Sinä Olet Luoja

  Keitä ovat hyväätarkoittavat moralistit? He ovat ihmisiä, jotka haluavat, että "kaikilla olisi aina kivaa" ja että ketään ei saisi koskaan "loukata". He haluavat, että muita ihmisiä tulee aina kaikin tavoin pyrkiä miellyttämään. Ajatus itsessään on myönteinen, mutta tuo päämäärä ei voi koskaan toteutua täydellisesti, koska loukkaantujia ja pahantuulisia eivät voi muut ihmiset kontrolloida. Loukkaantumisen syy on nimittäin aina loukkaantujassa itsessään, ei muissa ihmisissä. Jos yrität väkisin miellyttää hyvin ahdistunutta ihmistä, niin hän nauttii hetken siitä, että annoit oman tunnetilasi laskea hänen tasolleen - mutta seuraavassa hetkessä hän jo vihaa tai halveksii sinua, koska nöyristelit häntä. Et siis säilyttänyt omanarvontunnettasi. Koska hyväätarkoittava moralisti haluaa siis kontrolloida muita ihmisiä, moralisoida ja neuvoa hänen omasta mielestään "pahoja tai välinpitämättömiä" ihmisiä, niin hänellä ei ITSELLÄÄNKÄÄN ole kivaa. Hän ei siis itse el

  Läsnäolo on "elämän kokemista ajattelemaatta sitä", eli esim. eläinten, kasvien, mineraalien ja alkuaineiden vaistotason "olemassaoleminen" on tällaista ajatonta ja ajatuksetonta läsnäöoloa. Me ihmisethän koostumme myös alkuaineista, eli mitäpä jos vaihdammekin kaikki näkökulmaa hetkeksi ja koemmekin olevamme vain happea. Happi ei pelkää eikä tuomitse vetyä tai hiiltä. Happi tietää olevansa tärkeä ja välttämätön elämän jatkumisen kannalta. Happi ei pelkää kuolemaa, koska happi ei koskaan kuole pois. Happi ei ole huolissaan huomisesta päivästä eikä se murehdi mennyttä, koska happena se on ollut aina vain happi - ja sellaisena mittaamattoman arvokas. Ole siis happi eli happy, ilmava, keveä ja vapaa!

  Onko olemassa syrjittyjä, alistettuja, heikkoja tai tyhmiä ihmisryhmiä? Ei ole. Jokainen ihminen on aina yksilö ja hän on joka hetki juuri sellainen, kuin millaisena hän ITSE näkee ja kokee itsensä. Muiden arviot jonkun ihmisen "huono-osaisuudesta" tai "heikkoudesta" eivät ole koskaan totta, vaan ne perustuvat arvioitsijan omiin asenteisiin. Esim. käsitteen "heikko nainen" käyttäminen on naispuolisten ihmisten säälimistä eli halveksuntaa, ellei tuota termiä käytetä kunnioittavasti. Fyysisesti vahvempihan ei ole fyysisesti heikompaa vahvempi muuten, kuin fyysisiltä ominaisuuksiltaan. Jos "heikko nainen" haluaa vahingoittaa miestä, hän voi käyttää siihen monenlaisia muitakin keinoja, kuin fyysistä voimaa. Siksi "henkistä väkivaltaa" ja "fyysistä väkivaltaa" käyttävät löytävät aina toisensa. Ja myös sääli eli ylpeys on henkistä väkivaltaa, sillä sääliä tunteva ei kunnioita säälinsä kohdetta. Säälijä sekä uhriutuu että halveksii

  Tuomitsevat, taivastelevat, säälivät, epäkohtia vastaan taistelevat ja ylpeät ihmiset "kaivavat omaa kuoppaansa", eli "kerjäävät verta nenästään" niin kauan, kunnes he luopuvat ylpeydestään ja tekopyhyydestään ja suostuvat tuntemaan rajallisuuden sijasta täysin ehdotonta rakkautta ja kunnioitusta. Olemme kaikki olleet joskus noita yli-innokkaita päsmäreitä, halunneet kontrolloida muita ihmisiä ja olosuhteita, joko hyvää tai pahaa tarkoittaen. Meidän kaikkien perusolemus on täydellinen suvaitsevaisuus ja rakkaus kaikkia ja kaikkea kohtaan, ja elämä johdattaa meitä kokemustemme kautta kohti tuota omaa todellista itseämme. Kohti täydellistä mielenrauhaa, lapsenomaista elämäniloa. Se, joka ylpeilee henkisillä kokemuksillaan ja "viisaudellaan", ei ole vielä "sinut itsensä kansssa". Se, joka arvostaa kaikkia kokemuksiaan ja kaikkien muiden ihmisten kokemuksia, on löytänyt rauhan.

