Sinä Olet Luoja

  Ylpeäksi eli itsekeskeiseksi syyttämisen suuri paradoksi: Ihmisiä, jotka kunnioittavat sekä itseään että KAIKKIA muita aidosti ja ehdoitta, syytetään usein itsekeskeisiksi. Ja mistä tämä täysin epäloogiselta vaikuttava syyttäminen johtuu? Se johtuu siitä, että jos ihminen kunnioittaa toista ihmistä, hän ei yritä kontrolloida tätä, eikä hän siis myöskään syytä eikä sääli ketään. Hän näkee toisen ihmisen täysin vapaana valitsemaan omat kokemuksensa, ja kunnioittaa tuota vapautta. Kun ylpeyden tilassa oleva ihminen sitten kohtaa tällaisen ehdoitta inhimillistä vapautta kunnioittavan henkilön, hän suuttuu - itselleen. Koska oman itsen syyttäminen tuntuu todella tuskalliselta, niin tuo ihminen pyrkii vapautumaan omista syyllisyydentunteistaan syyttämällä tuota kunnioittavaa ihmistä. Ihmistä, jonka kaltainen hänkin itse syvällä sisimmässään haluaisi olla. Hän siis uskottelee itselleen ja muille, että kunnioitusta on sääli ja tuomitseminen: "Maailman parantaminen" ja "vääryyk...

  Kaikki näennäiset ns. heikkoutemme ovat AINA vahvuuksiamme. Vain oma asenteesi ratkaisee, miten niihin suhtaudut. Pelokas ihminen voi oppia kohtaamaan pelkonsa. Hermostunut ihminen voi oppia rauhoittumaan. Epäonninen ihminen voi oppia arvostamaan epäonnistumisiaan. Sokea ihminen voi oppia käyttämään muita aistejaan tehokkaasti. Vanha ihminen voi oppia arvostaaan kokemuksilla saavutettua viisauttaan ja sitä, että henkisesti emme koskaan vanhene. Dramaattisia kokemuksia kokenut voi oppia olemaan uhriutumatta ja tuomitsematta. Ylpeä ihminen voi oppia arvostamaan sekä itseään että kaikkia muita. Ei ole välttämätöntä kokea esim. traagista lapsuutta tai paljon dramaattisia menetyksiä ja pettymyksiä, jos haluat nauttia elämästä, mutta kokemistasi vaikeuksista on aina paljon hyötyä. Ei-toivottuhan vahvistaa aina toivottua. Ja mitä suurempi "menetys", sitä viisaampi ja rohkeampi olet, jos arvostat tuota näennäistä menetystä. Koska tunnetilamme ovat aina suhteellisia, niin voit oppi...

  Onko täysin toivottomalla ihmisellä enää mitään toivoa? Kyllä!!! Juuri hänellä toivoa on, koska jos olet täysin toivoton, niin et enää yritä toivoa mitään, jolloin voit vihdoin saavuttaa eli vastaanottaa helposti sen, mitä yritit epätoivoisesti toivoa. ' Täydellinen toivottomuus on siis pelosta irtipäästämistä, sallimista. Toiveiden toteuttamisen yrittäminen perustuu pelkoon, toiveiden salliminen taas ehdottomaan luottamukseen, aitoon rohkeuteen.

  Suomalaiset kansanviisaudet tarjoavat hyödyllisiä neuvoja kaikkiin elämäntilanteisiin. "Se joka ei itse osaa, opettaa." Tämä kansanviisaus kuvaa tilannetta, jossa ylpeä eli pelokas ihminen yrittää "hallita maailmaa", vaikka hän on itse epävarma. Hän uskoo siis voivansa peittää oman epävarmuutensa vakuuttamalla muille, että hän tietää mikä on "oikein" ja mikä "väärin". Myös viisas ihminen voi neuvoa muita, mutta hän ei väitä olevansa oikeassa, vaan hän kertoo vain omia, kokemuksiin perustuvia näkemyksiään. Ja moni epävarma ihminen suuttuu juuri tällaisista mielipiteistä. "Totuus sattuu - jos vastustat omaa sisäistä totuuttasi." Mutta ei hätää: "Haukkuva koira ei pure." Jos epävarma ja siksi ylpeä ihminen haukkuu sinut "pataluhaksi", koska sinulla on erilainen mielipide jostain asiasta kuin hänellä, niin muista, että hän haukkuu todellisuudessa itseään. Jos itse tunnet oman totuutesi tunnetasolla todeksi, niin voit j...

