessa mediassa istut usein "kahdella pallilla", eli kannatat ja vastustat vuorotellen samoja mielipiteitä, niin mieti, miksi teet niin. Tuollainen tunnetilojen ja asenteiden "sahausliike" nimittäin pitää sinut paikallasi, vaikka olisitkin toiveikas omien unelmiesi suhteen, koska vedät ja työnnät samaan aikaan. Energia liikkuu aina siihen suuntaan, mihin omat ajatuksesi kohdistuvat. Valitse siis positiivinen suunta, niin manifestoit miellyttäviä asioita - vääjäämättä. Muista, että myös "ongelmat" ohja

  Väite, että sääli ja "sosiaalinen vastuuntunto" olisi arvokasta ja tärkeää on hyvin yleinen. Ajatus juontanee paitsi kristinuskon negatiivisista eli syyllistävistä tulkinnoista, niin lauseesta "yhteiskunta on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki." Yhteiskunta ei kuitenkaan koskaan tee kenestäkään menestyvää - jokainen voi tehdä sen vain itse. Emme voi koskaan auttaa ketään kärsivää kärsimällä itse. Et voi parantaa sairasta sairastumalla itse. Et voi auttaa köyhää köyhtymällä itse. Et voi hankkia kenellekään rakastettua luopumalla omastasi eli antamalla rakastettusi tuolle yksinäiselle. Emme voi koskaan auttaa ketään yrittämällä kontrolloida olosuhteita tai muita ihmisiä. Säälijä on itse se "heikoin lenkki", koska hän ei kunnioita säälinsä kohteita - eikä itseään, koska tuntee ylimielisyyttä. Ps: Kuvassa "narsisteja"

  Jos haluat elämääsi positiivisia muutoksia, niin älä pyydä äläkä vaadi vaan mieti, MIKSI haluat kokea jotain uutta. Muutos tapahtuu heti, kun tunnet itse sen todeksi tunnetasolla - eli olet tyytyväinen myös nykytilanteeseesi. Siksi ei pitäisikään pyrkiä kohti muutoksia kysymällä "miten" tai "milloin" vaan "miksi" haluan muutosta (koska haluan tuntea tyytyväisyyttä ja iloa). Sama idea oli Einsteinin kysymyksessä: "Onko universumi ystävällinen paikka." Sisin olemuksemme nimittäin vastaa tuohon kysymykseen aina: "On!"

  Miksi niin usein "lyömme lyötyä" ja saamme lopulta aina myös "maistaa omaa lääkettämme"? Jos olet ylpeä, niin manifestoit itse elämääsi tilanteita, joissa voit havaita oman ylpeytesi. Meidän kaikkien päämäärä ja todellinen toive on aina ehdoton kunnioitus sekä itseämme että kaikkia muita ihmisiä kohtaan. "Lyödyn lyöminen" tapahtuu usein siksi, että et tiedä arvostelusi kohteen elämäntilanteesta juuri mitään (uskot omaan mielikuvaasi hänestä), mutta jostain syystä hän ja hänen tekemisensä ärsyttävät sinua. Ja usein tuo syy ärsyyntymiseesi on se, että tuo vaikeassa tilanteessa juuri nyt oleva ihminen on henkisesti vahvempi ja rohkeampi kuin sinä. Erityisesti sinua ärsyttävät sellaiset ihmiset, jotka tekevät sinun mielestäsi "vääriä" asioita, ja ovat siitä huolimatta iloisia! Esim. ennakkoluulot mustalaiskulttuuria kohtaan ovat alun perin syntyneet kateuden takia: Kun ihminen, joka ei itse ole vapaa, näkee aidosti vapaan ihmisen, hän haluaa "

  Pitääkö omia vanhempia rakastaa, jos lapsuus on ollut kurja? Ei pidä eikä tarvitse. Omia vanhempia ei ole mitään velvollisuutta rakastaa silloin, jos et tunne rakkautta heitä kohtaan. Jos yrität väkisin rakastaa ketä tai mitä tahansa, niin todellisuudessa et rakasta vaan "siedät". Ja silloin et tunne rakkautta myöskään itseäsi kohtaan. Ja jokainen, joka ei rakasta itseään, kärsii. Sukulaisuus on täysin ylimainostettua, sosiaalista velvollisuutta, ja pahimmillaan raskas taakka ihmiselle - vaikka se parhaimmillaan voi olla myös hyvin iloinen asia. Lapset ovat vanhempiensa "opettajia", ei päin vastoin. Lapsen rakkaus on ehdotonta - kunnes hän oppii itseään vanhemmilta ihmisiltä pelkoa ja vihaa. Mutta voit kyllä alkaa rakastaa myös vanhempiasi ja "sisäistä lastasi" kohdistamalla rakkautta muita elämäsi arvokkaita asioita kohtaan. Ja kun lopulta pystyt ajattelemaan lapsuudessa kokemiasi kurjia asioita, mutta ajatus ei enää takerru mieleen vaan lipuu vain pois