  Sääliin eli empatiaan perustuva lause: "Yhteiskunta on juuri niin heikko, kuin sen heikoin lenkki" pitää nuo oletetut heikot heikkoina - säälijän todellisuudessa. Jos säälit "heikkoa", näet hänet heikkona etkä kunnioita häntä. Voimme auttaa muita vain tuntemalla puhdasta myötätuntoa. Se, keitä nuo "heikot" todella ovat, riippuu siis omista asenteestamme. Usein taivastelija ja säälijä on itse heikompi kuin se, jota taivastelija pitää heikkona. Ja juuri siksi hän näkee toisen ihmisen heikkona - siis ITSENSÄ kaltaisena. Esim. "rasismin" ja muun syrjinnän vastustaja näkee "rasismin ja syrjinnän uhreja" kaikkialla ja vastustaessaan syrjintää hän vain vahvistaa sitä - syrjimällä ja vastustamalla niitä ihmisiä, joita hän pitää itse "rasisteina" ja syrjijinä. Hän ei siis näe omaa heikkouttaan vaan projisoi sen muihin ihmisiin, ja haluaa siksi kontrolloida muiden ihmisten käytöstä. Tuo lause on toisaalta kunnioittavasti lausuttuna my

  Miksi ei kannata olla huolissaan ihmiskunnasta "kollektiona"? Miksi ei ole hyödyllistä ajatella, että elämä on "koulu"? Kaikki huoli vahvistaa aina itse itseään. Ajatus siitä, että olet osa "kollektiota" vahvistaa siis myös itse itseään. Jos et kiinnittäisi mitään huomiota sotiin ja pysyisit siis "sotien todellisuudesta erossa", niin niitä ei olisi lainkaan sinun todellisuudessasi. Kaikki huoli "maailmasta" aktivoi tuota huoletuttavaa maailmaa ja tekee sen olevaksi sinulle. Emme siis ole osa mitään negatiivista kollektiota, jos emme kohdista sellaiseen huomiotamme. Todellisuutta ei nimittäin lainkaan ole ilman havaintoamme siitä. Siksi myös ajatus elämästä "kouluna" on negatiivinen, sillä jos ajattelemme, että meillä on jotain "opittavaa", niin ajattelemme itsemme olentoina, jotka ovat epätäydellisiä jo perusolemukseltamme. Juuri tämä on monoteististen uskontojen ongelma: Jos ihminen hähdään "syntisenä" e

  Sekä ns. yksijumaliset uskonnot että perinteinen tiedeuskovaisuus ("newtonilainen maailmankuva") ovat johtaneet ihmisiä harhaan vuosisatoja. "Jumalaan" uskovat ihmiset ovat luovuttaneet vallan "korkeammalle olennolle". "Tiedeuskovaiset" taas ovat uskoneet, että todellisuus vain on ja asiat tapahtuvat, elämme ihmisinä "luonnon armoilla", emmekä voi koskaan hallita täysin elämäämme - mutta voimme kyllä kovasti yrittää tehdä niin, vaikka yrittäminen johtaa aina lopulta onnistumisten ohella myös kärsimykseen. Paradoksi on, että uskonnot ovat kuitenkin koko ajan pysyneet osana inhimillistä kulttuuria perinteisen empiriaan uskovan tieteen "kehityksestä" huolimatta, ja siihen ovat olleet syynä tunnetilat - vahva tunne siitä, että on olemassa jotain "korkeampaa". Ja kun ihminen on "tullut uskoon", hän on siis tuntenut tuon korkeamman itsessään. Myös monet tieteentekijät ja skeptikot ovat olleet salaa uskovaisia.

  Muistot eivät ole "säilöttyinä aivoihimme" vaan ne ovat samanlaista ajatusvirtaa kuin muutkin ajatuksemme. Muistot "kultaantuvat" kun katsomme menneisyyden tapahtumia korkeasta tunnetilasta eli mielenrauhasta käsin. Negatiivinen muisto ei siis ole mielessämme aktiivinen joten sitä ei ole. "Olevaista" on vain sellainen asia, johon kohdistamme huomiomme. Menneisyys siis ihan konkreettisesti muuttuu positiiviseksi, koska negatiivinen muisto johtui vain siitä, että koit tuon menneisyyden tapahtuman itse aikoinaan matalassa tunnetilassa. Rinnakkaistodellisuudessa koit tuon asian myönteisenä, eikä mitään "pahaa" tapahtunut. Kun vastaanotat "kultaantuneen" muiston, et "muista pahalla" vaan muistat eli vastaanotat vain iloisen muiston.

