Usko todellisuuteen voi olla myös tiedostamatonta

 

Miksi on paljon ihmisiä, jotka väittävät tietävänsä, että he ovat vastuussa kaikista kokemuksistaan itse, mutta jotka kuitenkin seuraavassa hetkessä ovat jälleen huolissaan "maallisista asioista" ja syyttämässä olosuhteita ja muita ihmisiä?


Tiedostamaton usko todellisuuden olemassaoloon on usein se asia, joka estää ihmisiä oivaltamasta elämän unenomaisuutta ja luomasta tietoisesti omaa todellisuuttaan.


Moni ihminen siis sanoo ymmärtävänsä, että todellisuus on vain mielen luoma harha (simulaatio, hologrammi), mutta usein he eivät kuitenkaan aidosti tunnetasolla usko, että näin todella on.


Esimerkiksi kuolemaa ei voi olla olemassa, koska itse elämääkään ei ole. Kuolemme joka yö itseltämme kun nukumme, ja kuolemme joka hetki kun solujamme kuolee ja uusia syntyy - ja silti ihmiset pelkäävät "lopullista fyysistä kuolemaa" niin paljon, että eivät nauti elämästään. Suuri paradoksi.


Siksi ihminen, joka tietää täysin varmasti kuolevansa huomenna, voi olla hyvin onnellinen. Hänenhän ei tarvitse taistella tuota kuolemaa vastaan. Vain pelko aikaansaa kärsimystä.