Älä osallistu muiden taisteluihin - omatuntosi kolkuttaa juuri siksi, että tunnet sääliä eli ylpeyttä

 

Oletko joskus säälinyt toista ihmistä, auttanut häntä - ja saanut lopulta "paskan palkaksesi"?


Saamme lukea tällaisia tarinoita nykyään usein mediasta ja somesta:


Säälijä ja säälittävä olivat alun perin ystäviä, ja nyt he taistelevat.
Syyttäjä ja syyllistyvä tappelevat.
Uhriutuva ja pahaksi tuomittu haastavat toisiaan oikeuteen, ja kokevat siis molemmat olevansa "uhreja".
Ehdollinen rakkaus muuttuu vihaksi, koska se ei alun alkaenkaan ollut aitoa rakkautta.


"Kiittämättömyys on siis maailman palkka."


Meidän ei tule koskaan edellyttää kiitollisuutta keneltäkään, eikä tuntea kiitollisuutta muita kohtaan, koska luomme aina ITSE omat kokemuksemme.


Miten itse toimit tällaisessa tilanteessa? Tuetko sääliä kerjäävää ja muita ihmisiä syyttävää?


Vai tunnetko aitoa myötätuntoa molempia osapuolia kohtaan.? Toivotko, että taistelu vihdoin loppuisi?


Muista, että voit tulla myös itse tuomituksi, jos osallistut toisten ihmisten taisteluihin. Ja se, että taivastelet muiden mukana, ei auta millään tavalla "uhreja", vaan ainoastaan pitkittää heidän kärsimystään.


Taivastelu ja tuomitseminen saattaa helpottaa huonoa omaatuntoasi lyhyen hetken, koska koet hyvin kiusallisena sen, että joku tuttavasi rypee kärsimyksessä, eikä löydä ulospääsyä.


Mutta jos todella haluat auttaa häntä, niin älä heitä enää lisää bensaa liekkeihin - laske kymmeneen ja paina villasella, ole aidosti rohkea, älä sääli äläkä lyö lyötyä.


Ja kannusta myös ystävääsi arvostamaan itseään - ja siten myös kaikkia muita. Vain siten hän voi ITSE vapauttaa itsensä taistelusta.