  Meillä ihmisillä on usein tarve tuntea, että olemme "turvassa". Monet ihmissuhteemme, asumisratkaisumme, ajoneuvovalintamme, vakuutusten ja turvajärjestelmien hankkiminen, uskontokuntaan kuuluminen, ruokavaliomme, lastenkasvatusmetodimme, kypärien ja turvavöiden käyttäminen, rokotusten hankkiminen ja lääkärissä käyminen perustuu pohjimmiltaan pelkoon siitä, että emme ole "turvassa" - ja siksi meidän pitää VARAUTUA vaaraan. Elämä ei kuitenkaan kunnioita pelkojamme, vaan juuri pelot aikaansaavat paradoksaalisesti vaaratilanteita - manifestoimme siis sitä, mitä pelkäämme. Ja luomme elämäämme joka hetki uudeksi, joten periaatteessa pelokkaan eli "vaaroihin varautuvan" ja "riskienhallintaan pyrkivän" ihmisen ei pitäisi luottaa edes sydämenlyöntien, hengityksen ja verenkierronkaan jatkuvuuteen - eikä planeettojen pysymiseen radoillaan. Kukaan meistä ei kuitenkaan jaksa pelätä jatkuvasti ja siksi useimmat meistä uskaltavat nukkua ilman, että pelkäämme

  Miten kannattaa suhtautua ihmisiin, joiden käytöksen koet "röyhkeänä"? Kunnioita ja arvosta heitä, koska se, että koet heidät röyhkeinä johtuu sinun omista kielteisistä asenteistasi, eli siitä, miten itse suhtaudut itseesi. Nuo "röyhkeät" ihmiset siis paljastavat sinussa itsessäsi olevan kielteisen asenteen ja saat näin tilaisuuden vapautua siitä. Myös lause "älä laskeudu/alennu röyhkeän ihmisen tasolle" sanotaan usein ylpeästi ja halveksivasti, ja siksi ihminen, joka "puree hammasta" ja yrittää käyttäytyä hyvin röyhkeään ihmiseen törmätessään, EI vapaudu tiedostamattomasta, negatiivisesta asenteestaan. Ja mistä tuo negatiivinen asenne siis johtuu? Kaikki negatiiviset asenteemme muita ihmisiä tai olosuhteita kohtaan johtuvat siitä, että emme kunnioita ja rakasta itseämme. Kun tiedostat tuon rakkaudettomuuden ja "painat villasella" itse mahdollistamaasi kokemusta röyhkeydestä, "jätät sen omaan arvoonsa", niin vapaudut vastaav

  Kysymyksiä niille, joiden mielestä tasa-arvo on tärkeä ja myös mahdollinen tavoite: -Jos rikas rikastuu ja köyhä köyhtyy (manifestaatiot perustuvat omiin uskomuksiimme), niin pidätkö tärkeänä, että rikasta pakotetaan antamaan rikkauttaan köyhälle? -Jos sinulla on puoliso ja kaverillasi ei, niin pidätkö tärkeänä lainata omaa puolisoasi myös kaverillesi? -Jos sinä olet terve ja kaverisi on sairas, niin pidätkö tärkeänä, että sinäkin sairastut, jotta kaverisi ei tarvitsisi yksin sairastaa? -Jos sinä olet iloinen ja tyytyväinen ja kaverisi on surullinen ja vihainen, niin pidätkö tärkeänä, että myös sinä olet hänen kanssaan surullinen ja vihainen, jotta kaverisi kokisi sinun "välittävän" hänestä? Tasa-arvo luojina aika-avaruudessa on mahdoton tavoite, koska jokainen ihminen luo todellisuuskokemuksensa itse. Voimme pyrkiä yhdenvertaisuuteen ja auttaa muita omalla esimerkillämme, auttaa niitä, jotka itse haluavat tulla autetuiksi - mutta emme voi koskaan pakottaa ketään olemaan on

  Voimalauseet eli affirmaatiot eivät toimi usein siksi, että et itse usko niihin. Ne ovat siis vain "sanahelinää". Niissä ei ole voimaa, vaan ne ovat vain lauseita. Myös ns. suuri unelma, jota ajattelet usein ja hyvin kiihkeästi voi olla tällainen. Kiihkeys ei ole mielenrauhan tila - kiihkeä ei ajattele selkeästi. Mikä tahansa asia, mitä haluat, voi toteutua, jos itse tunnetasolla uskot sen todellistumisen mahdollisuuteen. Mutta jos unelmasi on mielessäsi "suuri, lopullinen ja täydellinen", se ei voi toteutua, koska täydellisyyttä ja lopullisuutta ei ole. Kaikki muuttuu joka hetki. Suurin osa ihmisistä, jotka pettyvät vetovoiman lakiin ja tietoiseen manifestointiin, pettyvät juuri tästä syystä. Samasta syystä "jumalaan" uskovat ihmiset pettyvät noihin "jumaliin", jotka eivät antaneetkaan heille, mitä he niin hartaasti toivoivat. Tästä johtuu se paradoksaalinen ilmiö, että monet uskovaiset eivät usko rakkauden olevan tunnetila, vaan tahtotila. Pe

