Miksi toiveikkuus johtaa pettymykseen ja kärsimykseen?

 

Miksi toiveikkuus johtaa pettymykseen ja kärsimykseen?

Toiveikas ihminen, joka "yrittää puskea läpi harmaan kiven" tuijottaa ongelmaa, ei ratkaisua. Hän ei siis luota siihen, että kaikki toiveemme ovat olemassa välittömästi, kun toivomme niitä.

Toiveikas on ITSE toiveensa todellistumisen esteenä, koska hänen tunnetaajuutensa on matala eikä hän itse usko, että toive voi toteutua.

Toiveikas voi onnistua vain, jos hän päästää irti toiveestaan ja pyrkii vain nauttimaan jokaisesta hetkestä. Siten myös tuo toive toteutuu "omalla painollaan", täsmälleen oikealla hetkellä - jos tuo toive oli toivojan todellinen toive ("sydämen toive").

Usein toivomme kuitenkin rationaalisesti eli mielemme tasolla myös sellaisia asioita, jotka eivät edes ole todellisia toiveitamme. Tällaisia ovat esimerkiksi ehdolliset, pelkoon perustuvat rakkaussuhteet tai työpaikat, joita EPÄTOIVOISESTI tavoittelemme.

Myös pitkäaikaissairaan voimakas toive pysyä hengissä voi pitää hänet kiinni kärsimyksessä, sillä hänen todellinen toiveensa on joko parantuminen - tai vapautuminen fyysisen kuoleman kautta.

Esimerkiksi toivomuskaivojen ja -lähteiden tai -muurien on uskottu "toteuttavan toiveita" juuri siksi, että toive jätetään "luonnon huomaan" eikä siis yritetä toteuttaa sitä itse.

Englannin kielessä on jopa sama sana "well" tarkoittamassa sekä kaivoa että "hyvää" ja "miellyttävää" ("jotakin josta mielemme tulee hyväksi"). Sanaparilla "Wishing well" on siis kaksoismerkitys. Ja myös sana "wall" on kirjoitusasutaan hyvin lähellä noita sanoja.

Israelin juutalaistenkin kannattaisi tuntea puhdasta rakkautta Jerusalemin ns. Itkumuurilla - rukoilemisen ja itkemisen sijaan - jos he todella haluaisivat toiveidensa toteutuvan.