  Onko viisasta noudattaa kaikissa tilanteissa aina yhteisiä sääntöjä ja lakeja? Ei ole. Viisas ihminen kunnioittaa kyllä muita ihmisiä, mutta toimii aina oman intuitionsa eli ns. maalaisjärkensä ohjaamana, "tilanteen mukaan". Vain tyhmä ihminen asettaa esim. itsensä tai läheisensä vaaraan siksi, että lain kirjaimellinen noudattaminen edellyttäisi sitä. Laki on myös aina sellainen, kuin miten se luetaan: Esim. kevyenliikenteenväylällä ei saa lain mukaan ratsastaa hevosella, mutta tieliikennelaissa tietoinen vaaran aiheuttaminen muulle liikenteelle on sekin kiellettyä, ja kaikki hevoset eivät ole ns. liikennevarmoja. Laki on siis sisäisesti ristiriitainen. Lait ja säännöt on laadittu siksi, että niiden avulla halutaan kontrolloida ja hallita ihmisiä - yksilöitä ei kuitenkaan voi kukaan koskaan hallita. Kaikki ihmiset rikkovat joskus sääntöjä ja lakeja, ja myös valehtelevat usein, mutta tästä asiasta harva uskaltaa tai haluaa puhua ääneen, koska useimmat pelkäävät tulevansa tuo

  Hienosäätöä manifestoijille: "Olen valmis tuntemaan tyytyväisyyttä ja iloa, jotta saan mitä haluan". Mikä siis tällä henkilöllä on aktiivisena eli manifestoituvana ajatuksena? Aivan. Se, mikä EI ole vielä manifestoitunut ja sen haluaminen. Mihin siis pitäisi keskittää ajatukset, jos haluat manifestoida asioita, joita haluat? "Olen täysin tyytyväinen nykyhetkeen ja kaikkeen mitä olen saanut kokea, luoda ja sallia eli manifestoida." (mukaanlukien kaikki kokemasi haasteet ja ongelmat, ei-toivottuhan lisää ja vahvistaa aina toivottua) Kun olet tyytyväinen juuri nyt, manifestoit siis automaattisesti asioita, jotka tekevät sinut tyytyväiseksi myös tulevaisuudessa - ilman haluamista ja yrittämistä.

  Kuinka on viisasta toimia, jos olet itse hyvin haavoittuvaisessa ja vaikeassa tilanteessa, ja joku ulkopuolinen kutsuu sinua "ojentamaan" poliisit, lastensuojeluviranomaiset, eläinsuojeluvalvojan - tai ns. kyläpoliisi tai naapuri tekee usein valituksia sinusta, lapsistasi, elämäntyylistäsi tai eläimistäsi? Ensinnäkin: Olet itse manifestoinut nuo tilanteet. Aina, kun olemme masentuneita tai mistä tahansa syystä epätoivoisia, pelokkaita tai umpikujassa, niin vedämme puoleemme sekä pahantahtoisia ihmisiä että hyväätarkoittavia säälijöitä ja tuomitsijoita. Saatat nimittäin itsekin masentuneena syyttää itseäsi tilanteestasi, vaikka et edes tiedostaisi sitä. Ja syyllisyyttä tunteva vetää aina puoleensa syyttäjiä. Se, että syytät itseäsi EI kuitenkaan tarkoita, että olet "paha"! Syyllisyydentunne voi olla sinussa valmiina negatiivisena tunnemuistona, eikä se siis liity millään tavalla ikäviin tilanteisiin, joita koet. Pahantahtoiset ihmiset eivät vain näe "malkaa om

  Ikävä ja kaipaus ei ole rakkautta. Ja varsinkin pienet lapset tietävät vielä tämän. Moni vanhempi on ollut tilanteessa, jossa lapsi pitää jättää hoitopaikkaan ja hän itkee tai kirkuu kauhuissaan. Jos vanhempi jää säälimään lasta eikä "henno" poistua tilanteesta, niin jossain vaiheessa lapsen itku muutttuu tekoitkuksi ja lopulta hän vihaisena huutaa vanhemmalleen: "Mene jo!" Lapsi siis tietää, että hänen PITÄISI kaivata vanhempiaan, mutta intuitiivisesti hän samalla tietää olevansa vapaa ja haluaa aloittaa iloiset leikit muiden lasten kanssa. Ja hän haluaa kokea ns. eroahdistusta mahdollisimman vähän aikaa, koska lapset aistivat matalat tunnetaajuudet vielä hyvin voimakkaasti ja haluavat siksi nopeasti palata takaisin huolettomuuden tunnetilaan. Myös meillä aikuisilla on sisäinen tieto kaipauksen eli melankolian haitallisuudesta. Jos parisuhde perustuu ehdolliseen rakkauteen (joka ei ole aitoa rakkautta), niin osapuolet kokevat erossa ollessaan usein tarvetta tarki