  Jos koet olevasi "jumissa" elämäntilanteessasi, etkä näe ulospääsyä tuosta tilanteesta, niin ainoa syy tuohon näköalattomuuteen on se, että uskot vahvasti todellisuuden muuttumattomuuteen - pelkäät siis sekä tuota kuvittelemaasi muuttumattomuutta ETTÄ muutosta, eli mahdollisia "vääriä valintoja". Voit palauttaa kokemuksen "energian jatkuvasta virtauksesta" eli jatkuvasta muutosprosessista ajattelemalla elämääsi huvimatkana. Huvimatkahan on hauska vain, jos otat siitä ns. kaiken irti eli "tartut hetkeen", teet matkallasi intuitiosi inspiroimia asioita. Huvimatka EI siis ole eikä se voi olla iloa tuottava, jos et itse iloitse tuosta matkasta. Et lähde huvimatkalle vain palataksesi takaisin kotiin, vaan kokeaksesi uusia kokemuksia, mieltäylentäviä seikkailuja. Ja kaikkiin seikkailuihin liittyy myös teoreettisia riskejä, eli voit kohdata matkallasi ongelmia ja kysymyksiä. Voit tehdä myös virheitä ja lopulta kuitenkin selvitä niistä. Tiesit tämän jo

  Kuinka voit auttaa juoppoa, huumeidenkäyttäjää, ylensyöjää, ostobulimikkoa, seksiaddiktia, someaddiktia, peliaddiktia, uskontoeddiktia, anorektikkoa tai ketä tahansa, jolla on joku käytöstapa, jota hän toistaa, kohottaakseen tunnetilaansa? Ensin kannattaa tarkistaa, kärsiikö hän itse. Jos hän ei kärsi, häntä ei tarvitse auttaa. Ja moralisti ei auta koskaan ketään, koska hän ei moralisoidessaan ITSE tunne onnellisuutta. Emme siis voi jakaa muille sellaista, jota meillä itsellämmekään ei ole. Siksi esim. uskonnollisen käännyttäjän sanoma usein torjutaan: Rakkauden sanomaa voi jakaa vain sellainen, joka tuntee rakkautta itse. Me kaikki pyrimme joskus kohottamaan tunnetaajuustilaamme kokemalla miellyttäviä tunnekokemuksia (nousuhumala, miellyttävä maku- , haju- , kuulo- , näkö- tai tuntoaistimus, rahan vaihtaminen miellyttävään materiaan, huomion, maineen tai kunnian tavoittelu ym.) Viisas ihminen pyrkii tuntemaan ensin tyytyväisyyttä ja vastaanottamaan tuossa tunnetilassa ideoita toimia

  Miksi onnittelemme "päivänsankareita" eli ihmisiä, joilla on joku juhlapäivä? Miksi myös "mielen voimiin" skeptisesti, pilkallisesti tai torjuvasti suhtautuvat ihmiset tekevät usein niin? Onnittelu on ikivanhaan shamanistiseen ja intuitiiviseen tietoon perustuva tapa, jossa onnittelija jakaa päivänsakarin onnen tunteet ihan kirjaimellisesti. Onnittelija siis "tuntee sankarin onnen" ja on siksi osallinen onnesta, iloitsee lahjoista, kukista ja juhlaan liittyvistä rituaaleista. Juhlakansa ei siis parhaimmillaan koostu erillisistä yksilöistä, vaan kokee "yhtä juhlaa", ei-erillisyyttä. Onnittelu "pitkin hampain" tai "ketunhäntä kainalossa" sen sijaan ei tuota onnea onnittelijalle, koska hän ei itse tunne onnellisuutta, vaan vaikkapa kostonhimoa, kateutta tai halveksuntaa eli ylpeyttä. Myös "juhlakalu" eli päivänsankari voi olla ahdistunut tai vihainen omissa juhlissaan. Etenkin silloin, jos esim. hääjuhlilla pyritään n

  Miten vapautua negatiivisista käyttäytymiskaavoista eli ei- toivotusta "kohtalosta" välittömästi? (joskus tuota kuviteltua "kohtaloa" kutsutaan jopa "jumalan" rangaistukseksi) Negatiiviset uskomukset eli tunnemuistot vaikuttavat "piilotajuisesti" meihin niin kauan, kunnes itse tiedostamme niiden olemassaolon selkeyden tilassa, jolloin ne voivat neutraloitua ja lakata vaikuttamasta elämäämme. Se, että negatiivinen tunnemuisto on alun perin syntynyt johtui pelkästään omasta negatiivisesta tunnetilastamme kokemuksen hetkellä (esim. ns. lapsuustraumat). Kun myöhemmin katsomme "valosta käsin" vaikkapa päättynyttä parisuhdettamme, niin näemme oman tunnetason osallisuutemme tapahtuneisiin tilanteisiin ja lakkaamme syyttämästä toista osapuolta - eli ymmärrämme hänen näkökulmansa, miksi hän käyttäytyi kuten käyttäytyi. Kukaan ihminenhän ei ole koskaan "paha". Ja kun tämä oivallus tapahtuu lakkaamme vetämästä puoleemme puolisoita tai

