Kaikki kulttuuri ei ole hyvää kulttuuria kaikille

 

Myyttti, joka perustuu muiden ihmisten kontrolloinnin tarpeeseen ja ylpeyteen:


"Kaikki kulttuurin harrastaminen (kirjallisuus, elokuvat ja muu luova ilmaisu) on ihmisille hyväksi ja sivistävää."


Se, mikä on "hyvää taidetta" on aina subjektiivinen näkemys.


Lukeminen EI kannata aina.

Sellainen taide, mistä tulee hyvä olo, on poikkeuksetta aina "hyvää taidetta" - hetkellisesti silloinkin, jos taide ärsyttä ihmistä tai saa hänet tuntemaan vihaa. Viha kohottaa ahdistuneen tunnetilaa.


Kulttuurin harrastaminen pelkän sosiaalisuuden, sivistyksen tai velvollisuudentunteen takia tai siksi, että kulttuurin harrastaminen on "hienoa", ei ole onnellisuutta tuottavaa.


Jokainen ihminen pyrkii aina pohjimiltaan miellyttämään itseään, ei muita ihmisiä - saati ns. moralisteja ja itseään "sivistyneinä" pitävä ihmisiä.


Tästä johtuu se, että kouluissa "kaunokirjallisuuteen" tai muuhun "klassiseen taiteeseen" tutustuminen ei useinkaan kiinnosta oppilaita. Nuoret ihmiset tietävät vielä, mitä he elämältään haluavat: Iloa ja nautintoa.


Menneisyydessä luotu "laadukas taide" ei kosketa kaikkia ihmisiä silloinkaan, kun sen aikaansaaja on ollut "luova nero". Ja vastaavasti ns. nykytaide ei tuota iloa sellaiselle ihmiselle, joka ei ymmärrä nykytaiteen "hienoutta".


Samasta syystä klassisella baletilla ja oopperalla ei ole yhtä paljon yleisöä kuin vaikkapa rock-bändeillä, vaikka yhteiskunta sijoittaa paljon enemmän rahaa klassiseeen taiteeseen (jota monien kulttuuri-ihmisten mielestä "sivistymätön kansa ei ymmärrä").


Myöskään ihmisten kärsimyksistä kertovat taidokkaasti tehdyt kirjat ja elokuvat eivät tuota mielihyvää sellaisille ihmisille, jotka ovat hyvin herkkätunteisia - tai jotka eivät tarvitse aggressiota mielialansa kohottamiseen.


Pohdittavaksi:
Miksi todella moni suomalainen mainitsee lempikirjakseen Sinuhe egyptiläisen, eikä esim. lahjakkaan Sofi Oksasen kirjoja?


Kuvassa "kulttuuria" eli "viljelys", "colere"/"cultura" (lat.)