Sinä Olet Luoja

  Onko mahdollista, että ajatuksia vain risteilee päässämme, eivätkä ne liity mitenkään tunnetiloihimme? Ei ole. KAIKKI ajatukset ovat yhteydessä tunnetaajuus- eli todellisuustilaamme, sillä ajatukset eivät synny aivoissamme, vaan vastaanotamme ajatuksia aina siltä tunnetaajuudelta, jossa kulloinkin olemme. Myös silloin, kun ajatukset eivät tunnu meistä "tärkeiltä". Tuohon kunkin hetken tunnetaajuuteen vaikuttavat myös valmiit uskomuksemme eli asenteemme, ns. tunnemuistot. Monet ihmiset vain eivät tiedosta tuntevansa joka hetki tunteita, eli tietty tunnetaajuustila tuntuu niin tutulta, että sitä ei edes tunnisteta tunnetilaksi. Joka ikinen ajatus (joka siis on energiavärähtelyn manifestaatio) myös "luo" todellisuuttamme, eli mikä tahansa huoleton ajatus voi todellistua, jos uskomme tuohon ajatukseen eli olemme itse tuon ajatuksen taajuudella. Ja itse asiassa "vähemmän tärkeät " ajatukset manifestoituvatkin paljon helpommin kuin ne todella tärkeät, koska em...

  Teetkö elämässäsi valintoja ns. eettisistä syistä? Kysyn tätä siksi, että monet "eettisinä" itseään pitävät ihmiset tekevät valintoja moralistisista syistä, eli siksi, että he kohdistavat huomionsa johonkin ongelmaan. Saatamme esim. ryhtyä kasvissyöjiksi tai luonnonsuojelijoiksi moralistisista syistä. Ja moralisti TAISTELEE, hän ei siis tee valintojaan intuitiivisesti. Ja miksi huomion kohdistaminen havaitsemaamme ongelmaan (esim. tuotantoeläinten elinoloihin) ei ole koskaan hyödyllistä, jos ajatuksemme kiinnittyy tuohon ongelmaan pidemmäksi aikaa? Siksi, että elämän tarkoitus on aina ilo, ja vain tyytyväisyyden ja kunnioituksen tunnetilassa voimme auttaa myös muita olentoja. Aktiivinen ajatus myös vahvistaa aina itseään kokemuksina, ja jos ajatus on moralistinen, niin maailma näyttäytyy negatiivisena. Jos siis säälit kärsiviä eläimiä, niin näet kärsiviä eläimiä kaikkialla - silloinkin, kun nuo "kärsivältä näyttävät" eläimet eivät edes kärsi, tai suuri osa eläimis...

  Todella monella ihmisellä on negatiivinen asenne ydinenergiaa kohtaan. Onko ydinenergia siis "pahaa energiaa"? Ei ole, ellet itse pelkää sitä. Atomeitahan ei ole oikeasti olemassa, eli voimme havaita reaktion, mutta emme itse atomia. Kaikki ns. pienhiukkaset ovat pelkästään mallinnuksia, jotka on keksitty, jotta voimme puhua "jostakin". Meistä jokainen voi muuttaa minkä tahansa asian positiiviseksi, muuttamalla omaa asennettamme siihen. Ja jos vastustamme ydinenergiaa, niin olemme itse pelon vallassa, jolloin näemme ja myös koemme ydinenergian negatiivisena. Vedämme siis puoleemme ydinkatastrofia ja "sairastuttavaa säteilyä". Mikään asia ei ole "paha", ellet itse koe sitä sellaisena. Vesi voi olla hyvä tai paha - jos olet hukkumassa, koet veden pahana. Sähkö voi olla hyvä tai paha - jos saat sähköiskun, koet sähkön pahana. Kuumuus voi olla hyvä tai paha - jos poltat sormesi, koet kuumuuden pahana. Kylmyys voi olla hyvä tai paha - jos palelet, k...