  Teemme andalusianhevoseni Nimbon kanssa tietoiseen luomiseen liittyviä videoita nykyisin myös Instagramiin, Tiktokiin ja Youtubeen. Ensiksimainituille alustoille teemme videoita englanniksi, Youtubessa on englanninkielisen kanavan lisäksi myös suomenkielinen kanava:  Tiktok: https://www.tiktok.com/@rubiinitar   Instagram: https://www.instagram.com/rubiinitar/ Youtube: https://www.youtube.com/@youarethecreator https://www.youtube.com/@sinaoletluoja   Myös Facebookista löytyy suomenkielinen Sinä Olet Luoja -sivu: https://www.facebook.com/profile.php?id=100075557725740   Niin ikään henkilökohtainen Facebook-sivuni on julkinen, jos haluat osallistua siellä mielenkiintoisiin keskusteluihimme! Paikalla on usein kymmeniä henkisistä asioista kiinnostuneita ihmisiä.  https://www.facebook.com/tina.lepisto/      Terveisin, Tina ja Nimbo                                     

  Emme ole lainkaan olemassa omana itsenämme, kun nukumme. Kuolemme nukkuessamme itseltämme eli emme ole olemassa kun nukumme, koska emme havaitse nukkuessamme omaa olevaisuuttamme. Olemassaolo edellyttää havaintoa todellisuudesta, eli aistien tekemää tulkintaa energiavärähtelystä. Se, että joku muu havaitsee nukkuvan kehomme on aivan eri asia, kuin jos me itse havaitsemme itsemme ja minuutemme olevaksi (valvetilassa). Tuon toisen ihmisen kuva meistä on nimittäin vain hänen subjektiivinen näkemyksensä, eikä lainkaan sama, kuin oma näkemyksemme itsestämme. Olemme kuolleita myös kaikille niille ihmisille ja muille olennoille, jotka eivät juuri nyt havaitse tai ajattele olemassaoloamme. Meitä ei siis heille ole. "Ajattelen (olevani) siis olen" pätee siis myös muihin olevaisiin, joita havaitsemme tai joita ajattelemme. Kuvassa näkyvä edesmennyt poikani Fedja on siis myös "olemassa", jos ajattelen häntä, koska kuolemaa ei ole. Hän on "ajatus Fedjasta". Ja tuo

  Millainen asia on sinulle "mieleinen"? Se on mielesi mukainen, mielikuvasi kaltainen, toiveesi täyttävä. Tästä syystä emme voi koskaan ilahaduttaa muita ihmisiä yrittämällä kontrolloida heidän toiveitaan. Jos tarjoat rahaa, tavaraa tai kokemuksia toiselle ihmiselle ilman, että hän itse haluaa niitä ja sallii ne itselleen, niin hänen oma toiveensa ei täyty. Siksi esim. lahjaa ei pidä koskaan velvollisuudentunteesta YRITTÄÄ ostaa toiselle ihmiselle, vaan hankkia lahja, joka "tuntuu hyvältä idealta". Tärkeintä lahjan antamisessa on siis ihan oikeasti "rakkaudellinen ajatus", eli tämä usein lausuttu lause ei ole pelkkä klisee. Sama pätee ihmissuhteisiin: Jos haluat solmia ihmissuhteen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei itse halua tuota suhdetta, niin "saat mitä itse tilaat" eli joko suhdetta ei synny lainkaan - tai saat rakkaudettoman suhteen, joka perustuu ehdolliseen rakkauteen. Meillä ihmisillähän on hyvin monenlaisia motiiveja solmia ihmissuht

  Moni pettyy positiivisen ajattelun voimaan ja affirmaatioihin, koska yrittää uskoa, uskomatta aidosti. Affirmaatiot eli "voimalauseet" toimivat vain, jos ITSE uskot niihin tunnetasolla. Jos sen sijaan et usko johonkin asiaan, niin uskottelu eli vakuuttelu ei auta. On kuitenkin monia ns. siltaamistekniikoita, joiden avulla voit muuttaa omaa uskomustasi. Yksi hyvin yksinkertainen tekniikka on muuttaa voimalausetta yleisemmäksi: Moni ihastuu tänään. Moni löytää rakastetun tänään. Moni löytää työpaikan tänään. Moni saa hyvää palkkaa tänään. Moni saa rahaa yllättävällä tavalla tänään. Moni sopii riidan tänään. Moni voi paremmin tänään. Moni tuntee itseensä terveemmäksi tänään. Moni on iloinen tänään. Moni nauraa tänään. Moni lähtee lomalle tänään. Moni löytää ihanan uuden kodin tänään. Moni asuu upeassa unelmakodissaan tänään. Moni onnistuu myymään kotinsa tänään. Moni tuntee itsensä vapaaksi tänään. Moni kokee ihanan yllätyksen tänään Jne. Ja miksi nämä lauseet toimivat? Koska

  Ajatusleikki: Mikä on pahinta, mitä sinulle voisi tapahtua tänään? Älä ajattele sitä pitkään, mutta tiedosta se. Monille ihmisille esim. läheisen ihmisen kuolema on tällainen asia, jota ei "uskalleta edes ajatella". Voit olla ihan rauhassa, koska kaikkein suurimmat pelkomme eivät välttämättä toteudu koskaan. Tai jos ne toteutuvat, ne aivät tunnu ollenkaan niin pahalta, kuin kuvittelimme. Pelko on aina mielemme luomaa harhaa. Mikä on parasta mitä sinulle voisi tänään tapahtua? Tiedosta, että juuri tuo asia, tai vielä paljon parempi asia voi tapahtua tänään, jos olet ns. vastaanottavaisessa mielentilassa eli täysin rauhallinen ja tyytyväinen. Mikään tilanne ei ole koskaan niin vaikea, että se ei voisi muuttua paremmaksi.