  "Älä tavoittele kuuta taivaalta." "Joka kuuhun kurkottaa, se katajaan kapsahtaa." "Ei kannata mennä merta edemmäs kalaan." Tarkoittavatko nämä viisaudet siis sitä, että unelmasi ovat aivan liian suuria ja "mahdottomia" toteutettaviksi? Ei suinkaan. MIKÄÄN unelma ei ole tietoiselle luojalle koskaan liian suuri ja mahdoton. Voimme kyllä toivoa joskus "vääriä asioita" eli sellaisia asioita, jotka eivät ole todellisia toiveitamme (esim. ihmissuhde jonkun tietyn ihmisen kanssa). Mutta ns. sydämesi toiveet, kuten rakkaus, vauraus kaikissa muodoissaan ja terveys ovat aina mahdollisia. Vain sinä itse voit estää niiden todellistumisen. Nuo kansanviisaudet tarkoittavat sitä, että pääset kulkemaan kohti suuria unelmiasi vain jo manifestoituneiden unelmiesi arvostamisen KAUTTA - siis valitsemalla arvostuksen eli tyytyväisyyden tunnetaajuuden. Ja arvostettavaa jokaisella meistä on todella paljon. Elät juuri nyt todeksi todella monia sellaisia toiv

  Pitääkö menneisyydessä tehtyjä "pahoja" tekoja katua ja pyytää anteeksi? Ei pidä, ei tarvitse eikä kannata - ELLEI anteeksipyyntö tapahdu myötätunnon tunnetilassa. Kukaan meistä ei ole koskaan syyllinen mihinkään. Monet ihmiset ajattelevat niin, että jos he ovat tehneet elämässään omasta mielestään jotain "pahaa", niin heidän pitää "pyydellä anteeksi" tuota pahuutta, "käydä läpi" tuon pahuuden syitä ja "korvata" pahuutensa jotenkin tuon pahuuden uhreille. Tällainen ajattelu vain ylläpitää pelkoa, syyllisyyden ja syyttämisen kierrettä ja vahvistaa katkeruuden tunteita. Kaikki kokemuksemmehan perustuvat osallisuuteen, eli "viattomia uhreja" ei ole olemassa (aidosti viaton lapsi, joka kokee "pahuutta" ei syytä tekijää). Ja siksi esim. psykoterapiat, joissa ei keskitytä ratkaisuihin ja negatiivisista muistoista vapautumiseen, kestävät usein loputtomasti, koska menneisyyden kokemuksiin keskittyvä potilas aktivoi noita k

  Erilaisia kuviteltuja uskonto- ja kansanryhmiä haukutaan monilla foorumeilla tälläkin hetkellä raivokkaasti. Ja se kertoo pelosta, joten herkän ihmisen kannattaa jättää tuollaiset keskustelut täysin "omaan arvoonsa", jolloin negatiiviset ajatukset eivät aktivoidu omassa todellisuudessa. Mielenrauhaa ei kannata koskaan menettää siksi, että muut ihmiset ovat vihaisia ja tuomitsevia. Jos joku teistä kykenee säilyttämään puhtaan myötätunnon lukiessaan tuollaisia kirjoituksia, niin yksi hyvä tapa keskustella on esittää kysymyksiä, jolloin vihainen ja tuomitseva ihminen itse joutuu vastaamaan itselleen. Esitä esim. usein tämänkaltaisia kysymyksiä: "Jos juutalainen ja muslimi ovat avioliitossa ja heille tulee riitaa, ja toinen tappaa toisen, niin kumpi on paha eli syyllinen ja kumpi on viaton uhri?" "Jos rasismin vastustaja ja rasisti ovat parisuhteessa ja heille tulee riitaa, ja toinen tappaa toisen, niin kumpi on paha eli syyllinen ja kumpi on viaton uhri?" &

