Miksi me ihmiset syytämme itseämme ja muita niin usein luonnon "tuhoamisesta"?

 

Miksi meidän ihmisten on niin vaikea tuntea myötätuntoa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka "tuhoavat luontoa"?

Se johtuu siitä, että tunnemme syyllisyyttä itse.


Ihan jokainen autolla ajava tai tavaroita ja elintarvikkeita ostava ihminen "tuhoaa" luontoa joka päivä. Eikä luonto silti koskaan tuomitse ihmistä.


Moralisti taas moralisoi aina itseään. Muiden ihmisten syyttäminen tuntuu paremmalta kuin syyllisyys, koska oman itsen syyttäminen on syvää itsehalveksuntaa.


Dualismi ei katoa niin kauan, kun on ajatuksillaan eli ei-toiveeillaan toivottua luovia olentoja. Me luomme koko ajan ajatuksillamme materiaa ja uusia keksintöjä. Jos joku keksintö on huono, niin keksimme paremman. Ja tämä kehitys ei koskaan pääty. Todellisuus on mielemme kuvajainen, siis mielikuvitusta. Myös luonto on mielikuvitusta, ja aistiemme tulkintaa energiavärähtelystä.


Miksi siis on turhaa myös YRITTÄÄ "säilyttää" eläin ja kasvilajeja ja luontoa "tuleville sukupolville"?


Siksi, koska luonto itsekään ei säilytä lajeja vaan kaikki muuttuu ja uusiutuu luonnossakin joka hetki.


Myös eläimet ja kasvit luovat taajuusvaihteluita kokemalla eli muuntautumalla evoluutiossa tarkoituksenmukaisemmiksi joka hetki. Siksi myös vaatimus lajien säilytttämisestä on järjetön, koska luonto muuttaa ITSE itseään koko ajan uudeksi - ja tappaa myös tarvittaessa itse lajeja.


Dinosaurukset ovat meidän aika-avaruudessamme "olemassa" lintuina. Ja myös nuo dinosaurukset ovat olemassa omalla taajuudellaan, koska aikaa ei ole.


Lopeta siis syyttäminen ja syyllistyminen ja pyri vain ITSE mielenrauhan tilaan. Kaikki hyvä on lähtöisin sinusta - ja myös kaikki "paha" on lähtöisin sinusta. Oma asenteesi ratkaisee, mitä milloinkin koet.


Älä ole huolissasi, sillä se, että olet syntynyt ihmiseksi eli ajatuksilla todellisuutta luovaksi olennoksi ei ole "väärin". Mikään ei ole koskaan väärin.


Kaikesta seuraa aina pelkkää hyvää.