Miksi kannattaa uskoa itseensä ja omaan luomisvoimaansa, itsemme yläpuolelta vaikuttavien korkeampien olentojen sijaan?

 

Miksi kannattaa uskoa itseensä ja omaan luomisvoimaansa, itsemme yläpuolelta vaikuttavien korkeampien olentojen sijaan?

Jos uskot itseesi ja omaan voimaasi, niin olet vapaa. 


Joulupukki on olemassa, jos aidosti uskot tuollaiseen olentoon. Sama pätee "jumalaan ja saatanaan".


Ihminen voi uskoa ihan mihin tahansa, ja jos hän tuntee aidon tunteen, niin tuo uskomus muuttuu todeksi.

Lapset uskovat joulupukkiin (toiveiden toteuttajaan) ja heidän toiveensa toteutuu, koska he uskovat vilpittömästi ja aidosti.


Lapset siis vielä TIETÄVÄT, että toiveajatuksemme todellistuvat. Siksi lapset leikkivät. He todellistavat konkreettisesti mielikuvituksensa avulla toiveitaan.


"Jumala ja saatana" taas ovat egon luomuksia, ihmisenkaltaisia olentoja, erillisyysharhan mahdollistamia mielikuvitusolentoja.


Jos ihminen tuntee olevansa luoja itse, hän tietää olevansa luoja.


Olemme elämän energiaa ("elohim", "allah", tao, Kaikki Mikä On, Suuri Maailmanhenki) ja mikä tahansa on meille mahdollista.


Siksi rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät, iloiset parantuvat, surulliset sairastuvat, itseään rakastavat löytävät rakastetun (koska he OVAT rakkaus, ja vetävät siksi puoleensa myös muita rakkautta tuntevia). Itseään inhoavat löytävät puolison, joka hänkin inhoaa itseään, eikä siis tunne rakkautta - eikä kykene rakastamaan myöskään ketään muuta ihmistä (jolloin parisuhde on ehdollinen ja kärsimystä tuottava).

Maailma on vain oman mielemme kuva, ja voimme kuvitella maailman mieleiseksemme, uskomalla siihen.