Uudessa maailmassa uskontojen ja tieteen maailmankuvat yhdistyvät

 

Sekä ns. yksijumaliset uskonnot että perinteinen tiedeuskovaisuus ("newtonilainen maailmankuva") ovat johtaneet ihmisiä harhaan vuosisatoja.


"Jumalaan" uskovat ihmiset ovat luovuttaneet vallan "korkeammalle olennolle".


"Tiedeuskovaiset" taas ovat uskoneet, että todellisuus vain on ja asiat tapahtuvat, elämme ihmisinä "luonnon armoilla", emmekä voi koskaan hallita täysin elämäämme - mutta voimme kyllä kovasti yrittää tehdä niin, vaikka yrittäminen johtaa aina lopulta onnistumisten ohella myös kärsimykseen.


Paradoksi on, että uskonnot ovat kuitenkin koko ajan pysyneet osana inhimillistä kulttuuria perinteisen empiriaan uskovan tieteen "kehityksestä" huolimatta, ja siihen ovat olleet syynä tunnetilat - vahva tunne siitä, että on olemassa jotain "korkeampaa". Ja kun ihminen on "tullut uskoon", hän on siis tuntenut tuon korkeamman itsessään. Myös monet tieteentekijät ja skeptikot ovat olleet salaa uskovaisia.


Monoteististen uskontojen ongelmana on kuitenkin ollut tuo "jumala" itse, jota ei ole olemassa. Korkeampi voima eli luomisvoima on meissä itsessämme, emmekä siksi voi tuolta kuvitellulta "jumalalta" anelemalla saavuttaa mitään - meidän tulee vain itse uskoa siihen mitä haluamme. Ajatuksemme manifestoituvat.


Perinteisen tiedeuskovaisuuden ongelma on puolestaan ollut usko todellisuuteen ja empiriaan. Todellisuuttakaan ei nimittäin ole olemassa, ja jos tutkimme empiirisesti jotain, vahvistamme koko ajan sitä, mitä tutkimme eli mihin keskitämme huomiomme, siis ajatuksemme. Tieteen ongelma on ollut myös luonnon ja maailman hallitsemisen yrittäminen, jossa epäonnistumme aina, koska emme käytä sisäistä viisauttamme eli intuitiotamme kun yritämme jotain.


Uudessa maailmassa uskontojen "tunnetieto" ja kvanttifysiikan maailmankuvaan perustuva tieteen intuitiivinen tieto yhdistyvät. Ihmiskunta tulee maapallon värähtelytaajuuden kohotessa (ns. schumannin resonanssi) hyväksymään sen, että todellisuutta ei ole lainkaan olemassa absoluuttisena ja että jokainen todellisuuden havaitsija luo todellisuutta koko ajan "mieleisekseen", siis "mielensä mukaiseksi" - silloinkin, kun tuo mieli on (fysiikan termein) matalavärähteinen eli lopputulos on "epämieluinen".


Luomme siis omaa subjektiivista todellisuuttamme "multiversumissa" ja maailma ja "universumi" on pelkästään oman mielemme hetkellinen kuva, pysäytyskuva elektronien multidimensionaalisesta liikkeestä. Eikä elektronejakaan todella ole, ne ovat vain mallinnus joka on keksitty, jotta voisimme puhua "jostakin".


Myöskään aikaa ei ole olemassa, sillä ennen alkua ei voi olla mitään eikä lopun jälkeen.


Se, mihin itse uskot, on siis aina totta - sinulle. Ja tämä ikivanha tieto on ollut esimerkiksi suomalaisessa, shamanistisessa kansanperinteessä eli kansanviisauksissa aina läsnä.


"Sitä saat, mitä (ajatuksillasi ja tunnetiloillasi) tilaat."