Ihmiskunnan hyvinvointia estää vastuuntunto, sääli ja kuolemanpelko

 

Ihmiskunnan hyvinvointia estää vastuuntunto, sääli ja kuolemanpelko, "säälittävien" yksilöiden näkeminen heikkoina - ei itsekkyys.


Sanat "itsekäs" ja "itserakas" ovat alun perin tarkoittaneet oman arvonsa tuntevaa vapaata ihmistä, joka ei ole ylpeä eli pelokas vaan edelläkävijä, esikuva muille.


Itsekäs ihminen ei halveksi muita ihmisiä heikompina, kuten ylpeät ihmiset tekevät. Itsekäs ihminen kunnioittaa niin omaa kuin muidenkin vapautta luoda täysin vapaasti itse oma todellisuutensa.


Luontokin on "julma", koska eläinten ja kasvien päämäärännä ei ole elinkelvottomien yksilöiden pitäminen väkisin hengissä. Ja nuo fyysisesti heikommat yksilöt eivät kerjää sääliä vahvemmilta. Koska eläimet ja kasvit eivät pelkää kuolemaa.


Se, että monet ihmiset pitävät esimerkiksi lapsia ja vanhuksia ja elämässään paljon haasteita kokeneita ihmisiä "heikkoina" on täydellinen, sääliin ja ylpeyteen perustuva näköharha.


Jos siis haluat "pelastaa koko ihmiskunnan", niin et voi pelastaa edes itseäsi, koska uskot ihmiskunnan olevan vaarassa.


Kaikkein vahvimpia ovat ne, jotka eivät pelkää omia heikkouksiaan - eivätkä kuolemaa. Ja siksi juuri nuo aidosti rohkeat ihmiset nauttivat elämästään ja kokevat olemassaolonsa arvokkaana.


Aidosti rohkea ihminen iloitsee kuolemasta aivan yhtä paljon, kuin syntymästäkin, sillä ilman kuolemaa ei voi syntyä uutta elämää.