Henkiseen kehitykseen pyrkiminen sen itsensä vuoksi saattaa johtaa ilottomaan elämään

 

Ihminen, joka pohtii henkisiä asioita paljon, lukee paljon hengellisiä tekstejä ja pyrkii "valaistumaan" ajattelun avulla, voi lopulta päätyä ilottomuuden tilaan. Se johtuu siitä, että elämä ei kunnioita teorioita vaan elämän ainoa tarkoitus on ilo, siis huolettomuus, ei "hartaus", askeesista ja elämänkielteisyydestä puhumattakaan.


Koko tietoisen luomisen filosofian perusta on pyrkimys tyytyväisyyteen, tapahtui mitä tapahtui, koska kaikki kysymykset ja ongelmat vain tarkentavat toivetta. Voimme siis olla iloisia kohdistamalla huomiomme pois aina sellaisista kysymyksistä, joihin emme juuri nyt löydä vastausta - sillä joka hetki manifestoimme jotakin, jota olemme toivoneet.


Jos henkiseen kehitykseen pyrkivä ihminen ei kuitenkaan tunne puhdasta iloa ja rakkautta ja ikään kuin vain "tyytyy kohtaloonsa" sillä perusteella, että "kaikki tunteet ja kaikki kokemukset ovat yhtä arvokkaita", niin elämästä voi tullakin ongelmien, muuttumattomuuden ja apeuden sietämistä - tai koko materiaalisen ja fyysisen elämän välttelyä.


Mehän elämme tässä maailmassa luodaksemme todellisuutta, mitään muuta syytä elämällemme ei ole.


Ja sietäminen ei ole positiivinen tunne, vaan itsekuria, itsekidutusta.


Omat tunnetilamme tunnemme vain itse, joten jokaisen on itse pohdittava, nauttiiko hän elämästään aidosti "henkisenä ihmisenä" vai ei.


Jos siis ihminen kadottaa elämästä ilon siksi, että on "jaloa olla tyyni ja hyvä", niin hän valehtelee itselleen. Monet uskonnollisia kirjoja ja tekstejä paljon lukevat ihmiset ajautuvat tällaiseen tilanteeseen eli ovat hyvin ankaria itselleen - ja silloin he ovat kykenemättömiä myös rakastamaan muita.


Tekstit, jotka ovat "ikivanhoja" eivät välttämättä kaikki lainkaan resonoi nykyhetken kanssa. Ne ovat syntyneet inspiraatioiden seurauksena omana aikanaan. Jos filosofia on "hieno ja ylevä teoria", niin emme saa tällaisen hienon filosofian seuraamisesta yhtään lisäpistettä. Kun kuolemme, niin vastassa ei ole arvostelulautakunta eikä Pyhä Pietari.


Totuus on yksinkertainen: Saat sitä, mitä itse TUNNEtasolla tilaat, sillä ajatuksesi virtaavat tunnetilasi taajuudelta, ja uskomukset ovat vain ajatuksia, joita ajattelemme eli aktivoimme usein.


Ja jokaisella on tietenkin täydellinen vapaus myös olla iloton sillä perusteella, että iloton ei voi kadottaa iloa. Jos ei mitään saavuta, ei voi mitään menettääkään.


Silti yksikään ihminen, eläin tai kasvi ei ole syntynyt maailmaan kieltämään itse elämää.