Sinä Olet Luoja

  Miksi me ihmiset olemme niin usein empaattisia, eli suremme myös muiden suruja? Empatia eli laskeutuminen matalammassa tunnetilassa olevan tunnetilaan on inhimillistä, mutta ei hyödyllistä - ei toisen ihmisen surun jakajalle eikä surulliselle itselleen. Ihmiskunta kuitenkin rakastaa draamaa - melodramatiikkaa - ja etsii yhteenkuuluvuuden tunnetta sosiaalisuudesta, ja tämä sosiaalisuuden tarve mahdollistaa esim. rakkaudettomiin parisuhteisiin kiinni jäämisen (uhrautumisen yksinjäämisen pelossa), syrjinnän kokemukset ja sodankäynnin. Ihmiset tuntevat siis empatiaa ja sääliä omia kohtaan ja ennakkoluuloja ja vihaa "muita" kohtaan. He etsivät vikaa muista ihmisistä ja säälivät läheisiään ja itseään, koska eivät havaitse omaa tunnetason osallisuuttaan tilanteissa, jotka he ovat itse luoneet ja mahdollistaneet. Surussa voi rypeä ja jokainen on vapaa niin tekemään, ja surun jakaminen tuntuu hetken hyvältäkin - yksinäisyys tuntuu vähemmän pahalta, kun toinen ihminen jakaa surun - m...

  Onko olemassa aiheita eli ilmiöitä, joista ei saa keskustella? Ei ole. Keskustelusta eli ajatustenvaihdosta tuohtuva tai suuttuva ihminen vastaa itse omasta tuohtumuksestaan. Ihminen, joka ei halua pohtia aiheita, jotka ovat hänelle itselleen "arkoja", voi tietoisesti välttää niitä koskevia keskusteluja ja "provosoitumista". Ärsyyntymisen syy on joka tapauksessa aina ärsyyntyjässä itsessään. Jos joku ihminen esittää keskustelussa pelkoon perustuvan näkemyksen, niin sen sijaan, että pilkkaat häntä, voit suhtautua hänen pelkoonsa myötätuntoisesti, mehän pelkäämme kaikki joskus jotakin. Ja samalla voit rohkeasti kertoa oman näkemyksesi. Jos tuo pelokas ihminen suuttuu (viha kohottaa pelokkaan tunnetilaa eli vapauttaa hänet pelosta), niin se johtuu hänen omasta sisäisestä näkemysristiriidastaan: Hänen egonsa ja intuitiivinen viisautensa kertovat siis erilaista totuutta. Siksi myös pelkoon perustuvista mielipiteistä ja aroista aiheista voi keskustella eli vaihtaa ajatu...

  Miksi myös suuri osa ns. hyvinvointiyhteiskunnissa elävistä ihmisistä pelkää, moralisoi, syyttää, demonisoi ja kokee kärsimystä? Miksi ihmiset eivät suinkaan aina nauti materiaalisesta ja fyysisestä hyvinvoinnistaan? Jos iihmisen onnellisuus perustuu hyviin elinolosuhteisiin ja "mukavaan elämään", niin tuon ihmisen onnellisuus on ehdollista, ei ehdotonta. Hän siis joko tietoisesti tai tiedostamattaan pelkää tuon "mukavuuden" menettämistä, eikä osaa siten arvostaa sitä. Ihminen, joka elää vähemmän mukavissa olosuhteissa, voi siis olla usein paljon onnellisempi, kuin tuo hyvissä oloissa elävä. Säälivä asenteemme esim. kehitysmaiden ihmisiä kohtaan on aina näköharha. Säälivä ihminen näkee säälittävyyttä kaikkialla. Mutta tämä ei myöskään tarkoita sitä, että materiaalinen hyvinvointi olisi "paha asia" ja materiaalinen niukkuus "hyvä asia" : Kaikki mitä ARVOSTAMME itse juuri nyt, on aina hyvä asia. Onnellisuus on tunnetila, ei olosuhde. Ei ole olema...

  Maailmassa elää paljon hyväätarkoittavia ihmisiä, jotka tälläkin hetkellä KARJUVAT, että maailma pitää "pelastaa" ja että riitelevien ja sotivien ihmisten pitää oppia rakastamaan toisiaan. Ja miksi nuo karjujat eivät onnistu lopettamaan kärsimystä, kiihkeästä yrittämisestä huolimatta? Miksi Eduskuntatalon maalaajat, Mannerheimintiellä istujat ja taideteosten päälle keittoa heittelevät eivät onnistu pyrkimyksissään? Koska he näkevät maailman ja ihmiset "pahoina" ja "kärsivinä", "tuhoon tuomittuina" - ja kärsivät siksi itse. Vain elämästä iloitseva ihminen voi auttaa myös muita - ja luontoa ja maapalloa, joka ei kärsi. Kuolema ei ole koskaan kärsimys.

  Ihminen, josta unelmoit, unelmoi sinusta. Asia jota toivot, vetää puoleensa sinua. Jos unelmoit ja toivot hyvin kiihkeästi, niin saat mitä itse tilaat, eli kiihkeyttä ja draamaa. Jos unelmoit ja toivot epätoivoisesti, niin manifestoit epätoivoa. Rauhoita siis mielesi ja saat joka hetki sen, mikä juuri tuolla hetkellä on todellinen toiveesi: Tyytyväisyyden ja täyttymyksen tunne. Kaikki toiveesi todellistuvat täsmälleen oikealla hetkellä ja juuri toiveesi kaltaisina - aina. Olet siis kaikkivoipa myös pyytäessäsi itsellesi lisää tarkentavia ongelmia ja kärsiessäsi niistä. Todellisuutesi on oman mielentilasi kuva. Sinä Olet Luoja.