  Jos ihminen pelkää "jumalaa ja saatanaa", niin hän ei ole viisas vaan hän on pelon sokaisema. Hän ei "tunne omaa voimaansa".  Ovatko kaikki shamanistit ja buddhalaiset siis viisaita? Eivät ole. Mitä tahansa maailmankatsomusta edustava ihminen voi olla pelokas ja pelko estää viisaat ajatukset. Pelon tunnetaajuudessa vastaanotamme pelokkaita ajatuksia, jotka tuntuvat "tosilta", koska pelkäämme itse. "Olen buddhalainen" tai "olen shamanisti" voi siis olla vain egon valitsema rooli. Egoon perustuva uskovaisuus on aina ylpeyttä. Ylpeä ihminen väittää muiden olevan "väärässä", eli hän on kirjaimellisesti "ylimielinen". Ylimielinen uskonnollisuus on aivan eri asia, kuin aito tunnetason uskovaisuus: "Uskon tietäväni joten tiedän tietäväni, mutta en väitä muiden ihmisten uskomuksista mitään." Jos ihminen puolustaa vaikkapa suomalaisia luonnonhenkiä ja "pyhiä paikkoja" ja syyllistää samalla ihmisiä siitä,...

  Miksi meidän ihmisten on niin vaikea tuntea myötätuntoa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka "tuhoavat luontoa"? Se johtuu siitä, että tunnemme syyllisyyttä itse. Ihan jokainen autolla ajava tai tavaroita ja elintarvikkeita ostava ihminen "tuhoaa" luontoa joka päivä. Eikä luonto silti koskaan tuomitse ihmistä. Moralisti taas moralisoi aina itseään. Muiden ihmisten syyttäminen tuntuu paremmalta kuin syyllisyys, koska oman itsen syyttäminen on syvää itsehalveksuntaa. Dualismi ei katoa niin kauan, kun on ajatuksillaan eli ei-toiveeillaan toivottua luovia olentoja. Me luomme koko ajan ajatuksillamme materiaa ja uusia keksintöjä. Jos joku keksintö on huono, niin keksimme paremman. Ja tämä kehitys ei koskaan pääty. Todellisuus on mielemme kuvajainen, siis mielikuvitusta. Myös luonto on mielikuvitusta, ja aistiemme tulkintaa energiavärähtelystä. Miksi siis on turhaa myös YRITTÄÄ "säilyttää" eläin ja kasvilajeja ja luontoa "tuleville sukupolville"? Siksi, ...

  Miksi vihaa ei kannata tuntea hetkeä pidempään millään tekosyyllä? Koska vihatessasi pysyt pelon todellisuustilassa. Jos olet ahdistunut, niin hetkellisesti viha vapauttaa sinut, mutta jos jatkat kaunan kantamista, niin kärsit itse. Kaikki, mitä tapahtuu perustuu aina osallisuuteen, emmekä voi koskaan kontrolloida muita ihmisiä yrittämällä tehdä niin. Ja jos joku on mielestäsi tehnyt pahaa lapsille, eläimille tai kasveille, niin muista, että myös lapset ovat ihmisiä ja oman todellisuutensa luojia - ja eläimet ja kasvit eivät koskaan tuomitse eivätkä pelkää kuolemaa ihmisen tavoin. Hyvä esimerkki vihan hyödyttömyydestä oli aikoinaan se, kun Taliban räjäytti muinaiset Buddha-patsaat Afganistanissa. Jos buddhalainen tunsi vihaa talibaneja kohtaan, hän ei ollut buddhalainen ollenkaan. Kaikkihan on buddhalaisen filosofian mukaan aina katoavaista. Jos taas joku ei-buddhalainen taivasteli talibanien "pahuutta", niin hän yritti kontrolloida olosuhteita, ja kärsi vain itse. Ja vihaa...

