Elämä on näytelmä, jonka käsikirjoituksen laadit itse

 

Miksi viisas ihminen kunnioittaa ihan jokaista ihmistä, täysin riippumatta tuon ihmisen teoista, ajatuksista tai asenteista?


Siksi, että ihmiset, joita EMME jostain syystä kunnioita ovat tärkeimpiä opettajiamme. Saavutat mielenrauhan vasta, kun ymmärrät, että toiset ihmiset ovat aina oman uskomuksesi kaltaisia - ja että muita arvostellessasi arvosteletkin itseäsi.


Kukaan meistä ei voi myöskään koskaan tietää, millä tietoisuuden "tasolla" itse kukin ihminen milläkin hetkellä on, eli mitä hän on kokenut ja mitä hän siis jo kokemustensa ansiosta tietää eli tiedostaa.


Aika-avaruudessa elävän ihmisen tunnetaajuustaso ei siis ole pelkkkä tunnetila (pelko, viha, ylpeys, halveksunta, sääli, turhautuminen), vaan ihmisen olemustilaan vaikuttavat myös hänen kokemuksensa. Vaikka minuus ja myös sielu ovat "olemassa" vain havaittuina, niin havaitessamme ne eli kun koemme "olevamme" ovat molemmat niistä "olemassa" meille itsellemme. Muille ihmisille taas emme ole koskaan sama olento kuin itsellemme. Kaikki kokemuksemme ovat henkilökohtaisia.


Kaikilla olevaisuuden värähtelytaajuustasoilla vallitsee aina täydellinen synkronia eli tasapaino (kaikki on olemassa vain suhteessa johonkin muuhun), ja siksi myös "sattumalta" tapahtuvat "onnenkantamoiset" tai "onnettomuudet" ovat aina näköharha.


Sattumia ei ole olemassa. Selkeyden tilassa eli intuitiotilassa ihminen havaitsee kaikkeuden synkronian ja tietää, että joka hetki toteutuu joku toiveemme - silloinkin, kun se on näennäisesti "ei-toivottu".


Elämää kannattaa tarkastella eränlaisena näytelmänä, jonka käsikirjoitus muuttuu jokaisen ihmisen toiveiden (ja ei-toivotun) mukaan joka hetki.


Olet siis tälläkin hetkellä täysin vapaa näyttelemään joko komediassa tai tragediassa - tai tragikomediassa. Valinta on sinun.