  Mitä pitäisi tehdä, jos epäilet, että sinulla on joku vaikea lapsuustrauma, ihmissuhteisiin liittyvä ikävä muisto tai sukukarma, josta pitäisi päästä eroon, jotta voisit vihdoinkin toteuttaa omia toiveitasi? Huomaa sanat, joita käytät: -epäilys -vaikea -trauma -karma -päästä eroon -vihdoinkin Emme voi koskaan päästä eroon mistään yrittämällä tehdä niin, voimme vain vetää puoleemme. Vetovoiman laki. Emme voi myöskään nopeuttaa toiveidemme todellistumista olemalla kärsimättömiä ja tuntemalla toivottomuutta ja turhautumista. Kärsimättömänä päin vastoin estät toiveitasi toteutumasta. Jos siis olet huolissasi lapsuustraumoista, ihmissuhde- tai sukukarmoista, niin todellisuudessa vahvistat niitä, keskittämällä niihin ajatuksesi ja olemalla huolissasi. Uskot siis itse noiden traumojen ja karmojen olemassaoloon, jolloin ne manifestoivat itse itseään. Siksi monet terapiat, joissa "käsitellän traumoja", kestävät vuosia. Älä siis YRITÄ muistella negatiivisia kokemuksia - olivat ne sit...

  Miksi ihmiskunnan "kehityksestä" puhuminen ei ole hyödyllistä? Siksi, että todellisuus on henkilökohtainen, ei kollektiivinen kokemus. Ja "kehittyä" voi vain ihminen, joka kokee itse olevansa "kehittymätön". Olemme kuitenkin kaikki koko ajan perusolemukseltamme täydellisiä. Joka hetki maailmassa syntyy esim. lapsia todella haastaviin oloihin, koska sielutasolla eli "viattomina" emme pelkää mitään ns. haasteita: Emme siis pelkää kuolemaa, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, hylkäämistä ym., koska viaton ei tunne pelkoa eli erillisyyttä. Nuo lapset eivät synny kehittyäkseen paremmiksi ihmisiksi tai tehdäkseen vanhemmistaan "parempia", vaan näyttääkseen omalla esimerkillään, että jokaisen ihmisen mielentila on yhtä kuin todellisuustila. Ihminen, joka ajattelee kehittyvänsä "paremmaksi" ihmiseksi näkee siis itsensä vajavaisena. Emme voi koskaan kehittyä "huonommasta paremmaksi", "kehittymättömästä kehittyneeksi", vaa...

  Monissa jukisissa kustelussa tulee esiin ajatusmalli, joka aiheuttaa valtavasti turhaa kärsimystä ihmiskunnalle - ja myös ns. hyväosaisille ihmisille: N.N.: "Puhdasta rakkautta tuntevan tulee olla huolissaan rakkaudettomuudesta." Väärin. Puhdasta rakkautta tunteva ei ole huolissaan MISTÄÄN! Ja juuri siksi hän voi tuntea puhdasta rakkautta. Ihminen ei voi tuntea rakkautta ja olla huolissaan rakkaudettomuudesta yhtä aikaa, koska huolissaan oleva ihminen ei itse tunne rakkautta. Tästä syystä esim. rasismin ja syrjinnän vastustaminen on rasismia ja syrjintää lisäävää, ei sitä vähentävää. Tästä syystä uskovainen ihminen ei voi julistaa uskottavasti rakkauden oppia, jos hän uskoo muiden ihmisten olevan "vääräuskoisia". Ole aina rehellinen itsellesi - älä ole kaksinaismoralisti!

  Pelko ja murehtiminen on turhaa aina, sillä pelko on illuusio, mielemme luoma harha. On aivan eri asia tiedostaa intuitiivisesti vaarallinen tai epäedullinen tilanne tai suunta juuri nyt, kuin pelätä etukäteen tulevaa ja kuvitella pelottavia tilanteita. Pelko vahvistaa ajatusten ja kokemusten kautta itse itseään ja luo siis lisää pelon aiheita. Oman kohtalon pelkäämistäkin turhempaa on muiden ihmisten puolesta pelkääminen, sillä et voi koskaan hallita muiden ihmisten luomia kokemuksia eli manifestaatioita. Usein muiden puolesta pelkääjät pelkäävät myös paljon enemmän, kuin ne, joiden puolesta he pelkäävät. Ja pelon LIETSOJAT eli "pahanilmanlinnut" saavat myös muut ihmiset pelkäämään, ja siksi pelottavia tulevaisuuskuvia maalailevia ihmisiä ei kannata koskaan kuunnella, vaan pitää "pää kylmänä". Se, että esim. uskonnollisen tai poliittisen pelon lietsoja tarkoittaa hyvää, ei ole osoitus siitä, että hän olisi oikeassa. Miksi sitten suurimmat ihmisjoukot usein seuraa...

  Miksi ylpeys estää onnellisuuden? Miksi maine ja kunnia on katoavaista? Miksi myös sääli perustuu ylpeyteen? Ylpeys on kelle tahansa ihmiselle hetken aikaa onnellisuutta tuottava tila, etenkin, jos ihminen on kokenut paljon arvottomuutta. Mutta koska ylpeys on kuitenkin egoismia (erillisyysharhan tila), niin "ylpeys käy lankeemuksen edellä", koska ihminen itse haluaa luopua ylpeydestään ja tuntea vain mielenrauhaa, tyytyväisyyttä. Ja sääliä tunteva ylpeä ihminen (ns. taivastelija) halveksii säälinsä kohdetta, ei siis kunnioita häntä kaltaisenaan. Ylpeät ihmiset joutuvat jatkuvasti taistelemaan ylpeytensä puolesta, koska ylpeys perustuu pelkoon, ei aitoon rohkeuteen. Pyri siis olemaan reagoimatta "maailman ja ihmisten pahuuteen" ja kunnioita kaikkia ihmisiä. Katso heitä "korkeampina olentoina" myös silloin, kun he tuntevat pelkoa ja vihaa. Siten saavutat mielenrauhan ja voit toimia esimerkkinä myös niille, jotka edelleen taistelevat.