  Onko uskovainen "rohkea", jos hän taistelee uskonsa puolesta? Ei ole. Hän on pelokas, koska hän uskoo, että hänen uskoaan "uhkaa" joku, ja että tuota uskoa tulee siksi puolustaa. On sama, mitä yrität vakuutella, jos et ITSE usko omiin vakuutteluihisi. Rohkeutta on vain se, että ihminen kunnioittaa ja arvostaa myös uhkailijoitaan aidosti. "Uskonnolliset marttyyrit" ovat aina ihmisiä, jotka ovat valmiita kärsimään ja kuolemaan PELKONSA tähden, eivät rakkauden eli rohkeuden, jota tunnetta legendojen profeetta Jeesuskin kehotti tuntemaan. Myös Jeesuksen oma uhritarina perustuu siis pelkoon, ei tuon profeetan omaan oppiin, eli ehdottoman rakkauden oppiin. 

  Sosiaalisessa mediassa puhutaan nykyisin yhä enemmän väkivallasta, oli kyse sitten perhe- tai katuväkivallasta, "rasistisesta" väkivallasta, kiusaamisesta kouluissa tai työpaikoilla tai ns. kunniaväkivallasta tai sen uhasta. Tuollaiset keskustelut ovat usein hyvin suosittuja, koska pelokkaita ja tuomitsevia ihmisiä on paljon. Syyttäminen ja sääliminen kohottaa ahdistuneen tunnetaajuustilaa hetkellisesti. Tästä syystä kaikenlainen "juoruilu" on netissä hyvin suosittua, ja myös dramattisista kohtaloista kertovien dokumenttien ja "sosiaalipornon" katsominen. Julkisuudessa esiintyviä draamakuningattaria ja -kuninkaita rakastetaan, koska he kokevat todeksi meidän muiden pahimmat pelot ja häpeät. Suurin osa väkivalta-aiheista keskustelevista ihmisistä keskittyy usein väkivallan tai sen uhan kauhistelemiseen, väkivallan oletetun "uhrin" säälimiseen ja väkivallantekijän tai uhkaajan tuomitsemiseen. Silloin tällöin joku turhautunut soraääni saattaa eksy...

  Oletko joskus ihmetellyt "tiedeuutisten" ristiriitaisuuksia: "Ilmasto lämpenee vääjäämättä", "ilmasto kylmenee selvästi väliaikaisesti". "Kahvi/punaviini on todistetusti haitallista", "kahvilla/punaviinillä on todistetusti terveyttä edistäviä vaikutuksia." Lasi on todistetusti joko puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä. "Mistä lasista sinä puhut? Täällä on pimeää." Vaikka moderni tietoyhteiskuntamme perustuu kavnttimekaniikan sovelluksiin, ja kvanttifysiikan mukaan jokainen todellisuuden havainnoija vaikuttaa aina itse omaan havaintoonsa valmiilla asenteillaan, niin silti ns. empiiristä tutkimusta tekevä tiedeyhteisö ei tunnu suinkaan aina ottavan tätä modernin teknologian mahdollistavaa hypoteesia huomioon (käytät itsekin parhaillaan tällaista kvanttimekaniikan sovellusta). Huomaa: "Tuntua joltakin" perustuu subjektiiviseen asenteeseen ja sen aikaansaamaan havaintoon. Myös jokainen tieteentekijä ja tutkija on subjekt...

  Miksi maailmaa ei siis voi koskaan "parantaa"? Miksi maailma ei ole koskaan "sairas"? Se johtuu siitä, että jos haluat tehdä "huonosta" tai "sairaasta" paremman, niin keskityt eli uskot edelleen siihen huonouteen ja sairauteen. Mehän luomme todellisuuttamme aina aktiivisilla ajatuksillamme eli uskomuksillamme. Fysiikan näkökulmasta kaikki on aina täydellisen hyvin juuri nyt, ja silti voimme toteuttaa myös uusia toiveitamme, arvostamalla sitä nykyhetken todellisuutta, joka on joka tapauksessa ikuisesti keskeneräinen. Koska kun arvostat jotain - mitä tahansa - niin arvostat myös itseäsi, ja vedät siksi puoleesi eli todellistat myös muita asioita, joita voit arvostaa.

