Miksi niin usein "lyömme lyötyä" ja saamme lopulta aina myös "maistaa omaa lääkettämme"?

 

Miksi niin usein "lyömme lyötyä" ja saamme lopulta aina myös "maistaa omaa lääkettämme"?


Jos olet ylpeä, niin manifestoit itse elämääsi tilanteita, joissa voit havaita oman ylpeytesi. Meidän kaikkien päämäärä ja todellinen toive on aina ehdoton kunnioitus sekä itseämme että kaikkia muita ihmisiä kohtaan.


"Lyödyn lyöminen" tapahtuu usein siksi, että et tiedä arvostelusi kohteen elämäntilanteesta juuri mitään (uskot omaan mielikuvaasi hänestä), mutta jostain syystä hän ja hänen tekemisensä ärsyttävät sinua. Ja usein tuo syy ärsyyntymiseesi on se, että tuo vaikeassa tilanteessa juuri nyt oleva ihminen on henkisesti vahvempi ja rohkeampi kuin sinä.


Erityisesti sinua ärsyttävät sellaiset ihmiset, jotka tekevät sinun mielestäsi "vääriä" asioita, ja ovat siitä huolimatta iloisia!


Esim. ennakkoluulot mustalaiskulttuuria kohtaan ovat alun perin syntyneet kateuden takia: Kun ihminen, joka ei itse ole vapaa, näkee aidosti vapaan ihmisen, hän haluaa "nujertaa" tämän, ja kontrolloida tätä.


Myös maailmanlaajuinen kampanja, jolla puolustetaan "sirkuseläinten oikeuksia", perustuu tällaiseen kateuteen. Ihmiset, jotka eivät itse tunne sirkuslaisia, syyllistävät nämä usein "vastoin parempaa tietoaan". Ahdistuneet ihmiset kohtelevat eläimiä huonosti ihan kaikkialla, eikä ihmisen tuomitseminen hyödytä kenenkään ahdistuneen ihmisen eläimiä, päin vastoin. Mutta suinkaan kaikki sirkuslaiset eivät myöskään ole ahdistuneita - eivätkä esim. lemmikkieläintenomistajat aina iloisia ja tasapainoisia.


Ja kiusatut, paljon haasteita kokevat ja tuomitut ihmiset EIVÄT ole heikompia kuin sellaiset ihmiset, jotka elävät tasaisen turvallista elämää ja voivat suhteellisen hyvin - ja jotka sanovat noudattavansa myös aina lakeja ja sääntöjä (mikä ei ole koskaan totta). Monesti nuo turvattua elämää elävät ovat todellisuudessa pelokkaita - vaikka hekin haluaisivat olla rohkeita ja "itsellisiä".


Esim. maaseudulla moni inhoaa sellaisia ympäristöaktivisteja ja eläinsuojelijoita, jotka ovat ottaneet ikään kuin elämäntehtäväkseen maaaseudulla elävien ihmisten arvostelemisen. Myös viranomaisia usein vihataan, koska heillä on valta ottaa yksittäinen ihminen "silmätikukseen". Viha on täysin luonnollinen reaktio tilanteessa, jossa ihminen pyrkii tekemään parhaansa, mutta se ei ulkopuolisille "riitä".


Jos itse joudut joskus arvostelun tai "vihakampanjan" kohteeksi, niin muista, että vihaan ja ylimielisyyteen ei kuitenkaan koskaan kannata pidempään vastata "samalla mitalla". Tunne vihaa vähän aikaa ja pyri sitten kohdistamaan huomiosi aivan muihin asioihin, sillä "köydenveto loppuu kun köyden toisessa päässä ei kukaan vedä".


Kun pääset mielenrauhan tilaan, niin tilanne on jo ohi, ja arvostelija siirtyy arvostelemaan muita ihmisiä - ja lopulta hän saa maistaa sitä omaa lääkettään, ja oppii kunnioittamaan kaikkia ihmisiä.