  Suhtaudutko joskus "ristiriitaisin tuntein" kadulla istuvaan kerjäävään mustalaiseen? Todella monet auttamishaluiset ihmiset säälivät ja taivastelevat kerjäläisiä eli ovat todellisuudessa ylpeitä, eivät aidosti myötätuntoisia. Säälivä ei siis kunnioita säälinsä kohdetta vaan näkee tämän heikkona ja rajallisena. Ja siksi sääli on epämiellyttävä tunnetila. Sääli tuntuu myös säälin kohteesta inhottavalta siksi, että säälivä halveksii säälittävää. Romanialaisia ja bulgarialaisia mustalaiskerjäläisiä sekä säälitään että epäillään huijareiksi. Se kertoo auttajien omasta egoismista. Vilpitön auttaja ei kysy, mihin kerjäläinen saamansa rahat laittaa. Hän tuntee kunnioitusta ja luopuu rahastaan vilpittömän rakkauden tunnetilassa - siitä huolimatta, että raha menisikin "pahalle mafioosolle" (joka on usein kerjääjien sukulainen, kerjääminen on mustalaiskulttuurissa ollut vuosisatoja perheen tai suvun sisäistä bisnestä). Voimme auttaa ketä tahansa ihmistä suuresti tuntemalla ...

  Miksi viisas ihminen kunnioittaa ihan jokaista ihmistä, täysin riippumatta tuon ihmisen teoista, ajatuksista tai asenteista? Siksi, että ihmiset, joita EMME jostain syystä kunnioita ovat tärkeimpiä opettajiamme. Saavutat mielenrauhan vasta, kun ymmärrät, että toiset ihmiset ovat aina oman uskomuksesi kaltaisia - ja että muita arvostellessasi arvosteletkin itseäsi. Kukaan meistä ei voi myöskään koskaan tietää, millä tietoisuuden "tasolla" itse kukin ihminen milläkin hetkellä on, eli mitä hän on kokenut ja mitä hän siis jo kokemustensa ansiosta tietää eli tiedostaa. Aika-avaruudessa elävän ihmisen tunnetaajuustaso ei siis ole pelkkkä tunnetila (pelko, viha, ylpeys, halveksunta, sääli, turhautuminen), vaan ihmisen olemustilaan vaikuttavat myös hänen kokemuksensa. Vaikka minuus ja myös sielu ovat "olemassa" vain havaittuina, niin havaitessamme ne eli kun koemme "olevamme" ovat molemmat niistä "olemassa" meille itsellemme. Muille ihmisille taas emme...

  Huomaa, että otsikon sana "toivoton" on lainausmerkeissä. Toivottomia tianteita ei nimittäin ole olemassa.   Mutta mitä pitäisi tehdä tilanteessa, joka on tuskallinen ja pelottava, ja josta ei näytä löytyvän minkäänlaista ulospääsyä? Pohdi, mikä olisi PAHIN asia, joka tilanteestasi voisi seurata. Ja sitten vain hyväksy tuo mahdollisuus. Lopeta taistelu.   Mahdollisuuksia on kaikissa tilanteissa lukemattomia, mutta et voi havaita ulospääsytietä "umpikujasta" juuri siksi, että olet itse "pelon kanavalla". Jos negatiivinen tapahtumaketju on ollut jo pitkään käynnissä ja sen aikaansaamat manifestaatiot ovat siis ei-toivotttuja (murphyn laki), niin paras tapa suhtautua tilanteeseen on päästää irti ja pyrkiä näkemään KAIKKIEN kokemusten ja tapahtumien hyvät puolet.   Vaikka kuolisimme, niin silti toiveemme täyttyy. Mitään syytä pelätä ei siis koskaan ole. Pelot kyllä todellistavat itse itseään ja näin tapahtuu juuri siksi, että ymmärtäisimme olla pelkäämättä. ...

  Kun aika on kypsä, toiveeesi toteutuu. Kun aika on kypsä, hedelmä on kypsä. Kun aika on kypsä, juna saapuu perille. Kun aika on kypsä, lapsi syntyy. Kun aika on kypsä, lintu nousee siivilleen. Kun aika on kypsä, löydät rakkauden. Kun aika on kypsä, saat tarvitsemasi rahat. Kun aika on kypsä, löydät toivomasi kodin. Kun aika on kypsä olet parantunut. Kun aika on kypsä, tapahtuu toivomasi kuolema ja vapautuminen. Kun aika on kypsä, uudet asiat mahdollistuvat. Ja uudet asiat mahdollistuvat joka hetki. Koska aika on aina kypsä jollekin toiveellesi.

