Onko elämä parhaimmillaankin vain jatkuvan epävarmuuden sietämistä?
Ei, vaan elämä on parhaimmillaan jatkuvan epävarmuuden eli jatkuvan valinnanmahdollisuuden arvostamista. Mehän olemme fysiikan näkökulmasta joka hetki "superpositiossa", eli valitsemassa seuraavan hetkemme tunnelmaa ja laatua.
On sama, millaisia kokemuksia kokemalla tavoitat ilon ja tyytyväisyyden juuri nyt, koska ilo itsessään on ainoa päämääräsi koskaan.
Siksi viisas ihminen lakkaa haluamasta sitä, mitä hän kuvittelee haluavansa, ja alkaa siten välittömästi vastaanottaa eli sallia sitä, mitä hän todella haluaa.
Unelma, johon itse uskot, todellistuu kuitenkin aina - ennemmin tai myöhemmin. Miksi siis pilaisit iloisen matkasi kohti iloista päämäärää suremalla sitä, että olet vasta matkalla?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, esitä kysymyksiä tai ilmoittaudu Korkean tunnetaajuuden kohtaamisiin (Barbaarikartanossa) täällä!