  Oletko joskus yrittänyt estää itseäsi tuntemasta puhdasta iloa ja rakkautta, koska olet pelännyt sanonnan "itku pitkästä ilosta" toteutumista? Tuo kansanviisaus on totta, mutta älä koskaan pelkää elämästä nauttimista. Koet iloisena näennäisesti "epämiellyttäviä" kokemuksia siksi, että kun olet mielenrauhan tilassa ja tyytyväinen, niin saat tilaisuuden havaita omia tiedostamattomia pelkojasi tietoisesti - ja päästä niistä eroon, tuntemalla ehdotonta rakkautta itseäsi ja muita osallisia kohtaan. Kun ilo ja myötätunto valaisee piileviä pelkojamme, niin tilanne on kuin haavassa olevan paiseen puhkeaminen, vapauttava ja parantava. Jos kieltäydyt tuntemasta iloa, niin nuo negatiiviset tunnemuistot pysyvät sinussa ja tulet jossain vaiheessa joka tapauksessa kohtaamaan ne. Ja mitä kauemmin olet kieltäytynyt noita "tunnelukkoja" näkemästä, niin sitä dramaattisemmilta saattaa niiden havaitseminen tuntua. Jos siis et suostu rakastamaan itseäsi ja elämääsi ja tuomit...

  Jos olet ollut jo pitkään vaikeassa tilanteessa, etkä tiedä, kuinka muuttaisit noita olosuhteita, niin saatat kokea tilanteen, jossa "lyötyä lyödään". Muista, että vedät itse puoleesi noita "kiusaajia", jotta havaitsisit sen, että tunnet itse epätoivoa tai syyllisyyttä. Et siis rakasta itseäsi ehdoitta. Tuollaiset tilanteet tuntuvat niin "musertavilta" siksi, että olet ollut pitkään toiveikas ja uskonut olosuhteidesi paranevan, ja muiden ihmisten syytökset tuntuvat sinusta siksi täysin kohtuuttomilta. Varsinkin tilanteissa, joissa uskoit jo selvinneesi "pahimmasta". Toiveikkuus ei kuitenkaan ole positiivinen tunnetaajuustila, vaan sinun tulee paradoksaalisesti päästää irti myös toiveikkuudesta, jotta toiveesi voi vihdoin todellistua - sinun täytyy siis USKOA, että toiveesi on jo olemassa. Ja ottaa se sitten vastaan eli lopettaa yrittäminen kokonaan. Jos siis sinua ahdistelevat tai syyttävät läheiset, naapurit, tuntemattomat vastaantulijat tai v...

  Aina silloin tällöin törmäämme ihmisiin, jotka väheksyvät meitä. Ja miksi he väheksyvät? Koska he väheksyvät itseään. He näkevät siis muut ihmiset itsensä kaltaisina. Näinä aikoina esimerkiksi monet fyysikot ja teknillisen koulutuksen saaneet ihmiset väheksyvät ihmisiä, jotka puhuvat kvanttifysiikasta ja multiversumista, mutta joilla ei ole oppiarvoa tekniikan tai fysiikan alalta. Paradoksi on, että ihminen voi tuntea fysiikan terminologiaa erittäin hyvin, mutta ei kuitenkaan itse ole kokenut luovansa tietoisesti omaa todellisuuttaan, vaikka "multiversumi" ja todellisuuksien rinnakkaisuus tarkoittaa juuri sitä. Hän ei siis "näe metsää puilta". Internet on pullollaan materiaalia, johon tutustumalla ihan kuka tahansa meistä voi tutustua todellisuuden luomiseen myös fysiikan näkökulmasta - ja oivaltaa eli tiedostaa tunnetasolla, mistä on kyse. Se, että fysiikkaan perehtyneet ihmiset ovat luoneet monimutkaisia teorioita ja nimenneet pienhiukkasia (joita ei ole...