  Miten välttää negatiivisia ajatuksia ja pettymyksiä tänään? Arvostamalla niitä. Jos et pysty arvostamaan niitä, niin älä takerru niihin. Anna ongelmiesi ratkaista itse itsensä. Huolestumisesi vain kasvattaa ongelmaa omassa mielessäsi. Jos mieleesi tulee negatiivinen ajatus, niin katso sitä ja anna sen olla, pelkäämättä - ja pian se on jo lipunut pois. Tätä tarkoittaa neuvo: "Pysy keskuksessasi." Pysy rauhassa. Luota itseesi ja luomisvoimaasi. Joka hetki on meneillään joko positiivinen tai negatiivinen tapahtumaketju. Jos hengittät rauhallisesti, etkä ajattele mitään, niin meneillään on positiivinen tapahtumaketju, josta seuraa vääjäämättä jotakin hyvää. Jatka hengittämistä ja odota. Tuossa tunnetaajuustilassa vastaanotat pelkästään hyödyllisiä ajatuksia - silloinkin, kun ne eivät ehkä heti vaikuta siltä. Et voi koskaan pahentaa ongelmiasi, jos olet aidosti rauhallinen. Sen sijaan kuljet koko ajan kohti ratkaisuja ja vastauksia, ja tapahtumaketju vahvistaa itse itseään. Eläm...

  Miksi jokainen päivä kannattaisi nähdä aina täysin uusin silmin ja tehdä jotain, mitä et ole aiemmin koskaan tehnyt ? Miksi kannattaisi myös ajatella tuon päivän voivan olla myös viimeinen päiväsi? Tuttuus ja "arkisuus" koetaan turvallisena, vaikka se ei ole yhtään sen turvallisempaa kuin uudet asiat ja kokeilunhalu. Kaikkihan muuttuu joka hetki joka tapauksessa, jokainen hetki on uusi luomus, energian liike ei koskaan pysähdy. Ihminen voi siis olla sekä turtunut (ei iloinen, mutta ei kovin ahdistunutkaan) tai tylsistynyt "jumissa olemiseen" - ja kuvitella elävänsä ikuisesti yhtä aikaa. Ja kaikki nuo tunnetilat ja uskomukset ovat harhaa. Tylsyyshän on kärsimystä, joka koko ajan vain lisää dramaattisen muutoksen todennäköisyyttä. Tyytyväisyyttä matalammat negatiiviset tunnetilat ovat siis aina "aikapommeja", koska kun emme iloitse elämästä, niin pyydämme joka hetki, että elämämme muuttuisi. Ja negatiivisessa tunnetilassa koettu muutos on aina ei-toivottu,...

  Jos koet joskus ahdistuksen ja epätoivon hetkiä, et nauti vallitsevista olosuhteistasi etkä usko myöskään tuolla hetkellä muutoksen mahdollisuuteen, niin ajattele hengitystäsi. Hengitys on jatkuvaa muutosta. Jos et hengittäisi sisäänhengityksen jälkeen ulos ja uloshengityksen jälkeen jälleen sisään, et pysyisi hengissä ollenkaan. Uskot siis muutoksen mahdollisuuteen joka hetki. Kohdista vain huomiosi sellaisiin asioihin, joissa muutos näkyy ja voit tietoisesti sen kokea. Kun uskot muutokseen, niin muutos voi tapahtua millä tahansa muullakin elämänalueella. Tärkeintä on siis vain uskoa, ei yrittää kontrolloida jatkuvaa ja keskeytyksetöntä muutosprosessia, joka on elämä itse.

  Miksi on hyvä kysyä itseltään MIKSI haluan jotakin? Miksi nautin ruuasta? Koska minun "tekee mieli" ruokaa (minua miellyttää syöminen) ja ruoka on hyvää. Miksi nautin juomasta? Koska minun "tekee mieli" juoda, ja nautin juomisesta. Miksi nautin vauraudesta kaikissa muodoissaan? (raha, omaisuus, ihmissuhteet, terveys, kauneus, ilo, uudet kokemukset, viisaus) Koska vauraus saa minut tuntemaan itseni vapaaksi. Miksi nautin vapaudesta? Koska olen oman elämäni vapaa luoja ja nautin luomisesta.

  Me ihmiset olemme usein kuin tuuliviirejä, eli seuraamme välillä intuitiotamme eli sisäistä viisauttamme ja viisaita kanssaihmisiämme - ja seuraavassa hetkessä taivastelemme ja tuomitsemme ja menemme "suuren massan mukana", koska se tuntuu turvalliselta silloin, kun oma mielentila on pelokas. Aidosti rohkeita, itselleen rehellisiä ihmisiä on siksi aina huomattavasti vähemmän kuin "tuuliviirejä". Jos itse huomaat, että esim. täällä sosiaalisessa mediassa istut usein "kahdella pallilla", eli kannatat ja vastustat vuorotellen samoja mielipiteitä, niin mieti, miksi teet niin. Tuollainen tunnetilojen ja asenteiden "sahausliike" nimittäin pitää sinut paikallasi, vaikka olisitkin toiveikas omien unelmiesi suhteen, koska vedät ja työnnät samaan aikaan. Energia liikkuu aina siihen suuntaan, mihin omat ajatuksesi kohdistuvat. Valitse siis positiivinen suunta, niin manifestoit miellyttäviä asioita - vääjäämättä. Muista, että myös "ongelmat" ohja...