  "Minuus" on sinun uskomuksesi sinusta itsestäsi. Ja myös "ihmiskunta" ja sen olemassaolo on tällainen uskomus. "Ihmiskuntaan kuulumisen tunne ja uskomus" on siis eräänlainen laajentunut ego, joka perustuu rajallisuusharhaan. Jos raahaamme mukanamme mielikuvaa "vaarassa olevasta pahasta ja pelokkaasta ihmiskunnasta", niin samaistumme myös itse siihen, jolloin olemme itsekin "vaarassa, pahoja ja pelon vallassa". Tästä syystä ei ole hyödyllistä ajatella ihmiskuntaa kollektiona, joka on tai ei ole jollain tietoisuudentasolla, tai "kehittymässä johonkin suuntaan". Emme ole "veljiemme vartijoita" - olemme oman universumimme keskipisteitä. Valitset täysin vapaasti itse oman olemuksesi, mahdollisuutesi ja tulevaisuutesi, joka hetki.

  Ihmiskunnan hyvinvointia estää vastuuntunto, sääli ja kuolemanpelko, "säälittävien" yksilöiden näkeminen heikkoina - ei itsekkyys. Sanat "itsekäs" ja "itserakas" ovat alun perin tarkoittaneet oman arvonsa tuntevaa vapaata ihmistä, joka ei ole ylpeä eli pelokas vaan edelläkävijä, esikuva muille. Itsekäs ihminen ei halveksi muita ihmisiä heikompina, kuten ylpeät ihmiset tekevät. Itsekäs ihminen kunnioittaa niin omaa kuin muidenkin vapautta luoda täysin vapaasti itse oma todellisuutensa. Luontokin on "julma", koska eläinten ja kasvien päämäärännä ei ole elinkelvottomien yksilöiden pitäminen väkisin hengissä. Ja nuo fyysisesti heikommat yksilöt eivät kerjää sääliä vahvemmilta. Koska eläimet ja kasvit eivät pelkää kuolemaa. Se, että monet ihmiset pitävät esimerkiksi lapsia ja vanhuksia ja elämässään paljon haasteita kokeneita ihmisiä "heikkoina" on täydellinen, sääliin ja ylpeyteen perustuva näköharha. Jos siis haluat "pelastaa koko i

  Ihminen, joka pohtii henkisiä asioita paljon, lukee paljon hengellisiä tekstejä ja pyrkii "valaistumaan" ajattelun avulla, voi lopulta päätyä ilottomuuden tilaan. Se johtuu siitä, että elämä ei kunnioita teorioita vaan elämän ainoa tarkoitus on ilo, siis huolettomuus, ei "hartaus", askeesista ja elämänkielteisyydestä puhumattakaan. Koko tietoisen luomisen filosofian perusta on pyrkimys tyytyväisyyteen, tapahtui mitä tapahtui, koska kaikki kysymykset ja ongelmat vain tarkentavat toivetta. Voimme siis olla iloisia kohdistamalla huomiomme pois aina sellaisista kysymyksistä, joihin emme juuri nyt löydä vastausta - sillä joka hetki manifestoimme jotakin, jota olemme toivoneet. Jos henkiseen kehitykseen pyrkivä ihminen ei kuitenkaan tunne puhdasta iloa ja rakkautta ja ikään kuin vain "tyytyy kohtaloonsa" sillä perusteella, että "kaikki tunteet ja kaikki kokemukset ovat yhtä arvokkaita", niin elämästä voi tullakin ongelmien, muuttumattomuuden ja apeud

  Mitä tarkoittaa "valaistuminen"? Valaistumisen tila tarkoittaa oman luomisvoiman tietoista tiedostamista. On siis mahdollista elää aika-avaruudessa oman todellisuuden luojana korkean tietoisuuden tilassa, eli ihminen on silloin "tietäjä". Hän siis "tietää", että tarpeettomia ongelmia ja kysymyksiä ei ole olemassa ja että kaikki toiveet toteutuvat täsmälleen oikealla hetkellä. Hän myös tiedostaa, että kaikki ns. ongelmat ja viiveet toiveiden toteutumisessa ovat omia toiveita. Vs: Hän ei syö hedelmää raakana eikä vasta sitten, kun se on jo mädäntynyt. Hän syö sen silloin, kun se on parhaimmillaan. Tällainen ihminen voi katsoa myös matalammissa tunnetiloissa olevaa itseään korkeamman minänsä silmin, eli tuntea ns. sielunkipua (joka on siis fyysinen rintalastassa tuntuva kipu, tunnetaajuuden laskusta kertova indikaattori) ja silti olla tietoinen siitä, että kaikki on hyvin. Tällaisessa "flow- eli virtaustilassa" oleva ihminen tiedostaa elämän energ