  Jos toisten ihmisten sanat tai teot tai muut olosuhteet elämässäsi ärsyttävät sinua, niin pyri ajattelemaan jotain, joka ei ärsytä sinua - tai älä ajattele muutamaan minuuttiin yhtään mitään. Jos pystyt nukahtamaan, niin nuku. Ärsyyntymisen syy on aina sinussa itsessäsi. Olosuhteiden tai muiden ihmisten syyttäminen on inhimillistä, mutta se pitää sinut kiinni noissa olosuhteissa. Huomiosi kohde nimittäin vahvistuu aina, oli se toivottu tai ei-toivottu. Olit missä mielentilassa eli mielen taajuudella tahansa, niin juuri sen mielentilan asiat ja ajatukset ovat aktiivisia todellisuudessasi. Meneillään on siis joka hetki joko positiivinen tai negatiivinen tapahtumaketju, sillä energian liike ei koskaan pysähdy ja vetovoiman lakia ei voi kumota. Siksi vain irtipäästäminen ongelmasta mahdollistaa ratkaisun, ei ongelman tuijottaminen. "Vaihda levyä", vaihda mielesi kanavaa ja näet maailman aivan uusin silmin - välittömästi.

  Miksi menettämisen ja häviämisen kokemukset ovat välttämättömiä ihmisille, jotka haluavat toteuttaa ns. suuria unelmiaan elämässä? Menettäminen ja häviäminen on tärkeää siksi, että jos unelmiaan tavoitteleva ihminen ei koe menetyksiä ja pettymyksiä, hän yhdistää menestyksen niihin olosuhteisiin, joita hän luo. Hänestä tulee siis olosuhteiden vanki: Hän pelkää menettävänsä olosuhteen, jonka hän uskoo olevan tuon menestyksen syy, aikaansaaja (aika-avaruuteen saattaja). Ja koska hän pelkää, hän vetää puoleensa lisää pelottavia asioita (vetovoiman laki). Tällaisia olosuhteita ovat esim. työpaikat, parisuhteet, omaisuus, maine, kunnia, arvonimet ja sosiaalinen asema. Jos hän sen sijaan kokee raskaita menetyksiä, mutta oppii olemaan pelkäämättä niitä, niin hänen uskonsa aitoon menestykseen ja omaan luomisvoimaan vahvistuu. Sillä aitoa menestystä on aina vain onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunne, jota koemme olosuhteista ja manifestaatioista täysin riippumatta.

  Ovatko "ajat niin vaikeat" tällä hetkellä, että kaikkien ihmisten elämä on haastavaa? Eivät. Todellisuutemme on aina oma luomuksemme. Ei siis ole olemassa "vaikeita tai helpompia aikoja", voimme vain itse ottaa joko negatiivisen tai positiivisen näkökulman nykyhetkessä. Jos esim. joku toiveesi ei toteudu nopeasti, niin ongelma ei ole "yleisissä raskaissa energioissa", vaan omissa ajatuksissasi, uskomuksissasi ja tunnetiloissasi. Manifestaatiot eivät siis tapahdu aikadimensiossa vaan taajuusdimensiossa. Ihmiskunta on aina kyllä keksinyt selityksiä sille, että heidän toiveensa eivät toteudu, mutta ne ovat "meriselityksiä". Ja nuo meriselitykset ovat kollektiivista ajatusvirtaa, jota vastaanotamme, jos itse emme usko omiin toiveisiimme ("toivottomuuden/epäuskon taajuus"). Tällaisia selityksiä ovat esim. "karma", "sukukarmat", "haastava astrologinen kartta", "vaikeat ajat" ym. Kun toivoja on toiveen