  Väite, että sääli ja "sosiaalinen vastuuntunto" olisi arvokasta ja tärkeää on hyvin yleinen. Ajatus juontanee paitsi kristinuskon negatiivisista eli syyllistävistä tulkinnoista, niin lauseesta "yhteiskunta on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki." Yhteiskunta ei kuitenkaan koskaan tee kenestäkään menestyvää - jokainen voi tehdä sen vain itse. Emme voi koskaan auttaa ketään kärsivää kärsimällä itse. Et voi parantaa sairasta sairastumalla itse. Et voi auttaa köyhää köyhtymällä itse. Et voi hankkia kenellekään rakastettua luopumalla omastasi eli antamalla rakastettusi tuolle yksinäiselle. Emme voi koskaan auttaa ketään yrittämällä kontrolloida olosuhteita tai muita ihmisiä. Säälijä on itse se "heikoin lenkki", koska hän ei kunnioita säälinsä kohteita - eikä itseään, koska tuntee ylimielisyyttä. Ps: Kuvassa "narsisteja"

  Jos haluat elämääsi positiivisia muutoksia, niin älä pyydä äläkä vaadi vaan mieti, MIKSI haluat kokea jotain uutta. Muutos tapahtuu heti, kun tunnet itse sen todeksi tunnetasolla - eli olet tyytyväinen myös nykytilanteeseesi. Siksi ei pitäisikään pyrkiä kohti muutoksia kysymällä "miten" tai "milloin" vaan "miksi" haluan muutosta (koska haluan tuntea tyytyväisyyttä ja iloa). Sama idea oli Einsteinin kysymyksessä: "Onko universumi ystävällinen paikka." Sisin olemuksemme nimittäin vastaa tuohon kysymykseen aina: "On!"

  Miksi niin usein "lyömme lyötyä" ja saamme lopulta aina myös "maistaa omaa lääkettämme"? Jos olet ylpeä, niin manifestoit itse elämääsi tilanteita, joissa voit havaita oman ylpeytesi. Meidän kaikkien päämäärä ja todellinen toive on aina ehdoton kunnioitus sekä itseämme että kaikkia muita ihmisiä kohtaan. "Lyödyn lyöminen" tapahtuu usein siksi, että et tiedä arvostelusi kohteen elämäntilanteesta juuri mitään (uskot omaan mielikuvaasi hänestä), mutta jostain syystä hän ja hänen tekemisensä ärsyttävät sinua. Ja usein tuo syy ärsyyntymiseesi on se, että tuo vaikeassa tilanteessa juuri nyt oleva ihminen on henkisesti vahvempi ja rohkeampi kuin sinä. Erityisesti sinua ärsyttävät sellaiset ihmiset, jotka tekevät sinun mielestäsi "vääriä" asioita, ja ovat siitä huolimatta iloisia! Esim. ennakkoluulot mustalaiskulttuuria kohtaan ovat alun perin syntyneet kateuden takia: Kun ihminen, joka ei itse ole vapaa, näkee aidosti vapaan ihmisen, hän haluaa "...

  Pitääkö omia vanhempia rakastaa, jos lapsuus on ollut kurja? Ei pidä eikä tarvitse. Omia vanhempia ei ole mitään velvollisuutta rakastaa silloin, jos et tunne rakkautta heitä kohtaan. Jos yrität väkisin rakastaa ketä tai mitä tahansa, niin todellisuudessa et rakasta vaan "siedät". Ja silloin et tunne rakkautta myöskään itseäsi kohtaan. Ja jokainen, joka ei rakasta itseään, kärsii. Sukulaisuus on täysin ylimainostettua, sosiaalista velvollisuutta, ja pahimmillaan raskas taakka ihmiselle - vaikka se parhaimmillaan voi olla myös hyvin iloinen asia. Lapset ovat vanhempiensa "opettajia", ei päin vastoin. Lapsen rakkaus on ehdotonta - kunnes hän oppii itseään vanhemmilta ihmisiltä pelkoa ja vihaa. Mutta voit kyllä alkaa rakastaa myös vanhempiasi ja "sisäistä lastasi" kohdistamalla rakkautta muita elämäsi arvokkaita asioita kohtaan. Ja kun lopulta pystyt ajattelemaan lapsuudessa kokemiasi kurjia asioita, mutta ajatus ei enää takerru mieleen vaan lipuu vain pois...

  Onko viisasta noudattaa kaikissa tilanteissa aina yhteisiä sääntöjä ja lakeja? Ei ole. Viisas ihminen kunnioittaa kyllä muita ihmisiä, mutta toimii aina oman intuitionsa eli ns. maalaisjärkensä ohjaamana, "tilanteen mukaan". Vain tyhmä ihminen asettaa esim. itsensä tai läheisensä vaaraan siksi, että lain kirjaimellinen noudattaminen edellyttäisi sitä. Laki on myös aina sellainen, kuin miten se luetaan: Esim. kevyenliikenteenväylällä ei saa lain mukaan ratsastaa hevosella, mutta tieliikennelaissa tietoinen vaaran aiheuttaminen muulle liikenteelle on sekin kiellettyä, ja kaikki hevoset eivät ole ns. liikennevarmoja. Laki on siis sisäisesti ristiriitainen. Lait ja säännöt on laadittu siksi, että niiden avulla halutaan kontrolloida ja hallita ihmisiä - yksilöitä ei kuitenkaan voi kukaan koskaan hallita. Kaikki ihmiset rikkovat joskus sääntöjä ja lakeja, ja myös valehtelevat usein, mutta tästä asiasta harva uskaltaa tai haluaa puhua ääneen, koska useimmat pelkäävät tulevansa tuo...

  Hienosäätöä manifestoijille: "Olen valmis tuntemaan tyytyväisyyttä ja iloa, jotta saan mitä haluan". Mikä siis tällä henkilöllä on aktiivisena eli manifestoituvana ajatuksena? Aivan. Se, mikä EI ole vielä manifestoitunut ja sen haluaminen. Mihin siis pitäisi keskittää ajatukset, jos haluat manifestoida asioita, joita haluat? "Olen täysin tyytyväinen nykyhetkeen ja kaikkeen mitä olen saanut kokea, luoda ja sallia eli manifestoida." (mukaanlukien kaikki kokemasi haasteet ja ongelmat, ei-toivottuhan lisää ja vahvistaa aina toivottua) Kun olet tyytyväinen juuri nyt, manifestoit siis automaattisesti asioita, jotka tekevät sinut tyytyväiseksi myös tulevaisuudessa - ilman haluamista ja yrittämistä.