  Tyytyväisyys on sinussa. Vauraus on sinussa. Rakkaus on sinussa. Ilo on sinussa Terveys on sinussa. Mahdollisuudet ovat sinussa. Toivomasi muutos on sinussa. Vapaus on sinussa. Tunne todeksi se, mitä todella olet - oman todellisuutesi luoja. Todellisuutesi on juuri sellainen, kuin millaiseen todellisuuteen itse uskot. Jos säälit tai halveksit "haihattelijoita tai hihhuleita", niin säälit ja halveksit itseäsi, ja estät itseäsi tuntemasta iloa. Elämänilo on tunnetila, jota voit tuntea missä olosuhteissa tahansa.

  Miksi oikeita ja vääriä mielipiteitä ei voi olla olemassa? Mielipiteet perustuvat aina uskomuksiin, ja ihminen voi esittää mielipiteensä negatiivisessa tunnetilassa, jolloin hän ei ole itsekään oman mielipiteensä kanssa samaa mieltä. Vihainen mielipide on siis aina harha, ei "tunnetason totuus", koska aidon rakkauden tunnetilassa emme koskaan esittäisi vihaisia mielipiteitä. Vihaistenkaan ihmisten mielipiteet eivät silti ole "vääriä", koska ne ovat heidän mielipiteitään tuon vihan tunteen hetkellä eli pelon vallassa. Ja ilman mielipiteen esitttäjää, "jotain mieltä olevaa", ei ole olemassa lainkaan mielipiteitä. Mielipiteet ovat siis "jonkun todellisuutta havainnoivan mielen piteitä", eli jotakin, johon mielipiteen esittäjän mieli on juuri nyt kiinnittynyt/pitäytynyt.

  Jos uskot aidosti tunnetasolla johonkin toiveeseesi juuri nyt, eli tunnet sen todeksi ja näet sen kirkkaasti "sielusi silmillä", niin ajan ja maantieteellisten etäisyyksien rajoitukset katoavat, sillä ne ovat vain mielesi luomaa illuusiota. Tätä ilmiötä kutsutaan välittömäksi manifestaatioksi. Mikä tahansa tapahtuma on mahdollinen millä hetkellä tahansa, jos siis itse uskot sen olevan mahdollinen. Niin sanotut etiäiset ovat manifestaatioita, jotka ennakoivat tuollaista synkronista tapahtumaaa, joka on tulossa. Näet ja koet etiäisen, koska intuitiivisesti jo tiedät, mitä on pian tapahtumassa. Jos näet kaupassa ihmisen, joka muistuttaa ystävääsi, niin intuitiosi viestittää, että tulet kohta "oikeasti" kohtaamaan tuon ystävän, jota tuo etiäinen olemuksellaan muistutti. Edellisessä lauseessa tuo sana "kohta" kertoo suomen kielen shamanistisesta alkuperästä: Se, mitä tapahtuu "kohta" on jo tapahtumassa - ja siksi "kohtaat" tuon tapahtuman....

  Miksi on paljon ihmisiä, jotka väittävät tietävänsä, että he ovat vastuussa kaikista kokemuksistaan itse, mutta jotka kuitenkin seuraavassa hetkessä ovat jälleen huolissaan "maallisista asioista" ja syyttämässä olosuhteita ja muita ihmisiä? Tiedostamaton usko todellisuuden olemassaoloon on usein se asia, joka estää ihmisiä oivaltamasta elämän unenomaisuutta ja luomasta tietoisesti omaa todellisuuttaan. Moni ihminen siis sanoo ymmärtävänsä, että todellisuus on vain mielen luoma harha (simulaatio, hologrammi), mutta usein he eivät kuitenkaan aidosti tunnetasolla usko, että näin todella on. Esimerkiksi kuolemaa ei voi olla olemassa, koska itse elämääkään ei ole. Kuolemme joka yö itseltämme kun nukumme, ja kuolemme joka hetki kun solujamme kuolee ja uusia syntyy - ja silti ihmiset pelkäävät "lopullista fyysistä kuolemaa" niin paljon, että eivät nauti elämästään. Suuri paradoksi. Siksi ihminen, joka tietää täysin varmasti kuolevansa huomenna, voi olla hyvin onnellinen....

