Miksi juhlimme ja onnittelemme?

 

Miksi onnittelemme "päivänsankareita" eli ihmisiä, joilla on joku juhlapäivä?



Miksi myös "mielen voimiin" skeptisesti, pilkallisesti tai torjuvasti suhtautuvat ihmiset tekevät usein niin?



Onnittelu on ikivanhaan shamanistiseen ja intuitiiviseen tietoon perustuva tapa, jossa onnittelija jakaa päivänsakarin onnen tunteet ihan kirjaimellisesti. Onnittelija siis "tuntee sankarin onnen" ja on siksi osallinen onnesta, iloitsee lahjoista, kukista ja juhlaan liittyvistä rituaaleista. Juhlakansa ei siis parhaimmillaan koostu erillisistä yksilöistä, vaan kokee "yhtä juhlaa", ei-erillisyyttä.



Onnittelu "pitkin hampain" tai "ketunhäntä kainalossa" sen sijaan ei tuota onnea onnittelijalle, koska hän ei itse tunne onnellisuutta, vaan vaikkapa kostonhimoa, kateutta tai halveksuntaa eli ylpeyttä.



Myös "juhlakalu" eli päivänsankari voi olla ahdistunut tai vihainen omissa juhlissaan. Etenkin silloin, jos esim. hääjuhlilla pyritään nostamaan sosiaalista statusta, eikä niiden tarkoitus ole tuottaa pelkästään puhdasta iloa hääväelle. Juhlien päähenkilöt saattavat siis esittää onnellista, vaikka he eivät tunne onnellisuutta. Silloin juhla on iloinen vain niille, jotka osaavat "ottaa ilon irti" juhlasta, päivänsankarin negatiivisesta asenteesta huolimatta.



Ihmiset paheksuvat nykyisin joskus "kuokkavieraita", jotka tulevat "kuokkimaan toisten ihmisten ilon kylvämille viljelyksille", mutta shamanismin näkökulmasta tällainen suuttuminen vie ilon koko juhlasta, koska jokainen iloinen juhlija vain lisää yhteistä iloa. Agraari-Suomessa ei ollut tapana estää ihmisiä osallistumasta sen kummemmin häihin kuin hautajaisiinkaan. Samoin se, että lapsia kielletään osallistumasta juhlintaan voi pilata juhlan niiden osalta, jotka eivät ole tyytyväisiä lapsikieltoon TAI niiltä, jotka yrittävät kontrolloida tuon kiellon noudattamista.



Syntymäpäiviä juhlimme siksi, että ne ovat shamanismin näkökulmasta "uudestisyntymän juhlia", merkittäviä päivämääriä, jolloin on syntynyt eli manifestoitunut uusi todellisuuden luoja - "ihmeellinen" eli ihminen - aika-avaruuteen.



Myös kaikki siirtymäriitit ja valmistujaisjuhlat ja voitonjuhlat, niin yhteisöissä kuin henkilökohtaisessakin elämässä ovat manifestaatioiden eli "aikaansaattamisen" juhlia.



Armeijoihin ja sotiin liittyvät juhlapäivät tai ylpeyteen perustuvat voitonjuhlat eivät sen sijaan ole koskaan onnellisuutta tuottavia, jos niiden juhlinta perustuu uhoamiseen, ylpeyteen eli pelkoon. Ainoita voitettuja taisteluita ovat sellaiset, joita ei koskaan edes taisteltu.



Kaikissa juhlissa on aina tarjottu paljon ruokaa, juomaa ja esitetty myös musiikkia. Sekin perustuu shamanistiseen tietoon "runsauden jakamisen kertautumisesta" ja musiikin mielialaa kohottavasta vaikutuksesta. Hautajaisetkaan eivät ole alun perin olleet ankeita ja surullisia juhlia, vaan elämästä vapautumisen ja positiivisten muistojen jakamisen juhlia.