  Kuinka on viisasta toimia, jos olet itse hyvin haavoittuvaisessa ja vaikeassa tilanteessa, ja joku ulkopuolinen kutsuu sinua "ojentamaan" poliisit, lastensuojeluviranomaiset, eläinsuojeluvalvojan - tai ns. kyläpoliisi tai naapuri tekee usein valituksia sinusta, lapsistasi, elämäntyylistäsi tai eläimistäsi? Ensinnäkin: Olet itse manifestoinut nuo tilanteet. Aina, kun olemme masentuneita tai mistä tahansa syystä epätoivoisia, pelokkaita tai umpikujassa, niin vedämme puoleemme sekä pahantahtoisia ihmisiä että hyväätarkoittavia säälijöitä ja tuomitsijoita. Saatat nimittäin itsekin masentuneena syyttää itseäsi tilanteestasi, vaikka et edes tiedostaisi sitä. Ja syyllisyyttä tunteva vetää aina puoleensa syyttäjiä. Se, että syytät itseäsi EI kuitenkaan tarkoita, että olet "paha"! Syyllisyydentunne voi olla sinussa valmiina negatiivisena tunnemuistona, eikä se siis liity millään tavalla ikäviin tilanteisiin, joita koet. Pahantahtoiset ihmiset eivät vain näe "malkaa om...

  Ikävä ja kaipaus ei ole rakkautta. Ja varsinkin pienet lapset tietävät vielä tämän. Moni vanhempi on ollut tilanteessa, jossa lapsi pitää jättää hoitopaikkaan ja hän itkee tai kirkuu kauhuissaan. Jos vanhempi jää säälimään lasta eikä "henno" poistua tilanteesta, niin jossain vaiheessa lapsen itku muutttuu tekoitkuksi ja lopulta hän vihaisena huutaa vanhemmalleen: "Mene jo!" Lapsi siis tietää, että hänen PITÄISI kaivata vanhempiaan, mutta intuitiivisesti hän samalla tietää olevansa vapaa ja haluaa aloittaa iloiset leikit muiden lasten kanssa. Ja hän haluaa kokea ns. eroahdistusta mahdollisimman vähän aikaa, koska lapset aistivat matalat tunnetaajuudet vielä hyvin voimakkaasti ja haluavat siksi nopeasti palata takaisin huolettomuuden tunnetilaan. Myös meillä aikuisilla on sisäinen tieto kaipauksen eli melankolian haitallisuudesta. Jos parisuhde perustuu ehdolliseen rakkauteen (joka ei ole aitoa rakkautta), niin osapuolet kokevat erossa ollessaan usein tarvetta tarki...

  "Älä tavoittele kuuta taivaalta." "Joka kuuhun kurkottaa, se katajaan kapsahtaa." "Ei kannata mennä merta edemmäs kalaan." Tarkoittavatko nämä viisaudet siis sitä, että unelmasi ovat aivan liian suuria ja "mahdottomia" toteutettaviksi? Ei suinkaan. MIKÄÄN unelma ei ole tietoiselle luojalle koskaan liian suuri ja mahdoton. Voimme kyllä toivoa joskus "vääriä asioita" eli sellaisia asioita, jotka eivät ole todellisia toiveitamme (esim. ihmissuhde jonkun tietyn ihmisen kanssa). Mutta ns. sydämesi toiveet, kuten rakkaus, vauraus kaikissa muodoissaan ja terveys ovat aina mahdollisia. Vain sinä itse voit estää niiden todellistumisen. Nuo kansanviisaudet tarkoittavat sitä, että pääset kulkemaan kohti suuria unelmiasi vain jo manifestoituneiden unelmiesi arvostamisen KAUTTA - siis valitsemalla arvostuksen eli tyytyväisyyden tunnetaajuuden. Ja arvostettavaa jokaisella meistä on todella paljon. Elät juuri nyt todeksi todella monia sellaisia toiv...

  Pitääkö menneisyydessä tehtyjä "pahoja" tekoja katua ja pyytää anteeksi? Ei pidä, ei tarvitse eikä kannata - ELLEI anteeksipyyntö tapahdu myötätunnon tunnetilassa. Kukaan meistä ei ole koskaan syyllinen mihinkään. Monet ihmiset ajattelevat niin, että jos he ovat tehneet elämässään omasta mielestään jotain "pahaa", niin heidän pitää "pyydellä anteeksi" tuota pahuutta, "käydä läpi" tuon pahuuden syitä ja "korvata" pahuutensa jotenkin tuon pahuuden uhreille. Tällainen ajattelu vain ylläpitää pelkoa, syyllisyyden ja syyttämisen kierrettä ja vahvistaa katkeruuden tunteita. Kaikki kokemuksemmehan perustuvat osallisuuteen, eli "viattomia uhreja" ei ole olemassa (aidosti viaton lapsi, joka kokee "pahuutta" ei syytä tekijää). Ja siksi esim. psykoterapiat, joissa ei keskitytä ratkaisuihin ja negatiivisista muistoista vapautumiseen, kestävät usein loputtomasti, koska menneisyyden kokemuksiin keskittyvä potilas aktivoi noita k...