  Jos tiedämme ennen syntymäämme olevaamme vapaita todellisuutemme luojia, niin miksi kuitenkin syntymämme jälkeen unohdamme tuon tiedon? Itse asiassa lapset EIVÄT ole sitä unohtaneet, vaan he oppivat unohtamaan kaikkivoipaisuutensa vasta sitten, kun he oppivat tuntemaan pelkoa eli erillisyysharhaa. Lapsethan luovat todellisuuttaan vaistomaisesti leikkimällä, käyttämällä mielikuvitustaan unelmien luomiseen. Teini-ikäiset taistelevat vielä vapautensa puolesta, uhmaikäiset kaksivuotiaat "maailman omistajat" raivoavat, kun heitä yritetään rajoittaa. Menneisyys merkityksessä "menneiden elämien muistot" otetaan pois lapselta kun hän syntyy uuteen kehoon juuri siksi, että hän voisi uudessa hahmossaan luoda "puhtaalta pöydältä" eli unohduksesta käsin, ei siis menneiden elämien kokemusten taakoittamana. Menneisyys meni jo, ainoa olemassaoleva asia on aina nykyhetki, ja siksi korkeavärähteinen vastasyntynyt ei kanna menneitä muistoja mukanaan. Se, että sielu on...

  Onko hävytöntä, törkeää ja tuomitsevaa kutsua monoteistista uskontoa kuten kristinuskoa "saatananpalvonnaksi"? Ei, koska jos et itse usko "saatanan" olemassaoloon, ei väitteeseesi liity mitään tuomitsevaa. Se, joka pelkää "saatanaa tai jumalaa", palvoo molempia. Nuo kaksi hahmoa ovat itse asiassa sama hahmo, jos pelkäät molempia. Voimme siis kutsua kristinuskoa ja muita monoteistisia uskontoja "saatananpalvonnaksi", koska oikeassaolemisen tarve, ihmisen kutsuminen "syntiseksi" ja uskonnollinen "kilvoittelu", joka tähtää taivaaseenpääsyyn vasta kuoleman jälkeen, on hyvin kaukana Jeesuksen ehdottoman rakkauden filosofiasta. Emme voi samaan aikaan tuomita ja olla tuomitsematta. Tuntea alemmuutta "jumalan" edessä - ja aitoa rakkautta. Rakkaushan on aina rakkautta omaa itseä kohtaan. Lauseet "tulkaa lasten kaltaisiksi" ja "olkaa huolettomia kuin kedon kukkaset" kehottivat ihmisiä nautttimaan elämästä...

  Oletko joskus säälinyt toista ihmistä, auttanut häntä - ja saanut lopulta "paskan palkaksesi"? Saamme lukea tällaisia tarinoita nykyään usein mediasta ja somesta: Säälijä ja säälittävä olivat alun perin ystäviä, ja nyt he taistelevat. Syyttäjä ja syyllistyvä tappelevat. Uhriutuva ja pahaksi tuomittu haastavat toisiaan oikeuteen, ja kokevat siis molemmat olevansa "uhreja". Ehdollinen rakkaus muuttuu vihaksi, koska se ei alun alkaenkaan ollut aitoa rakkautta. "Kiittämättömyys on siis maailman palkka." Meidän ei tule koskaan edellyttää kiitollisuutta keneltäkään, eikä tuntea kiitollisuutta muita kohtaan, koska luomme aina ITSE omat kokemuksemme. Miten itse toimit tällaisessa tilanteessa? Tuetko sääliä kerjäävää ja muita ihmisiä syyttävää? Vai tunnetko aitoa myötätuntoa molempia osapuolia kohtaan.? Toivotko, että taistelu vihdoin loppuisi? Muista, että voit tulla myös itse tuomituksi, jos osallistut toisten ihmisten taisteluihin. Ja se, että taivastelet muid...