  Et voi saada toiselta ihmiseltä rakkautta, jota et tunne itseäsi kohtaan. Et voi vastaanottaa todellista vaurautta, jos et tunne vaurautta myös ilman omaisuutta ja rahaa. Et voi tuntea itseäsi terveeksi ja elinvoimaiseksi, jos mielesi ei ole tasapainoinen. On hyvin inhimillistä uskoa taistelemalla saavutetun voiton tekevän sinut "jonakin päivänä" onnelliseksi. Todellisuudessa jatkuva taistelu ja onnellisuuden tavoittelu pitää sinut levottomuuden ja toiveikkuuden tilassa, oravanpyörässä. Jahtaat siis jotakin, jota voit tuntea vain juuri nyt. Sillä tulevaa hetkeä ei koskaan tule. Olemme kuin magneetteja, ja vastaanotat elämässäsi aina sitä, mitä todella olet eli tunnet olevasi juuri nyt. Lopeta siis taistelu, lopeta jahtaaminen, ja keskity suurenmoisen oman itsesi rakastamiseen. Sinä oet runsaudensarvi, sinä oet sampo, sinä olet graalin malja. Sinä olet kaikki mikä on. Elohim, allah, tao. Luoja. Jumala.

  Me kaikki tunnemme ihmisiä, jotka ovat halunneet "parantaa maailmaa", esimerkiksi poliitikkoina, kansalaisaktiiveina tai toimittajina ja taiteilijoina. Saatat itsekin olla tällainen "hyväätarkoittava" henkilö. Tällaiset ihmiset saattavat usein tuntea suurta tyydytystä työstään "yhteiseksi hyväksi" ns. hyvinä päivinä, koska aina löytyy paljon ihmisiä, jotka etsivät parempia olosuhteita omaan elämäänsä. Tuo aktiivinen ihminen tuntuu siis epätoivoisista ihmisistä "pelastajalta". Ja "pelastajan" rooli voi tuntua hetkellisesti aidosti hyvältä - pidemmän päälle egoa pönkittävältä, ja myös vastuulliselta, taakalta. Nuo samat ihmiset, jotka ovat tukeutuneet tuohon "maailmanparantajaan" hyvinä päivinä (tai vaalipäivänä!), valitettavasti päätyvät myös syyttämään häntä huonompina päivinä - eli silloin, kun nuo ihmiset ovat pettyneitä omaan elämäänsä ja itseensä. Ja silloin tuo "maailmanparantaja" saattaa suuttua ja katkeroitu...

  Absoluuttisen totuuden määritelmä: Olet löytänyt totuuden, jos sinun totuutesi selittää myös kaikkien muiden ihmisten totuudet ilman, että tuomitset tai säälit ketään, tai väität itse olevasi oikeassa ja muiden väärässä. Absoluuttinen totuus siis on, että todellisuuskokemus perustuu henkilökohtaisiin uskomuksiin. Totuus tekee myös demonisoinnista paradoksaalista: Jos joku syyttää sinua "jumalattomaksi" eli "pahan" vallassa olevaksi, niin hän puhuu itsestään.

  Kärsitkö ylpeydestä? Provosoidutko usein muiden ihmisten mieliipiteistä tai tekemisistä? Oletko "herkkähipiäinen"? Koetko tämän tästä "myrskyjä vesilasissa"? Onko tapanasi "tehdä kärpäsestä härkänen" ja "tikusta asiaa"? Oletko joskus allekirjoittanut kansalaisaddresseja? Oletko suunnitellut maailmanparannuskampanjoita tai halunnut jopa perustaa oman puolueen? Oletko ollut mukana mielenosoituskulkueissa? Oletko vastustanut "rasismia", maahanmuuttoa, "syrjintää", koulukiusaamista, naisten tai miesten "eriarvoisuutta", "alistamista" tai "hyväksikäyttöä", poliisin, viranomaisten tai poliitikkojen toimintaa, rikollisuutta, rokotuksia, rokotevastaisuutta, veronkorotuksia, köyhyyttä? Inhoatko sanontaa "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa"? Älä ole huolissasi. Ylpeys perustuu aina pelkoon ja jos olet ylpeä, niin yrität vain kontrolloida muita ihmisiä ja maailmaa, jotta sinulle itsellesi t...

  Miksi monoteistisissa uskonnoissa kuten kristinuskossa on useita erilaisia rakkauden muotoja? Ilmiö johtuu pelosta, eli jos uskonto perustuu "korkeamman voiman" palvomiseen, niin uskonnon oppi ei voi perustua puhtaaseen rakkauteen, vaan pelkoon. Tämä ajattelutapa tulee usein esiin kristittyjen kanssa keskustellessa. Kristitty saattaa yhtäkkiä kysyä rakkaudesta puhuvalta ihmiseltä: "Mitä rakkauden muotoa tarkoitat?" Rakkaushan on Jeesuksen itämaisessa rakkauden opissa selvästi yksiselitteinen, aito tunnetila, ja on siis olemassa vain yhdenlaista puhdasta rakkautta: Rakkautta, jota tunnet ollessasi täysin tyytyväinen ja levollinen, kuin pieni vauva tai kasvi, jolla on kaikki hyvin. Sinä ET siis tunne itseäsi innostuneeksi, kiihkeksi, haikeaksi etkä ylpeäksi, vaan rakkaus on mielenrauhan, haluamattomuuden tila. Kristinuskon rakkauskäsityksen (kreikkalaisesta kulttuurista periytyvä) jako "agapeen" (jumalallinen rakkaus), filiaan (ystävyyteen), erokseen (halu...