  Erilaisia kuviteltuja uskonto- ja kansanryhmiä haukutaan monilla foorumeilla tälläkin hetkellä raivokkaasti. Ja se kertoo pelosta, joten herkän ihmisen kannattaa jättää tuollaiset keskustelut täysin "omaan arvoonsa", jolloin negatiiviset ajatukset eivät aktivoidu omassa todellisuudessa. Mielenrauhaa ei kannata koskaan menettää siksi, että muut ihmiset ovat vihaisia ja tuomitsevia. Jos joku teistä kykenee säilyttämään puhtaan myötätunnon lukiessaan tuollaisia kirjoituksia, niin yksi hyvä tapa keskustella on esittää kysymyksiä, jolloin vihainen ja tuomitseva ihminen itse joutuu vastaamaan itselleen. Esitä esim. usein tämänkaltaisia kysymyksiä: "Jos juutalainen ja muslimi ovat avioliitossa ja heille tulee riitaa, ja toinen tappaa toisen, niin kumpi on paha eli syyllinen ja kumpi on viaton uhri?" "Jos rasismin vastustaja ja rasisti ovat parisuhteessa ja heille tulee riitaa, ja toinen tappaa toisen, niin kumpi on paha eli syyllinen ja kumpi on viaton uhri?" ...

  "Minuus" on sinun uskomuksesi sinusta itsestäsi. Ja myös "ihmiskunta" ja sen olemassaolo on tällainen uskomus. "Ihmiskuntaan kuulumisen tunne ja uskomus" on siis eräänlainen laajentunut ego, joka perustuu rajallisuusharhaan. Jos raahaamme mukanamme mielikuvaa "vaarassa olevasta pahasta ja pelokkaasta ihmiskunnasta", niin samaistumme myös itse siihen, jolloin olemme itsekin "vaarassa, pahoja ja pelon vallassa". Tästä syystä ei ole hyödyllistä ajatella ihmiskuntaa kollektiona, joka on tai ei ole jollain tietoisuudentasolla, tai "kehittymässä johonkin suuntaan". Emme ole "veljiemme vartijoita" - olemme oman universumimme keskipisteitä. Valitset täysin vapaasti itse oman olemuksesi, mahdollisuutesi ja tulevaisuutesi, joka hetki.

  Ihmiskunnan hyvinvointia estää vastuuntunto, sääli ja kuolemanpelko, "säälittävien" yksilöiden näkeminen heikkoina - ei itsekkyys. Sanat "itsekäs" ja "itserakas" ovat alun perin tarkoittaneet oman arvonsa tuntevaa vapaata ihmistä, joka ei ole ylpeä eli pelokas vaan edelläkävijä, esikuva muille. Itsekäs ihminen ei halveksi muita ihmisiä heikompina, kuten ylpeät ihmiset tekevät. Itsekäs ihminen kunnioittaa niin omaa kuin muidenkin vapautta luoda täysin vapaasti itse oma todellisuutensa. Luontokin on "julma", koska eläinten ja kasvien päämäärännä ei ole elinkelvottomien yksilöiden pitäminen väkisin hengissä. Ja nuo fyysisesti heikommat yksilöt eivät kerjää sääliä vahvemmilta. Koska eläimet ja kasvit eivät pelkää kuolemaa. Se, että monet ihmiset pitävät esimerkiksi lapsia ja vanhuksia ja elämässään paljon haasteita kokeneita ihmisiä "heikkoina" on täydellinen, sääliin ja ylpeyteen perustuva näköharha. Jos siis haluat "pelastaa koko i...

  Ihminen, joka pohtii henkisiä asioita paljon, lukee paljon hengellisiä tekstejä ja pyrkii "valaistumaan" ajattelun avulla, voi lopulta päätyä ilottomuuden tilaan. Se johtuu siitä, että elämä ei kunnioita teorioita vaan elämän ainoa tarkoitus on ilo, siis huolettomuus, ei "hartaus", askeesista ja elämänkielteisyydestä puhumattakaan. Koko tietoisen luomisen filosofian perusta on pyrkimys tyytyväisyyteen, tapahtui mitä tapahtui, koska kaikki kysymykset ja ongelmat vain tarkentavat toivetta. Voimme siis olla iloisia kohdistamalla huomiomme pois aina sellaisista kysymyksistä, joihin emme juuri nyt löydä vastausta - sillä joka hetki manifestoimme jotakin, jota olemme toivoneet. Jos henkiseen kehitykseen pyrkivä ihminen ei kuitenkaan tunne puhdasta iloa ja rakkautta ja ikään kuin vain "tyytyy kohtaloonsa" sillä perusteella, että "kaikki tunteet ja kaikki kokemukset ovat yhtä arvokkaita", niin elämästä voi tullakin ongelmien, muuttumattomuuden ja apeud...

  Mitä tarkoittaa "valaistuminen"? Valaistumisen tila tarkoittaa oman luomisvoiman tietoista tiedostamista. On siis mahdollista elää aika-avaruudessa oman todellisuuden luojana korkean tietoisuuden tilassa, eli ihminen on silloin "tietäjä". Hän siis "tietää", että tarpeettomia ongelmia ja kysymyksiä ei ole olemassa ja että kaikki toiveet toteutuvat täsmälleen oikealla hetkellä. Hän myös tiedostaa, että kaikki ns. ongelmat ja viiveet toiveiden toteutumisessa ovat omia toiveita. Vs: Hän ei syö hedelmää raakana eikä vasta sitten, kun se on jo mädäntynyt. Hän syö sen silloin, kun se on parhaimmillaan. Tällainen ihminen voi katsoa myös matalammissa tunnetiloissa olevaa itseään korkeamman minänsä silmin, eli tuntea ns. sielunkipua (joka on siis fyysinen rintalastassa tuntuva kipu, tunnetaajuuden laskusta kertova indikaattori) ja silti olla tietoinen siitä, että kaikki on hyvin. Tällaisessa "flow- eli virtaustilassa" oleva ihminen tiedostaa elämän energ...