  Filosofisissa ja uskontoja käsittelevissä keskusteluissa, joissa on mukana erilaisia näkemyksiä edustavia ihmisiä, tulee usein esiin tällainen argumentti: "Olet älykäs ja lukenut, mutta sydämen viisautta sinulla ei ole." Argumentin esittäjä siis ilmeisesti pitää itseään "sydämellisesti" viisaana, mutta eri mieltä olevat eivät hänen mielestään ole viisaita, koska he siis ovat eri mieltä. Muiden keskustelijoiden lukeneisuudesta hän ei voi tietää juuri mitään. Ihmiset voivat "tietää" asioita myös intuitiivisesti ja kokemustensa opettamina. Se, että hän pitää muita ihmisiä älykkäinä saattaa kertoaa siitä, että hän ei itse koe olevansa yhtä älykäs (pelkkä oletus). Mutta onko siis tuon argumentin esittäjä itse viisas - hänhän vähättelee muiden ihmisten viisautta - vai onko hän vain jotain tietyntyyppistä kirjallisuutta "lukenut"? Ja juuri siksi hän kiinnittää huomiota myös muiden ihmisten "lukeneisuuteen", siis ns. ulkoaoppimiseen. Emme use...

  Todellisuus on oman mielesi heijastuma - aina. Jos sinä et hymyile iloisesti, niin manifestaatio eli peilikuvakaan ei voi hymyillä iloisesti. Niin metsä vastaa, kuinka sinne huutaa. Universumi ei ole korkeampi voima eikä moralisti - universumi olet sinä itse.

  Aikaa ei ole olemassa, mutta mistä sitten johtuu tunne siitä, että "aika kuluu"? Tuo illuusio johtuu siitä, että vaikka kaikki tapahtuu eli tulee koetuksi samalla hetkellä, niin näkökulmamme, josta tarkastelemme nykyhetkeä, muuttuu koko ajan. Jos siis vaikkapa "ajattelet vanhenevasi" fyysisesti, niin kehollinen vanheneminen tapahtuu, koska uskot sen tapahtuvan. Meillä on myös kollektiivisia - ja usein tiedostamattomia - uskomuksia liittyen vanhenemisen ilmenemismuotoihin, ja jos uskot niihin, niin nuo uskomukset näyttävät todellistuvan myös sinussa itsessäsi. Esim. tiibettiläiset meditaation mestarit kykenevät muuttamaan uskomustaan liittyen fyysiseen kuolemaan (tukdam-pystyynkuoleminen). He siis luovat mielenhallinnan avulla uskomuksen, että keho voi pysyä elävänä, vaikka elintoiminnot lakkaavat. Ja siten he voivat kuolla esim. lootusasennossa ilman, että keho kaatuu tai alkaa mädäntyä. Samanlaiseen uskomuksen tietoiseen muuttamiseen perustuu myös levitaatio, jos...

  Mitä tarkoittaa sanonta "pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa"? Sanonta kuvaa sitä, että kaikki ei-toivottu luo aina toivottua. Ja mitä enemmän olet kokenut sellaista, mitä et ole toivonut kokevasi, niin sitä voimakkaampia ovat myös toiveesi, ja sitä todennäköisempää on niiden todellistuminen - jos vain lopetat taistelun ja yritykset kontrolloida olosuhteitasi ja muita ihmisiä. Jos siis olet kokenut niin paljon ongelmia ja vastoinkäymisiä, että et enää usko parempaan tulevaisuuteen, niin sinun ei tuon tilanteen muuttamiseksi tarvitse tehdä mitään muuta, kuin päästää vain irti noista ongelmista. Eli lakata murehtimasta niitä. Kohdistaa ajatuksesi mihin tahansa myönteisiin asioihin. Samantyyppistä tilannetta kuvaa sanonta "odottavan aika on pitkä" ja "se, jonka uskot olevan hukassa, ei voi löytyä." Valitset siis aina ITSE sen, kuinka kauan tuo aamunkoittoa edeltävä pimeys jatkuu, koska aika on aina suhteellista. Manifestaatiot eivät tapahdu aikadimensiossa...