  Vain jokainen ihminen itse voi tuntea omat tunteensa, joten jos haluamme puhua tunteista yleisesti, niin se on mahdotonta, jos yritämme puhua siitä, miltä joku tunne tuntuu. Siksi itse puhun tunteista fysiikan eli värähtelytaajuuksien näkökulmasta. Esimerkiksi autistisista ihmisistä puhutaan joskus "tunteettomina", koska monet esim. asperger-diagnoosin saaneet näyttävät (!) ymmärtävän huumoria ja vitsejä eri tavalla, kuin muut. Ja kaikki ihmiset eivät koskaan naura samoille vitseille, koska kaikilla ihmisillä on myös ns. kipukohtia eli tiedostamattomia negatiivisia tunnemuistoja, joille he eivät kykene nauramaan. Huumorin tarkoitus on purkaa mielen resistanssia eli kohottaa tunnetilaa, mutta jos ihminen ei ymmärrä vitsiä (tunnista vitsistä inhimillistä itseään), hän ei voi myöskään kokea sitä vapauttavana. Siksi kansanperinnekin tuntee hyvin ajatuksen "eri taajuudella olemisesta". Ja myös ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa toisen ihmisen kanssa samalla taajuudel...

  Opas ns. kansanviisauksien käyttäjille: -Jos esität kansanviisauden omana mielipiteenäsi, mielenrauhan tilassa, vastustamatta kenenkään muun näkemyksiä, niin kansanviisaus "pitää paikkansa" eli on "paikallaan", maaliinsa osuva, totuudellinen (englanniksi: "spot on"). -Jos esität kansanviisauden ylpeänä, säälivänä, turhautuneena tai vihaisena eli pelokkaana, niin sanot kansanviisauden itsellesi - silloinkin, kun haluat "näpäyttää" sillä muita ihmisiä tai taivastella heidän tyhmyyttään. Kansanviisauksia on syntynyt kaikkina aikakausina ja kaikissa kulttuureissa. Useimmat uskonnolliset viisaudet ovat alun perin shamanistisia, kuten: "Ylpeys käy lankeemuksen edellä" (toista ihmistä syyttävä ihminen tulee aina itsekin syytetyksi). Pelkoon perustuva uskonnollisuus on vain tehnyt niistä monien ihmisten mielissä moralistisia, taivastelevia. Tieto todellisuustilojen ja tunnetilojen yhteydestä on aina ollut olemassa. Esim. vinyylilevyaikakaude...

Mikä tahansa negatiivinen kokemus on kysymys, jonka esität itse itsellesi todellisuutesi vapaana luojana - se EI siis ole rangaistus, joka tapahtuu sattumalta, "kohtalon" tai "jumalan" määräämänä. Kun koet mitä tahansa negatiivista, niin arvosta tuota kokemusta. Kun arvostat kysymystä, niin vastaanotat vastauksen. -"Kärsin yksinäisyydestä, joten päätän rakastaa itseäni, jolloin kärsimykseni päättyy." -"Kärsin siitä, että minulla ei ole tarpeeksi rahaa, ja siksi päätän lopettaa kärsimisen ja arvostaa kaikkea sitä vaurautta, jota minulla jo on." -"Kärsin siitä, että olen sairas, joten päätän alkaa ajatella parantumisen mahdollisuutta, jolloin kärsimykseni ei tunnu enää loputtomalta." Ihmiselämän olemus on täydellinen luomisen ja kokemisen vapaus ja vapaus edellyttää myös sitä, että tiedostat kaikki kokemuksesi omiksi valinnoiksisi. Jos siis uskot sattumaan, kohtaloon tai "jumalaan" niin olet vapaaehtoisesti luopunut vapaudestasi...

