Osallistutko usein "sosiaalisen samanmielisyyden kuoroihin", joissa tuetaan yhtä asiaa, ja vastustetaan toista?

 

Osallistutko usein "sosiaalisen samanmielisyyden kuoroihin", joissa tuetaan yhtä asiaa, ja vastustetaan toista?


Oletko koskaan miettinyt, miksi osallistut tällaisiin sosiaalisiin tapahtumiin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa?


Usein tällaista kuoroa johtaa joku karismaattinen henkilö, joka saattaa olla myös "julkkis", eli tavalla tai toisella tunnettu tai yhteiskunnallisesti tai taloudellisesti menestynyt henkilö.


Tuolloin alitajuisena motiivinasi osallistua voi olla "oikeissa piireisä esiintyminen", eli tavoittelet hyötyä itsellesi. Haluat olla "hyvää pataa" ihmisen kanssa, jota pidetään menestyvänä.


Tuo mielipidejohtaja saattaa olla myös sinulle tuttu henkilö, jolloin motiivinasi on ystävän "hyvän" toiminnan tukeminen.


Jos tuo sosiaalinen yhteisö siis kuitenkin myös vastustaa jotakin, niin silloin myös sinä olet joukolla mukana vastustamassa tuota asiaa.


Pidätkö tuollaista asioiden ja ilmiöiden kollektiivista vastustamista ja kannattamista rohkeutena?


Jos nimittäin kannatat ja vastustat jotain, niin olet valinnut "puolesi", eli et siis ole tasapuolinen. Rohkea ihminenhän kunnioittaa aina kaikkia ihmisiä, hän ei siis ylennä eikä sääli ketään.


Tuollainen sosiaalinen yhteisö saattaa puolustaa esim. "tasa-arvoa", "oikeudenmukaisuutta", "ihmisarvoa", "solidaarisuutta", "totuutta" tai "vapautta menestyä taloudellisesti", ja vastustaa "rasismia", "eriarvoisuutta", "välinpitämättömyyttä", "valheita", "vähäosaisuutta" tai "rikastumista".


Tällaisen "hyvän puolustamiseen" perustuva toiminta perustuu kuitenkin todellisuudessa pelkoon ja ylpeyteen, koska emme voi ihmisinä koskaan puolustamalla ja vastustamalla päättää kenenkään yksittäisen ihmisen onnellisuudesta ja menestyksestä.


Eli sosiaalinen "hyvyytemme" onkin todellisuudessa pelkästään tekopyhyyttä ja taivastelua, jossa "tyhjät tynnyrit kolisevat".


Se, että tuollaiset ihmiskoukot ovat usein suuria johtuu siitä, että pelokkaita ihmisiä on aina enemmän, kuin aidosti rohkeita eli autenttisia. Pelkojen ja moralismin julkituominen ei siis ole vaikeaa, sillä se ei vaadi rohkeutta.


Siksi myös ns. juhlapuheet kuulostavat usein tyhjänpäiväisiltä, sillä niissä esitetään toiveikkaita ajatuksia "paremmasta tulevaisuudesta", joka on kuitenkin joka hetki jokaisen todellisuuttaan luovan yksilön omalla vastuulla.


Yleinen puolustamine ja vastustaminen on siis aina joko turhaa tai haitallista.


Rohkea ihminen kyseenalaistaa sosiaalisiin syihin perustuvan taivastelun - tai ei osallistu siihen lainkaan.