Miksi viattomia ihmislapsia syntyy usein myös hyvin haastaviin perheoloihin?

 

Miksi viattomia ihmislapsia syntyy usein myös hyvin haastaviin perheoloihin?


Tämä tapahtuu siksi, että viaton on täysin peloton, ennakkoluuloton.


Kun valitsemme perheemme ennen syntymäämme (fokusoijana on silloin ns. sielu, vaikka todellisuudessa sielujakaan ei ole olemassa ilman, että ne itse kokevat olevansa olemassa erillisinä), niin olemme täydellisen viisauden tilassa, ja siinä tilassa emme pelkää esim. hyvin köyhiä, tunnekylmiä tai ankaria (esim. kiihkouskovaisia) perheitä emmekä päihderiippuvaisia vanhempia.


Synnymme siis rohkeasti haastavampiinkin perheisiin, KOSKA elämän ainoa tarkoitus on luominen, ja se tapahtuu aina ei-toivottujen kokemusten kautta.


Näin on myös eläin- ja kasvimaailmassa: Eläimet ja kasvit muuntautuvat tarkoituksenmukaisemmiksi joka hetki, kokemalla elämää vaistotasolla. Eläimet ja kasvit eivät luo uutta ajatuksillaan, mutta ne luovat siis kokemustensa kautta. Esimerkiksi eläinten väliset symbioottiset suhteet tai vastustuskyvyt myrkyille ovat kehittyneet evoluutiossa tällä tavalla.


Tuota ihmissielun pelotonta syntymistä voisi verrata vaikkapa naiseen, joka synnyttää lapsia uudelleen ja uudelleen, vaikka olisi aiemmissa synnytyksissä kokenut suurta tuskaa.


Unohdamme kivun ja pelon, jos todellinen toiveemme on antaa uudelle sielulle mahdollisuus elämään. Unelma on siis vahvempi kuin pelko.




Lapset, eläimet ja kasvit ovat aina "valoja" maailmassa, jossa esiintyy paljon pelkoa ja vihaa. Ne kuvastavat omalla elämänasenteellaan, että mitään pelättävää ei koskaan ole.