  Onko ns. sosiaalinen vastuuntunto hyvä ja hyödyllinen asia? Ei ole, jos se edellyttää uhrautumista tai puolueellisuutta. Jokainen ihminen luo itse oman todellisuutensa. Monet ihmiset eivät hyväksy ajatusta siitä, että sosiaalisuus ja empatia ei olekaan hyödyllistä vaan aiheuttaa turhia kärsimyksiä, ja että esim. omien perheenjäsenten puolustajat ovat usein ylpeitä eli pelokkaita, eivät siis tunne aitoa rakkautta ja kunnioitusta (eivät itseään, sukulaisiaan eivätkä muitakaan kohtaan). Mutta tällaiset "me vastaan muut" -asenteet perustuvat siis aina pelkoon: Turvallisuutta etsitään aivan väärästä paikasta silloin, jos turvallisuus edellyttää uhrautumista tai taistelua. Ihminen on "turvassa" vain silloin, kun hän on "sinut itsensä kanssa" eli kunnioittaa itseään, tuntee oman arvonsa (ja siten myös kaikkien muiden arvon) eikä tanssi kenenkään toisen ihmisen "pillin mukaan". Myös kansallisylpeys on aina kärsimystä tuottavaa, ellei se perustu aitoon

  Miksi voit joskus joutua toisen ihmisen "pauloihin" niin "pahanpäiväisesti", että järkesi eli viisautesi tuntuu kokonaan katoavan? "Paula"-sana tarkoittaa "narua", "nauhaa" tai "ansalankaa". Siksi sanotaan myös, että ihminen, johon olet "epätoivoisesti", "korviasi myöten" ihastunut, "kietoo sinut pikkusormensa ympärille". Jo nuo termit "pahanpäiväisesti", "epätoivoisesti" ja "korviasi myöten" kertovat siitä, että kyse ei ole ihastuksesta, joka on sinulle hyväksi eli oma toiveesi. Tunnereaktio on siis liian voimakas, kuin huumetta. Ihminen, joka on "hullaantunut", "hulluna rakkaudesta" on siis kirjaimellisesti seonnut eikä mielenrauhan tilassa. Viettely on ns. mustaa magiaa eli manipulointia, hypnotisointia niissä tapauksissa, joissa ihastuksesi kohde pyrkii viettelemään sinut täysin tietoisesti, hyötyäkseen sinusta. Monet viettelijät viettelevät

  Miksi rohkeus, tietoinen riskinotto ja myös häviämisen ja menettämisen hyväksyminen johtaa menestykseen, oli kyse sitten rakkaudesta, kaupankäynnistä tai terveydestä? Metafysiikan näkökulmasta se johtuu siitä, että kaikki raha, omaisuus, ihmissuhteet ja myös kehollisuutemme eli fyysinen terveydentilamme perustuu energian virtaukseen. Kaikki materiaaliset ja fyysiset kokemuksemme tapahtuvat vain omassa mielessämme ja perustuvat siis uskomuksiin, mielikuviin. Energiavärähtely ei koskaan pysähdy, mutta manifestoimme itse loputtomasti "samaa vanhaa", jos estämme energian vapaan virtauksen - eli emme luota itseemme. Jos et pelkää menettämistä ja vastoinkäymisiä, niin vastaanotat siis koko ajan parempaa, koska luomme koko ajan uutta todellisuutta kokemalla elämää. Rohkea ihminen on kuin purjehtija, joka LUOVII joustavasti elämän jatkuvassa aaltoliikkeessä, vastustamatta tuota aaltoilua. Hän käyttää siis myös vasta-aallokon hyödykseen. Siksi esim. yritysmaailmassa rikastuvat sella

  Internet ja sosiaalinen media on pullollaan taivastelijoita. Nuoretkin ihmiset kertovat eli jakavat joka hetki tuhansille ja jopa miljoonille ihmisille omia "negatiivisia" kokemuksiaan. Niin kauan kun he jatkavat tätä "juoruilua", eivätkä siis näe noiden ikävien kokemustensa arvokkuutta, he eivät pääse eroon tuollaisista kokemuksista vaan "niittävät sitä mitä kylvävät". Älä ole taivastelija, kunnioita kaikkea mitä olet kokenut, ja saavutat mielenrauhan!

  Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Ei. Jos haluat päästä parempiin olosuhteisiin, kuin missä nyt olet, niin arvosta nykyisten olosuhteittesi hyviä puolia ja vedät puoleesi uusia olosuhteita, joista niin ikään nautit. Muista, että kaikkiin olosuhteisiin liittyy aina sekä hyviä että haastavia puolia. Jos koet olevasi juuri nyt "olosuhteiden vanki tai uhri", niin nauti vankeudestasi, lopeta uhriutuminen - ja vapaudut. Vapaus on sisäinen tunne, ei olosuhde. Älä siis tee mitään ratkaisuja ahdistuneena, peloissasi, vihaisena tai turhautuneena! Ajaudut vain ojasta allikkoon. Paraneeko siis työpaikka, puoliso tai sen puute, asuinpaikka, taloudellinen tilanne tai oma keho vaihtamalla tai yrittämällä muuttaa sitä? Ei parane, jos et siis näe nykyisessä työpaikassasi, puolisossasi tai sen puutteessa, asuinpaikassasi, taloudellisessa tilanteessasi ja kehossasi mitään hyvää. Vain tyytyväisenä vedät puoleesi lisää tyytyväisyyttä. Vetovoiman laki.

  Ovatko "pettäjät ja jättäjät" pahoja ihmisiä ja "jätetyt" viattomia uhreja? Eivät ole.   Kukaan ei ole koskaan syyllinen mihinkään, olemme kaikki aina tunnetasolla osallisia kokemuksiimme.   Jos toinen ihminen "jättää" puolisonsa, niin hän toteuttaa joko toivettaan tai ei-toivettaan. Se, kumpaa hän toteuttaa on hänen oma asiansa.   Emme koskaan omista muita ihmisiä.   Jos jätetty vaimo kunnioittaa miehensä tekoa eli tämän vapautta (rakastaa miestään ehdoitta), vaimo ei kärsi ja mies joko tulee takaisin tai vaimo löytää uuden, toiveidensa mukaisen miehen.   Nainen on siis itse manifestoinut myös tuon jätetyksi tulemisen. Olennaista on se, miten hän suhtautuu tuohon tapahtumaan itse.   Olemme oman todellisuutemme luojia, emme luo muiden todellisuutta.

  Onko meidän pakko hyväksyä se, että elämä on "loputon mystinen mysteeri"? Ei ole. Voit luopua kaikesta mystiikkaan uskomisesta kokonaan vaikka heti, jos et halua sellaiseen uskoa. Muista, että sinun huomiosi kohde aktivoituu aina. Ja tämä koskee myös "mystiikkaa"! Mikään ei siis ole "mystistä" ellemme itse näe sitä sellaisena. Paranormaaleiksi kutsutut kokemuksetkaan eivät ole "mystisiä", jos koet ne täysin luonnollisina. Kaikki ihmiskunnan luomat suunnattomat ajatusvirrat, jotka kertovat mystisistä asioista, uskonnoista, salatieteistä ym. ovat lopulta vain ajatusenergiaa, jota joko vastaanotamme tai emme vastaanota. Monelle herkälle ihmiselle, joka ajautuu "mystiikan syövereihin" on tarjolla myös toinen vaihtoehto eli todellisuuden ajatteleminen "olemattomana". Esimerkkinä tästä jälleen oma äitini, joka ahkeran meditoinnin seurauksena sai vieraakseen avaruusolentoja toisesta todellisuustasosta. Hän kertoi, että ei olisi oik

  Ärsyyntymisen ja epäonnistumisen syy on aina ärsyyntyjässä ja epäonnistujassa itsessään. Mutta se ei tarkoita, että ärsyyntyessäsi tai epäonnistuessasi olisit HUONO ihminen, saati "toivoton tapaus"! Negatiivinen tunnetila ei siis kerro typeryydestä tai kyvyttömyydestä tai lahjattomuudesta, se kertoo vain itse valitsemastasi todellisuustilasta, jonka havaitset eli koet juuri nyt. Älä siis koskaan tuomitse itseäsi, jos ärsyynnyt, suutut, menetät malttisi tai tunnet häpeää ja kyvyttömyyttä, heikkoutta. Älä myöskään ylimielisenä halveksi muita, jotka kokevat tuollaisia tunteita. Jokainen myötätuntoinen ja tasapainoinen ihminen on joskus tuntenut täydellistä kyvyttömyyttä ja itseinhoa, hallitsematonta pelkoa, eli kadottanut itsekunnioituksensa ja rohkeutensa täysin. Ne, jotka eivät myönnä tätä ovat vielä ylpeitä ja tulevat ennemmin tai myöhemmin kokemaan syvää masennusta ja itsevihaa, koska sisimmässään he HALUAVAT kokea noita synkkiä tunteita - ymmärtääkseen, että voimme joka h

