Miten pitäisi suhtautua vetovoiman lakiin ja omaan kaikkivoipaisuuteen, jos kokeekin epäonnistuvansa tietoisessa luomisessa?
Tuollaisessa tilanteessa viisas ihminen lopettaa manifestoimisen YRITTÄMISEN.
Saamme aina sen, mitä emme yritä saavuttaa.
Oman itsen tuomitseminen "huonoksi manifestoijaksi" voi tapahtua vain matalassa mielentilassa ja se johtaa manifestaatioiden osalta vielä huonompaan suuntaan, JOTTA ymmärtäisimme, että mikään ei ole mielenrauhaa ja iloa arvokkaampaa.
Vetovoiman laki ja täydellinen vapautemme luojina voi siis näyttäytyä "lohduttomana" ainoastaan egon tunnetaajuustiloissa.
Jos ihminen on selkeyden tilassa, hän arvostaa myös ei-toivottua, koska hän näkee sen merkityksen toisesta näkökulmasta, siis toivottuna.
Hyviä esimerkkejä tästä ovat esim. avioerot ja kuolemat: Niiden tapahtumahetkellä usein vastustamme niitä, mutta myöhemmin osaamme arvostaa muutosta. Kaikkihan muuttuu joka tapauksessa joka hetki.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, esitä kysymyksiä tai ilmoittaudu Korkean tunnetaajuuden kohtaamisiin (Barbaarikartanossa) täällä!