  Miksi omista onnistumisista ja oivalluksista ei kannata kaikissa tilanteissa puhua muille ihmisille? Jos kerrot toiselle ihmiselle asian, johon itse uskot, mutta tuo toinen ihminen ei usko siihen, niin tuo epäuskoinen saattaa horjuttaa omalla epäuskollaan myös sinun uskoasi (sisäistä tietoasi). Tätä tarkoittaa myös sanonta "kel onni on se onnen kätkeköön" tilanteissa, joissa muut ihmiset ovat kateellisia. Tämä neuvo "viisas valitsee sanansa" pätee myös paranemiseen eli plasebovaikutukseen: Jos paranet sairaudesta, koska olet iloinen ja tiedostat tämän, mutta muut ihmiset eivät usko lumevaikutukseen eli ilon parantavaan voimaan, niin saatat sairastua uudelleen (nosebo), noiden muiden ihmisten epäilyn takia. Tällaista "henkien taistelua" monet ihmiset kokivat korona-aikana, kun esim. rokottamattomuutta pidettiin moraalittomana. Rokottamaton saattoi sairastua siksi, koska tunsi syyllisyyttä. Samoin saattoi tapahtua myös rokotetulle sellaisissa piireissä, jo...

  Miksi kaikkein pienimpiäkin ilonaiheita kannattaa aina tietoisesti arvostaa? Siksi, koska suuremmat unelmasi ovat joka hetki todellistumassa, ja nuo pienemmät saavutukset ovat tärkeä osa tuota prosessia, jossa kaikkein mitättömimmältäkin vaikuttava onnistuminen on täydellisessä resonanssissa kaikkien muiden "pienten ihmeiden" kanssa. Nuo pienet unelmat ovat siis suurempien unelmien rakennuspalikoita. Ja vaikka kokonaisuus on lopulta enemmän kuin osiensa summa, niin ilman noita osia kokonaisuuttakaan ei voisi olla. Ja nuo tällä hetkellä vähäisemmiltä tuntuvat ilonaiheet, joihin kiinnität ajatuksesi, pitävät sinut tunnetaajuudella, jossa myös suuri unelmasi on toteutuessaan - eli täyttymyksen taajuustilassa. On siis samantekevää MIKSI olet iloinen, onnellisuushan on tunnetila, ei olosuhde. Havaitsemme tällaisen kehityskulun usein vasta sen jälkeen, kun unemamme on jo toteutunut. Siksi on hyödyllistä muistella asioita, joita et aikoinaan uskonut voivasi koskaan saavuttaa, mutt...

  Miten pitäisi suhtautua vetovoiman lakiin ja omaan kaikkivoipaisuuteen, jos kokeekin epäonnistuvansa tietoisessa luomisessa? Tuollaisessa tilanteessa viisas ihminen lopettaa manifestoimisen YRITTÄMISEN. Saamme aina sen, mitä emme yritä saavuttaa. Oman itsen tuomitseminen "huonoksi manifestoijaksi" voi tapahtua vain matalassa mielentilassa ja se johtaa manifestaatioiden osalta vielä huonompaan suuntaan, JOTTA ymmärtäisimme, että mikään ei ole mielenrauhaa ja iloa arvokkaampaa. Vetovoiman laki ja täydellinen vapautemme luojina voi siis näyttäytyä "lohduttomana" ainoastaan egon tunnetaajuustiloissa. Jos ihminen on selkeyden tilassa, hän arvostaa myös ei-toivottua, koska hän näkee sen merkityksen toisesta näkökulmasta, siis toivottuna. Hyviä esimerkkejä tästä ovat esim. avioerot ja kuolemat: Niiden tapahtumahetkellä usein vastustamme niitä, mutta myöhemmin osaamme arvostaa muutosta. Kaikkihan muuttuu joka tapauksessa joka hetki.

