Miksi unohdamme menneet elämämme ja kaikkivoipaisuutemme, kun synnymme?

 




Jos tiedämme ennen syntymäämme olevaamme vapaita todellisuutemme luojia, niin miksi kuitenkin syntymämme jälkeen unohdamme tuon tiedon?

Itse asiassa lapset EIVÄT ole sitä unohtaneet, vaan he oppivat unohtamaan kaikkivoipaisuutensa vasta sitten, kun he oppivat tuntemaan pelkoa eli erillisyysharhaa. Lapsethan luovat todellisuuttaan vaistomaisesti leikkimällä, käyttämällä mielikuvitustaan unelmien luomiseen.

Teini-ikäiset taistelevat vielä vapautensa puolesta, uhmaikäiset kaksivuotiaat "maailman omistajat" raivoavat, kun heitä yritetään rajoittaa.

Menneisyys merkityksessä "menneiden elämien muistot" otetaan pois lapselta kun hän syntyy uuteen kehoon juuri siksi, että hän voisi uudessa hahmossaan luoda "puhtaalta pöydältä" eli unohduksesta käsin, ei siis menneiden elämien kokemusten taakoittamana. Menneisyys meni jo, ainoa olemassaoleva asia on aina nykyhetki, ja siksi korkeavärähteinen vastasyntynyt ei kanna menneitä muistoja mukanaan.
Se, että sielu on valinnut tietyt olosuhteet elämälleen ei estä uutta näkökulmaa vaan on pelkästään rikkautta (esim. varallisuus/varattomuus, vanhempien ja oma persoonallisuus, ominaisuudet, lahjakkuudet ym.).

Negatiiviset asenteet lapsi omaksuu aina kulloinkin meneillään olevan elämän kokemusten kautta ja niitä hän voi omaksua millaisissa oloissa tahansa.

Esim. tunne-elämältään ailahtelevat vanhemmat vahvistavat lapsen halua kokea mielen tasapainoa. Taloudellinen hyvinvointi voi olla samalla tavalla "kirous" kuin köyhyyskin. Kaikki kokemame perustuu aina suhteellisuuteen. Tunnemme onnellisuutta kun vapaudumme ASTETTA matalammasta tunetaajuustilasta hieman korkeampaan.

Pyrkimyksemme ja intohimomme joka tapauksessa syntyvät nimen omaan vastoinkäymisistä ja ei-toivotusta, ja siksi erillisyysharhassa eli egotilassa koetut matalat tunnetilat (heprean "chata'ah" joka on alun perin ollut täysin neutraali sana vs. negatiiviseksi koettu "synti") ovat välttämättömiä ajatuksillaan eli toiveillaan todellisuutta luovalle ihmiselle.






Ka

Kommentit