Omatunto on sisäinen totuusindikaattori - mutta syyllisyys on aina "väärä tunne"

 

Meissä kaikissa on sisäinen totuusindikaattori, joka hälyyttää aina, jos valehtelemme itsellemme.


Jos ihminen esim. on ylpeä, ja joku ihminen kertoo hänelle "totuuden", niin ylpeä suuttuu - koska hän suuttuu itselleen.


"Totuus sattuu", jos kiellät oman sisäisen totuutesi.


Kyse ei siis suinkaan aina ole siitä, että totuudenpuhuja olisi ylpeä, "riidankylväjä" tai näsäviisas, vaan siitä, että "kalikka kalahtaa" viestin vastaanottajaan. Siksi "totuudenpuhuja eli viestintuoja ammutaan".


Pelokkaat ihmiset yrittävät hallita maailmaa hallitsemalla kanssaihmisiään ja näiden "vääriä" näkemyksiä.


Termiä "omatunto" käytetään usein tarkoittamaan myös syyllisyyden kokemusta, ja sitä tuo sana ei ole alun perin tarkoittanut. Jos esim. hyvintoimeentuleva, omasta mielestään sivistynyt ja ylpeä ihminen kokee syyllisyyttä siitä, että maailmassa on myös huonommin toimeentulevia ihmisiä, niin "pistos omaantuntoon", jonka hän tuntee, ei kerro siitä, että hänen tulisi pyytää anteeksi omia onnistumisiaan ja kärsiä muiden kärsivien mukana. Tuo negatiivinen tunne kertoo siitä, että meidän ei tule KOSKAAN pyydellä anteeksi keneltäkään - ellemme todella vilpittömästi halua tehdä niin.


Sääli ei ole koskaan kunnioitusta eikä syyllisyydentunne vilpittömyyttä.


Jokainen meistä luo ja sallii itse oman kokemuksensa todellisuudesta.


Törmäät tällaisiin tilanteisiin ehkä keskusteluissa, joissa liikkuu paljon ns. käännytystyötä tekeviä uskovaisia. Mutta myös huonosta omastatunnosta kärsivät "suvaitsevaiset" ihmiset suuttuvat usein, jos heille puhutaan kaikkien ihmisten kunnioittamisen tärkeydestä.


Ja sana "kaikkien" tarkoittaa siis myös eri mieltä olevia kuten äärioikeistolaisia, salaliittoteoreetikkoja, uskovaisia sun muita hihhuleita.


Ylpeä "suvaitsevainen" on aivan yhtä suvaitsematon kuin kuka tahansa muukin pelokas, vastustaessaan "väärinajattelijoita".


Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.