  Miksi niin suuri osa ihmisistä, jotka unelmoivat hartaasti elämänmuutoksesta, pettyy unelmiinsa ja manifestoi loputtomasti "samaa vanhaa"? Se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että he eivät aidosti nauti nykyhetkestä ILMAN noita unelmia, eivätkä he siis myöskään aidosti usko unelmiinsa, jotka ovat jo ajatusenergiana olemassa ilon ja tyytyväisyyden tunnetaajuudella. Todellisuudessa nuo toiveikkaat unelmoijat keskittävät siis huomionsa MUUTOSPROSESSIIN, jossa muutosta ei ole vielä tapahtunut - he siis keskittyvät "ajatukseen unelmansa olemattomuudesta" (todellisuutemme on aina aktiivisten uskomustemme mukainen). Fysiikan näkökulmasta tilanne on hyvin looginen ja yksinkertainen: Unelmat ja muut asiat, joiden kanssa olemme taajusresonanssissa ovat todellisuuttamme juuri nyt, koska uskomme niiden olemassaoloon. Toistaiseksi toteutumattomat unelmat taas eivät ole todellisuuttamme, koska emme itse ole havaitsijoina niiden taajuudella. Universumi/multiversumi ei ole persoo

  Useimmat meistä ovat joskus ajatelleet tai lausuneet tällaisia ajatuksia toisesta ihmisestä: "Se on aina suuna päänä joka paikassa päsmäröimässä." "Se haluaa aina sanoa viimeisen sanan." "Sillä on ihan kauhea pätemisentarve." "Onko ihan pakko laittaa lusikkaansa joka soppaan?" "Ärsyttävää, kun joku tunkee itseään joka rakoon/mediaan/keskusteluun!" Tällaiset turhautuneeet, kateelliset tai vihaiset ajatukset perustuvat omaan rajallisuudentunteeseemme. Ihminen, jota arvostelemme, ei siis välttämättä ole lainkaan oman mielikuvamme kaltainen, vaan tunnemme vain itse riittämättömyyttä. Näemme toiset ihmiset sellaisina, kuin millaisia itse uskomme heidän olevan. Taistelet siis itseäsi vastaan, jos halveksit toista ihmistä - aina. Todellisuudessa haluaisit ITSE sanoa tuon toisen ihmisen sanoman "viimeisen sanan" eli totuuden, jonka itsekin kyllä tiedostat totuudeksi, mutta et vain ole oivaltanut sitä. Kuka tahansa meistähän voi sano

  Vaaditaanko onnellisuuteen rahaa vai ei? Voiko rikaskin olla onneton, vai onko hänen pakko olla onnellinen? Voiko köyhäkin olla onnellinen, vai onko hänen pakko olla onneton? Jos köyhä on kateellinen rikkaalle, niin "kateus vie kalatkin vedestä" ja rikas, joka ei arvosta itse rahojaan, ei ole onnellinen. Rikas joka nauttii rahoistaan ja köyhä joka nauttii muista elämän rikkauksista ovat molemmat onnellisia. Walt Disneyhän tunsi vetovoiman lain ja Aku Ankan karrikoiduissa hahmoissa hän kuvaa kaikkia ihmisyyden eri puolia: Roopella on rahaa, mutta hän pelkää menettävänsä rahansa eikä siksi nauti rahoistaan. Karhukopla yrittää saada rahaa, mutta mielenrauhaa jatkuva ryöstöjen yrittäminen ei heille suo. Akulla ei ole paljon rahaa, ja kosk a hän ei usko saavansa rahaa helposti, hän ei saa rahaa helposti vaan valittaa huonoa onneaan. Veljenpojat Tupu, Hupu ja Lupu ovat vähemmän ahdistuneita, kuin setänsä, ja siten viisaampia kuin Aku. Hannu Hanhi ei yritäkään saada rahaa, ja siks

  Tiedät voittaavasi, onnistuvasi ja menestyväsi - millä tahansa elämänalueella - kun tunnet onnistuvasi. Tuolla hetkellä et siis ole lainkaan jännittynyt etkä toiveikas, vaan "tietäjä". Onnistumisia voi kyllä edeltää pieni jännitys tai innostus, mutta se ei siis ole "epätoivon tai toiveikkuuden" tunne, vaan se on "kutkuttava". Siksi sanotaan: "Nyt on sellainen kutina, että tästä seuraa jotain hyvää." Siksi voittamista ja onnistumista ei ole viisasta koskaan yrittää vaan pyrkiä sitä kohti kaikessa rauhassa. Tästä kertoo esim. satu jäniksestä ja kilpikonnasta: Kilpikonna oli viisas ja harkitseva, jänis ylimielinen, hätäinen ja kärsimätön. "Nopeat syövät hitaat" vain, jos nuo nopeatkin seuraavat vaistoaan eli intuitiotaan. "Hitaat" voittavat, jos he luottavat voiton mahdollisuuteen.

