Pitääkö menneisyydessä tehtyjä "pahoja" tekoja katua ja pyytää anteeksi?

 

Pitääkö menneisyydessä tehtyjä "pahoja" tekoja katua ja pyytää anteeksi?


Ei pidä, ei tarvitse eikä kannata - ELLEI anteeksipyyntö tapahdu myötätunnon tunnetilassa. Kukaan meistä ei ole koskaan syyllinen mihinkään.


Monet ihmiset ajattelevat niin, että jos he ovat tehneet elämässään omasta mielestään jotain "pahaa", niin heidän pitää "pyydellä anteeksi" tuota pahuutta, "käydä läpi" tuon pahuuden syitä ja "korvata" pahuutensa jotenkin tuon pahuuden uhreille.


Tällainen ajattelu vain ylläpitää pelkoa, syyllisyyden ja syyttämisen kierrettä ja vahvistaa katkeruuden tunteita.


Kaikki kokemuksemmehan perustuvat osallisuuteen, eli "viattomia uhreja" ei ole olemassa (aidosti viaton lapsi, joka kokee "pahuutta" ei syytä tekijää).


Ja siksi esim. psykoterapiat, joissa ei keskitytä ratkaisuihin ja negatiivisista muistoista vapautumiseen, kestävät usein loputtomasti, koska menneisyyden kokemuksiin keskittyvä potilas aktivoi noita kokemuksia myös nykyhetkessä.


Vapaudumme menneisyyden taakoista helposti ja nopeasti, jos kieltäytymme vain tuomitsemasta itseämme ja muita.


Rakkaus sammuttaa aina vihan.


"Paina siis villasella" kokemuksia, joista tunnet syyllisyyttä tai joista syytät muita ihmisiä.