  Myyttti, joka perustuu muiden ihmisten kontrolloinnin tarpeeseen ja ylpeyteen: "Kaikki kulttuurin harrastaminen (kirjallisuus, elokuvat ja muu luova ilmaisu) on ihmisille hyväksi ja sivistävää." Se, mikä on "hyvää taidetta" on aina subjektiivinen näkemys. Lukeminen EI kannata aina. Sellainen taide, mistä tulee hyvä olo, on poikkeuksetta aina "hyvää taidetta" - hetkellisesti silloinkin, jos taide ärsyttä ihmistä tai saa hänet tuntemaan vihaa. Viha kohottaa ahdistuneen tunnetilaa. Kulttuurin harrastaminen pelkän sosiaalisuuden, sivistyksen tai velvollisuudentunteen takia tai siksi, että kulttuurin harrastaminen on "hienoa", ei ole onnellisuutta tuottavaa. Jokainen ihminen pyrkii aina pohjimiltaan miellyttämään itseään, ei muita ihmisiä - saati ns. moralisteja ja itseään "sivistyneinä" pitävä ihmisiä. Tästä johtuu se, että kouluissa "kaunokirjallisuuteen" tai muuhun "klassiseen taiteeseen" tutustuminen ei useinkaan ki

  Miksi anteeksipyytäminen on usein niin vaikeaa? Koska emme ole koskaan syyllisiä, vaan osallisia. Anteeksipyytäminen on siis "väärä reaktio". Ihmiskunnalla on hyvin voimakkaita kollektiivisia syyllisyysuskomuksia, jotka saattavat vääristää "omantunnon äänen". Eli jos esim. puoliso vaatii kumppaniaan pyytämään anteeksi, ja syytetystä tuo vaatimus tuntuu epämiellyttävältä, niin epämiellyttävä tunne kertoo juuri siitä, että hän ei ole syyllinen vaan osallinen, kuten tuo toinenkin osapuoli. Mutta jos syytetty tuntee jo valmiiksi syyllisyyttä, niin hän saattaa rangaista itseään pyytämällä anteeksi, mikä puolestaan johtaa väistämättä siihen, että syyllisyyttä tunteva pyrkii kohottamaan taas tunnetilaansa tuntemalla vihaa. Vihan ja katkeruuden kierre siis jatkuu usein syyllisyyden mahdollistamana.

  Meissä kaikissa on sisäinen totuusindikaattori, joka hälyyttää aina, jos valehtelemme itsellemme. Jos ihminen esim. on ylpeä, ja joku ihminen kertoo hänelle "totuuden", niin ylpeä suuttuu - koska hän suuttuu itselleen. "Totuus sattuu", jos kiellät oman sisäisen totuutesi. Kyse ei siis suinkaan aina ole siitä, että totuudenpuhuja olisi ylpeä, "riidankylväjä" tai näsäviisas, vaan siitä, että "kalikka kalahtaa" viestin vastaanottajaan. Siksi "totuudenpuhuja eli viestintuoja ammutaan". Pelokkaat ihmiset yrittävät hallita maailmaa hallitsemalla kanssaihmisiään ja näiden "vääriä" näkemyksiä. Termiä "omatunto" käytetään usein tarkoittamaan myös syyllisyyden kokemusta, ja sitä tuo sana ei ole alun perin tarkoittanut. Jos esim. hyvintoimeentuleva, omasta mielestään sivistynyt ja ylpeä ihminen kokee syyllisyyttä siitä, että maailmassa on myös huonommin toimeentulevia ihmisiä, niin "pistos omaantuntoon", jonka hän t

  Pelko estää viisauden. Pelko johtaa aina kaksinaismoralismiin ja lopulta kärsimykseen. Ja juuri se on pelon tehtävä: Ohjata meitä kohti viisautta eli aitoa rohkeutta. Esimerkki: Kun luonnonsuojelijat pyrkivät suojelemaan "uhanalaisia" petoeläimiä tuomitsemalla ihmisiä, niin noiden petoeläinten kannat kasvavat, eivätkä ne enää olekaan kuolemassa sukupuuttoon. Koska suojelun motiivi on pelko ja tuomitseminen, niin suojelu ei tapahdu selkeyden eli viisauden mielentilassa. Luontohan karsii itse lajistoa jatkuvasti, ja luonnon toiminta ei perustu pelkoon vaan pyrkimykseen kohti harmoniaa. Luonto on siis ihmistä viisaampi myös tuhotessaan ja säilyttäessään. Jos pelkäät susia olevan liian vähän, niitä on pian liian paljon - sinun todellisuudessasi. Etelä-Suomessakin on lammasfarmareita, joiden lampaita sudet ovat käyneet tappamassa jopa seitsemän kertaa. Nuo ihmiset pelkäävät susia, ja siksi he manifestoivat noita tapahtumia. Saamme aina todellisuuteemme lisää sitä, mihin kohdista

  Intuitiivista inspiraatiota, joka mahdollistaa mitä tahansa, mitä toivot, ei tarvitse eikä voi "jahdata". Se pitää vastaanottaa. Kun arvostat jo manifestoituneita asioita, oli niiden aikaansaaja ihan kuka tahansa (emme ole erillisiä), niin vastaanotat väistämättä pian myös sellaisen inspiraation, joka toteuttaa oman toiveesi. Siksi toisten ihmisten onnellisuudesta iloitseva kokee aina onnellisuutta myös itse. Toisen ihmisen voittoa juhliva voittaa myös itse. Jaettu ilo on paras ilo, koska jakajia on monta.

