Mitä on "sydämen viisaus"?

 

Filosofisissa ja uskontoja käsittelevissä keskusteluissa, joissa on mukana erilaisia näkemyksiä edustavia ihmisiä, tulee usein esiin tällainen argumentti:


"Olet älykäs ja lukenut, mutta sydämen viisautta sinulla ei ole."


Argumentin esittäjä siis ilmeisesti pitää itseään "sydämellisesti" viisaana, mutta eri mieltä olevat eivät hänen mielestään ole viisaita, koska he siis ovat eri mieltä.


Muiden keskustelijoiden lukeneisuudesta hän ei voi tietää juuri mitään. Ihmiset voivat "tietää" asioita myös intuitiivisesti ja kokemustensa opettamina.


Se, että hän pitää muita ihmisiä älykkäinä saattaa kertoaa siitä, että hän ei itse koe olevansa yhtä älykäs (pelkkä oletus).


Mutta onko siis tuon argumentin esittäjä itse viisas - hänhän vähättelee muiden ihmisten viisautta - vai onko hän vain jotain tietyntyyppistä kirjallisuutta "lukenut"? Ja juuri siksi hän kiinnittää huomiota myös muiden ihmisten "lukeneisuuteen", siis ns. ulkoaoppimiseen.


Emme useinkaan näe malkaa eli heinäseivästä omassa silmässämme, kun tuomitsemme muita ihmisiä.


Hieman samantyyppinen väite on se, että "Pyhä Raamattu aukeaa vain tietyille ihmisille". Tämä väite esitetään usein sellaisissa keskusteluissa, joissa eri tavalla uskovat ottavat esiin noiden uskonnolisten kirjojen sisäiset opilliset ristiriitaisuudet (Raamattuja on maailmassa tuhansia erilaisia, siksi niistä on puhuttava monikossa).


Tämä sama pätee myös kakikkiin muihin maailmankatsomuksiin: Ihminen, joka yrittää todistella muille olevansa oikeassa, ei itse usko olevansa oikeassa.


Ihminen, joka tuntee oman totuutensa todeksi, ei koe tarvetta todistella, vaan hän kertoo vain oman näkemyksensä ja esittää kysymyksiä - eli vaihtaa muiden kanssa ajatuksia.


Siiksi "totuus ei pala tulessa".