  Onko enkeleitä ja henkioppaita olemassa? Minkä tahansa asian olemassaolo riippuu omasta uskomuksestasi. Henkiopasuskomuskin on siis fysiikan näkökulmasta uskomus, sillä henkioppaat ovat vain "ajatuksia oppaista". Eli vähän samaan tapaan kuin uskomme, että meillä on lapsia ja vanhempia, ja koemme heidät siksi oleviksi, niin voimme uskoa "henkioppaat" oleviksi. Pohjimmiltaan kuitenkin kyse on siitä, että autamme itse itseämme, kun pyydämme ja vastaanotamme apua - joko henkimaailmasta tai täältä fyysisestä maailmasta. Kaikki, mitä koemme olevaksi on vain kollektiivista ajatusvirtaa eli energiaa, jota joko ajattelemme olevaksi tai koemme olevaksi, tulkitsemalla tuota energiavärähtelyä aisteillamme.

  Miksi kannattaa uskoa itseensä ja omaan luomisvoimaansa, itsemme yläpuolelta vaikuttavien korkeampien olentojen sijaan? Jos uskot itseesi ja omaan voimaasi, niin olet vapaa.  Joulupukki on olemassa, jos aidosti uskot tuollaiseen olentoon. Sama pätee "jumalaan ja saatanaan". Ihminen voi uskoa ihan mihin tahansa, ja jos hän tuntee aidon tunteen, niin tuo uskomus muuttuu todeksi. Lapset uskovat joulupukkiin (toiveiden toteuttajaan) ja heidän toiveensa toteutuu, koska he uskovat vilpittömästi ja aidosti. Lapset siis vielä TIETÄVÄT, että toiveajatuksemme todellistuvat. Siksi lapset leikkivät. He todellistavat konkreettisesti mielikuvituksensa avulla toiveitaan. "Jumala ja saatana" taas ovat egon luomuksia, ihmisenkaltaisia olentoja, erillisyysharhan mahdollistamia mielikuvitusolentoja. Jos ihminen tuntee olevansa luoja itse, hän tietää olevansa luoja. Olemme elämän energiaa ("elohim", "allah", tao, Kaikki Mikä On, Suuri Maailmanhenki) ja mikä tahan...

  Oletko joskus törmännyt ihmiseen, joka muistaa sinut, mutta sinä et muista häntä? Mitä enemmän yrität muistella, niin sitä vaikeampi sinun on muistaa - koska yrität. Saamme mieleemme vastauksia vain silloin, kun otamme niitä vastaan, yrittämättä. Jos syytät itseäsi siitä, että et muista, kuka hän on, niin koet tilanteen kiusallisena eli tunnet alemmuudentunnetta ja syyllisyyttä. Sinusta tuntuu, että loukkaat tuota ihmistä, koska et pidä hänen persoonaansa tarpeeksi "tärkeänä" muistaaksesi hänet. Itsesyytöksesi ovat kuitenkin täysin turhia. Kaikki ihmiset törmäävät aina silloin tällöin ihmisiin, joita he eivät muista, eikä tähän muistamattomuuteen liity mitään negatiivista: Noihin ihmisiin ei vain liity mitään itsellemme merkityksellistä. Me muistamme myös usein erityisesti sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olemme kokeneet ongelmia. Me kaikki elämme vain omassa todellisuusunessamme, ja mielikuvamme siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat, on useimmiten väärä. Siksi esimerkiksi h...