  Onko ns. sosiaalinen vastuuntunto hyvä ja hyödyllinen asia? Ei ole, jos se edellyttää uhrautumista tai puolueellisuutta. Jokainen ihminen luo itse oman todellisuutensa. Monet ihmiset eivät hyväksy ajatusta siitä, että sosiaalisuus ja empatia ei olekaan hyödyllistä vaan aiheuttaa turhia kärsimyksiä, ja että esim. omien perheenjäsenten puolustajat ovat usein ylpeitä eli pelokkaita, eivät siis tunne aitoa rakkautta ja kunnioitusta (eivät itseään, sukulaisiaan eivätkä muitakaan kohtaan). Mutta tällaiset "me vastaan muut" -asenteet perustuvat siis aina pelkoon: Turvallisuutta etsitään aivan väärästä paikasta silloin, jos turvallisuus edellyttää uhrautumista tai taistelua. Ihminen on "turvassa" vain silloin, kun hän on "sinut itsensä kanssa" eli kunnioittaa itseään, tuntee oman arvonsa (ja siten myös kaikkien muiden arvon) eikä tanssi kenenkään toisen ihmisen "pillin mukaan". Myös kansallisylpeys on aina kärsimystä tuottavaa, ellei se perustu aitoon ...

  Miksi voit joskus joutua toisen ihmisen "pauloihin" niin "pahanpäiväisesti", että järkesi eli viisautesi tuntuu kokonaan katoavan? "Paula"-sana tarkoittaa "narua", "nauhaa" tai "ansalankaa". Siksi sanotaan myös, että ihminen, johon olet "epätoivoisesti", "korviasi myöten" ihastunut, "kietoo sinut pikkusormensa ympärille". Jo nuo termit "pahanpäiväisesti", "epätoivoisesti" ja "korviasi myöten" kertovat siitä, että kyse ei ole ihastuksesta, joka on sinulle hyväksi eli oma toiveesi. Tunnereaktio on siis liian voimakas, kuin huumetta. Ihminen, joka on "hullaantunut", "hulluna rakkaudesta" on siis kirjaimellisesti seonnut eikä mielenrauhan tilassa. Viettely on ns. mustaa magiaa eli manipulointia, hypnotisointia niissä tapauksissa, joissa ihastuksesi kohde pyrkii viettelemään sinut täysin tietoisesti, hyötyäkseen sinusta. Monet viettelijät viettelevät ...

  Miksi rohkeus, tietoinen riskinotto ja myös häviämisen ja menettämisen hyväksyminen johtaa menestykseen, oli kyse sitten rakkaudesta, kaupankäynnistä tai terveydestä? Metafysiikan näkökulmasta se johtuu siitä, että kaikki raha, omaisuus, ihmissuhteet ja myös kehollisuutemme eli fyysinen terveydentilamme perustuu energian virtaukseen. Kaikki materiaaliset ja fyysiset kokemuksemme tapahtuvat vain omassa mielessämme ja perustuvat siis uskomuksiin, mielikuviin. Energiavärähtely ei koskaan pysähdy, mutta manifestoimme itse loputtomasti "samaa vanhaa", jos estämme energian vapaan virtauksen - eli emme luota itseemme. Jos et pelkää menettämistä ja vastoinkäymisiä, niin vastaanotat siis koko ajan parempaa, koska luomme koko ajan uutta todellisuutta kokemalla elämää. Rohkea ihminen on kuin purjehtija, joka LUOVII joustavasti elämän jatkuvassa aaltoliikkeessä, vastustamatta tuota aaltoilua. Hän käyttää siis myös vasta-aallokon hyödykseen. Siksi esim. yritysmaailmassa rikastuvat sella...

  Internet ja sosiaalinen media on pullollaan taivastelijoita. Nuoretkin ihmiset kertovat eli jakavat joka hetki tuhansille ja jopa miljoonille ihmisille omia "negatiivisia" kokemuksiaan. Niin kauan kun he jatkavat tätä "juoruilua", eivätkä siis näe noiden ikävien kokemustensa arvokkuutta, he eivät pääse eroon tuollaisista kokemuksista vaan "niittävät sitä mitä kylvävät". Älä ole taivastelija, kunnioita kaikkea mitä olet kokenut, ja saavutat mielenrauhan!

  Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Ei. Jos haluat päästä parempiin olosuhteisiin, kuin missä nyt olet, niin arvosta nykyisten olosuhteittesi hyviä puolia ja vedät puoleesi uusia olosuhteita, joista niin ikään nautit. Muista, että kaikkiin olosuhteisiin liittyy aina sekä hyviä että haastavia puolia. Jos koet olevasi juuri nyt "olosuhteiden vanki tai uhri", niin nauti vankeudestasi, lopeta uhriutuminen - ja vapaudut. Vapaus on sisäinen tunne, ei olosuhde. Älä siis tee mitään ratkaisuja ahdistuneena, peloissasi, vihaisena tai turhautuneena! Ajaudut vain ojasta allikkoon. Paraneeko siis työpaikka, puoliso tai sen puute, asuinpaikka, taloudellinen tilanne tai oma keho vaihtamalla tai yrittämällä muuttaa sitä? Ei parane, jos et siis näe nykyisessä työpaikassasi, puolisossasi tai sen puutteessa, asuinpaikassasi, taloudellisessa tilanteessasi ja kehossasi mitään hyvää. Vain tyytyväisenä vedät puoleesi lisää tyytyväisyyttä. Vetovoiman laki.