  Ihmiset, jotka osallistuvat nettikeskusteluihin eivät aina ole miettineet, MIKSI he osallistuvat noihin keskusteluihin. Todella monet ihmiset hakevat nettikeskusteluista vahvistusta omille valmiille asenteilleeen, eivätkä todellisuudessa edes halua keskustella, vaan tuntea vain itsensä turvalliseksi samanmielisessä, sosiaalisessa yhteisössä. Samasta syystä tietyn uskonnon kannattajat viihtyvät niin usein "seurakunnissa" ja "kokouksissa". Jos he ahdistuvat yksin kotona, pohtiessaan esim. "onko jumalaa todella olemassa", niin tilaisuudessa, jossa he kuvittelevat olevan paljon "jumalaan uskovia", he tuntevat vapautuvansa noista ahdistavista ajatuksista. Paradoksi on, että suurin osa noihin uskonnollisiin tilaisuuksiin tai nettikeskusteluihin osallistuvista on siellä juuri samasta syystä, eli lievittääkseen omaa ahdistustaan. Joukkovoimaan perustuva mielenrauha on siis aina harhaa. Voimme kokea aitoa mielenrauhaa vain, jos olemme sovussa oman itsem

  On joitakin sananparsia ja kansanviisauksia, joilla on hyvin negatiivinen "kaiku" monen ihmisen mielessä. Tällaisia ovat esim.: -"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa." -"Veditkö herneen nenään?" -"Menikö tunteisiin?" -"Ei helmiä sioille." -"Jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia." -"Sääli on sairautta." -"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." -"Ylpeys käy lankeemuksen edellä." -"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa." Kaikki nämä sanonnat voi nähdä myös neutraaleina tai positiivisina, ja ne kaikki kertovat pohjimmiltaan pelosta ja pelkoon perustuvista tunteista, kuten vihasta ja ylpeydestä. Kaikki ihmiset ovat joskus pelokkaita, vihaisia tai ylpeitä. Jos ihminen ei esim. ole halukas luopumaan omasta ylpeydestään, hänellä on vapaus ja oikeus säilyttää tuo ylpeys - mutta hän vastaa itse ylpeytensä seurauksista, ennemmin tai myöhemmin. Eikä kyse ole sil

  Olemmeko aina itse vastuussa muiden ihmisten negatiivisista tunnetiloista ja syytöksistä, jotka kohdistetaan meihin itseemme.? "Manifestoimmeko" toisten ihmisten vihaanpurkaukset? Emme. Me emme ole koskaan vastuussa kenenkään toisen ihmisen tunnetiloista. Emme myöskään omalla läsnäolollamme aiheuta noita purkauksia, vaan suuttumuksen tai halveksunnan syy on syyttäjässä itsessään. Hän ei siis tunne myötätuntoa vaan korkeintaan ylpeyttä. Skeptikot sanoisivat, että hän "saarnaa" tai "jeesustelee" eli taivastelee (vaikka alkuperäisessä jeesuslaisuudessa ei kehotettu sellaiseen, "jeesustelu"-sana on reaktio kristilliseen moralismiin). Voimme kyllä lähteä mukaan "sanailuun" tai tappeluun, joka perustuu negatiivisiin tunnetiloihin eli erillisyysharhaan, jolloin olemme tunnetasolla itsekin osallisia tuohon tappeluun - mutta jos olet itse mielenrauhan tilassa ja toinen ihminen haukkuu sinua, niin et ole hänen hyökkäyksestään vastuussa. Ja jos

  Jos elät yksin, niin tunne, kuinka sinua rakastetaan, arvostetaan ja kunnioitetaan - koska rakastat itseäsi. Älä vaadi itseltäsi mitään, älä syytä itseäsi mistään äläkä ole ylpeä. Tunne, kuinka täydellinen olet omana itsenäsi. Jos elät parisuhteessa, niin rakasta, arvosta ja kunnioita tuota toista ihmistä - koska rakastat itseäsi, hän rakastaa sinua ja olet yhtä rakastettusi kanssa. Älä vaadi häneltä mitään, älä syytä häntä mistään äläkä ole ylpeä. Älä syytä myöskään itseäsi. Tunne, kuinka täydellisiä te molemmat olette omana itsenänne, olitte te sitten yhdessä tai erossa toisistanne. Jos toimit näin, löydät parisuhteen jos haluat sellaisen. Jos toimit näin, parisuhteesi on onnellinen. Jos toimit näin, voit erota iloisesti, jos haluat erota tai jos jompi kumpi teistä kuolee. Onnellisuutta on oman itsen täysin ehdoton rakastaminen. Mitään muuta tietä rakkauteen ei ole, koska sinä olet oman universumisi keskipiste.