  Ovatko "möläyttelijät" eli ns. tahdittomat ihmiset "pahoja"? Eivät ole. Olemme itsekin usein möläyttäjän roolissa, usein tietämättämme. Intuitiotilassa oleva ihminen kyllä tietää aina, mitä kenellekin ihmiselle kannattaa missäkin tilanteessa sanoa ja mitä ei, eli "mitä hän itse tilaa" muilta ihmisiltä. Mutta kenelläkään meistä ei ole koskaan velvollisuutta miellyttää muita ihmisiä. Tarve miellyttää ja olla samaa mieltä ei ole myötätuntoa eikä se perustu rohkeuteen. Esim. uskonnollisissa keskusteluissa muita keskustelijoita halveksivat uskovaiset ihmiset vetävät itse (kenties tiedostamattaan) eli manifestoivat keskusteluun ihmisiä, jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä. Ja miksi he tekevät näin? Jotta he huomaisivat, että oikeaa ja väärää mielipidettä ei ole olemassa ja taistelu on turhaa. Jos haluat hallita muita ihmisiä, taistelet todellisuudessa itseäsi vastaan. Jos taas ihminen kokee jotain dramaattista (esim. omalle lapselle tapahtuu jotain dramaatti

  Karma tarkoittaa yksinkertaisesti seurausta jostakin koetusta. Koemme esim. itse sellaisia asioita, joista syytämme muita ihmisiä. Mehän emme ole erillisiä. Etenkin tuo sukukarmojen tiedostaminen ja "puhdistaminen" on ollut viime vuosina muodikasta. Siihen kannattaa suhtautua varauksella, koska karmasta puhuminen vahvistaa paradoksaalisesti karman kokemusta. Ajatus "karman" kantamisesta elämästä toiseen on siis uskonnollinen ja pelkoon perustuva uskomus. Jokainen ihminenhän "nollautuu" syntyessään tähän maaailmaan ja kaikki "pahuus" perustuu myös ns. uhrien osallisuuteen. Kukaan ei siis koskaan tee "pahaa" muille kuin itselleen. Mutta sielu, joka ottaa egosielun näkökulman, voi kyllä syntyä (siis USKOA syntyvänsä, elämähän on unta) toteuttamaan yleisluontoista "tehtävää", silti vapautensa säilyttäen. Onhan syntyminen tiettyyn kulttuuriin, tiettyyn perheeseen, tietynlaiseen kehoon ja persoonallisuuteenkin jo "valinta&quo

  Miksi toiveikkuus johtaa pettymykseen ja kärsimykseen? Toiveikas ihminen, joka "yrittää puskea läpi harmaan kiven" tuijottaa ongelmaa, ei ratkaisua. Hän ei siis luota siihen, että kaikki toiveemme ovat olemassa välittömästi, kun toivomme niitä. Toiveikas on ITSE toiveensa todellistumisen esteenä, koska hänen tunnetaajuutensa on matala eikä hän itse usko, että toive voi toteutua. Toiveikas voi onnistua vain, jos hän päästää irti toiveestaan ja pyrkii vain nauttimaan jokaisesta hetkestä. Siten myös tuo toive toteutuu "omalla painollaan", täsmälleen oikealla hetkellä - jos tuo toive oli toivojan todellinen toive ("sydämen toive"). Usein toivomme kuitenkin rationaalisesti eli mielemme tasolla myös sellaisia asioita, jotka eivät edes ole todellisia toiveitamme. Tällaisia ovat esimerkiksi ehdolliset, pelkoon perustuvat rakkaussuhteet tai työpaikat, joita EPÄTOIVOISESTI tavoittelemme. Myös pitkäaikaissairaan voimakas toive pysyä hengissä voi pitää hänet kiinni

  Miksi laihduttaminen onnistuu usein huonommin, jos yrität kovasti laihtua? (Versus: Miksi rahaa tulee usein - ei aina - kaikkein vähiten niille, jotka kovasti yrittävät saada rahaa?) Metafysiikan mukaan ongelma on huomion kiinnittämisessä negatiivisiin olosuhteisiin, siis matala tunnetaajuus: Jos yrität laihtua, koska haluat olla laiha, niin olet usein negatiivisessa tunnetilassa (yrittäminen ja haluaminen). Jos sensijaan vain haluaisit laihtua ja iloitsisit aidosti syömisestä, niin ILO inspiroisi sinua laihtumaan, tavalla tai toisella. Saamme aina sen, mistä päästämme irti. Elimistö ei siis "mene hälytystilaan" ilman syytä laihduttaessa, vaan negatiivinen tunnetila saa sen aikaan. Metafysiikka vastaa siis myös kysymykseen: "Miksi herkuttelevat ranskattaret ovat usein hoikkia?" Kaikki hoikat ranskattaret eivät tietenkään ole onnellisia, mutta ne jotka ovat onnellisia, voivat syödä "mitä haluavat" lihomatta, koska he ovat usein onnellisia - siis mielenrau