  Moni ihminen, joka haluaa uskoa ajatusten luomisvoimaan ei tiedosta sitä, että sanat ja ajatukset ovat energiaa, joilla on aina tietty värähtelytaajuus, jonka niiden ajattelija tai sanoja itse päätää. Sanojen todellisen merkityksen aikaansaa siis tunnetaajuus, jossa noita sanoja käytetään - ja se merkitys voi olla millainen tahansa. Loitsu toimii, jos itse uskot sen voimaan. Esimerkiksi sana "rakkaus" värähtelee monen rakkauteen pettyneen mielessä matalammalla taajuudella, kuin ns. kirosanat eli voimasanat, jotka ovat monesti vapauttaneet tämän pettyneen ihmisen epätoivosta. Jos tällainen ihminen sanoo toiselle "rakastan sinua ihan saatanasti!" hän ei kuitenkaan välttämättä edelleenkään tunne rakkautta, sillä myös intohimo ja innostus ovat rakkautta matalampia tunnetaajuustiloja. Siksi vain täysin ehdoton itserakkaus ja olosuhteista riippumaton mielenrauhan tila on puhdasta rakkautta, joka mahdollistaa todellisten toiveidemme todellistumisen: Tyytyväisyys itseen j...

  Kaikki, jotka keskustelevat paljon ja uskovat omiin näkemyksiinsä, kohtaavat aina silloin tällöin keskusteluissa keskustelukumppanin, joka kysyy ärtyneenä: "Mikä kummallinen tarve sulla on jatkuvasti tunkea tänne tuputtamaan noita sun mielipiteitä?" Joskus ärtyneen lauseen päättää vielä yritys loukata toista ihmistä ja saada hänet siten hiljenemään: "...vanha ihminen/tyttöparka/sovinistisika/natsipersu/ rasistipelle/viherpiipertäjä/mamunnuolija/kelapummi..." Tällaisia haukkumasanoja viljellään sosiaalisessa mediassakin yllättävän paljon, vaikka esimerkiksi perinteiset ulkonäköön ja ominaisuuksiin liittyvät haukkumasanat kuten "läski", "valas", "vammanen", "savunahka", "blondibimbo" ja "meikkipytty" ovat vähentyneet selvästi (johtuen tietysti myös some-kanavien sensuurista). Moralismi ja pilkkaaminen on siis vain muuttanut hieman muotoaan. Ironisin haukkujan itsensä loukkaantumisesta kertova haukkumasana ...

  Eikö uskonnollinen "jumalalle antautuminen" ole hyvä asia, jos se mahdollistaa omien toiveidemme toteutumisen? Kvanttitodellisuudessahan toiveiden sallimisen tila valitaan nimenomaan olemalla yrittämättä ratkaista ongelmia ja ottamalla siten vastaan ratkaisuja. Monoteististenkin uskontojen suosio tosiaan perustuu tuohon irtipäästämisen ja "jumalalle antautumisen" seurauksena tapahtuvaan toiveiden toteutumiseen. Eli kun ihminen ei yritä saavuttaa mitään, niin hän kokee vapauden tunteen ja siksi hän toteuttaa myös toiveitaan, synkronisesti täydellisessä järjestyksessä. Ainoa toiveemme elämässähän ON vain olosuhteista riippumaton tyytyväisyyden tunne, eivät siis ne miellyttävät olosuhteet, joita tuo tunne mahdollistaa. Mutta miksi siis "jumalaan" eli omaa itseämme korkeampaan voimaan luottaminen ei suinkaan aina tee ihmistä onnelliseksi ns. ensihuuman jälkeen? Aivan kuten euforista iloa suhteen alussa tuottanut parisuhdekaan ei tuota tuota iloa loputtomiin....

  Miksi ns. uskoontulo aiheuttaa usein riippuvuutta eli pitää ihmisen kiinni pelossa, josta tuo armon eli huojentumisen kokemus hänet hetkellisesti vapautti? Monet ihmiset "tulevat uskoon" hetkellä, jossa he ovat hyvin epätoivoisia eli he kokevat, että heillä ei ole elämässä enää mitään menetettävää. He siis ovat pyytäneet ja rukoilleet apua, mutta eivät ole vastaanottaneet sitä, koska kysymys ja vastaus ilmenevät aina aivan eri taajuustilassa. Ennemmin tai myöhemmin avunpyytäjä kuitenkin väsyy pyytämiseen ja kärsimiseen ja tulee hetki, jolloin "kamelin selkä katkeaa" ja rukoilija luovuttaa hetkeksi. Tuolla hetkellä hän kokee voimakkaan vapautumisen tunteen eli "armon". Fysiikan näkökulmasta pyytämisen ja anelemisen lopettaminen saa hänen tunnetaajuustilansa kohoamaan ja hän siis armahtaa itse itsensä. Jos tällainen ihminen ei kuitenkaan tiedosta itse luovansa kokemuksiaan, niin hän kokee tuon suunnattoman helpottavan vapautumisen tunteen "ihmeenä...