Kun muut syyttävät sinua, niin tunnet itse syyllisyyttä - ja syyttäjät auttavat sinua havaitsemaan tämän

 

Jos olet ollut jo pitkään vaikeassa tilanteessa, etkä tiedä, kuinka muuttaisit noita olosuhteita, niin saatat kokea tilanteen, jossa "lyötyä lyödään".


Muista, että vedät itse puoleesi noita "kiusaajia", jotta havaitsisit sen, että tunnet itse epätoivoa tai syyllisyyttä. Et siis rakasta itseäsi ehdoitta.


Tuollaiset tilanteet tuntuvat niin "musertavilta" siksi, että olet ollut pitkään toiveikas ja uskonut olosuhteidesi paranevan, ja muiden ihmisten syytökset tuntuvat sinusta siksi täysin kohtuuttomilta. Varsinkin tilanteissa, joissa uskoit jo selvinneesi "pahimmasta".


Toiveikkuus ei kuitenkaan ole positiivinen tunnetaajuustila, vaan sinun tulee paradoksaalisesti päästää irti myös toiveikkuudesta, jotta toiveesi voi vihdoin todellistua - sinun täytyy siis USKOA, että toiveesi on jo olemassa. Ja ottaa se sitten vastaan eli lopettaa yrittäminen kokonaan.


Jos siis sinua ahdistelevat tai syyttävät läheiset, naapurit, tuntemattomat vastaantulijat tai viranomaiset, niin arvosta noita kokemuksia, sillä ne kertovat sinulle siitä, että syytät itse itseäsi ei-toivotusta elämäntilanteestasi.


Sillä jos jatkat itsesi syyttämistä vaikkapa häpeän takia, niin tilanne pahenee niin kauan, kunnes vihdoin lakkaat syyllistämästä ja kiusaamasta itseäsi. Ja se johtuu siis siitä, että todellisuutesi on aina oman uskomuksesi ja mielentilasi kaltainen.


Jos olet täysin epätoivoinen, niin tunne hetki vihaa:


"Eivätkö nuo ihmiset tiedä, mitä olen joutunut kokemaan? Kuinka he kehtaavat potkia maassamakaavaa?"


Tunnet siis "pyhää vihaa" noita muita ihmisiä kohtaan, mutta todellisuudessa vihaat itseäsi, ja viha on hetkellisesti vapauttava tunne verrattuna epätoivoon.


Kun tunnetilasi näin hieman kohoaa, niin voit jo paljon paremmin, ja jos toiveesi ovat hyvin voimakkaita, niin saatat löytää myös uusia näkökulmia eli ratkaisuja tilanteeseesi.


Mitä vaikeampia tilanteita olet elämässäsi kokenut, niin sitä helpompaa sinun on vastaisuudessa selviytyä vastoinkäymisistä - mikäli siis et ole katkeroitunut, vaan osannut vilpittömästi arvostaa ongelmiasi ns. tienviittoina, opasteina.


Ja kun arvostat aidosti kohtaamiasi ongelmia, niin kykenet tuntemaan myötätuntoa myös noita "kiusaajia" kohtaan. Hekin joutuvat nimittäin itse kokemaan samanlaisia ahdistavia tilanteita, joita he ovat sinulle aiheuttaneet. Syyn ja seurauksen laki ("karma") koskee meitä kaikkia.


Älä siis koskaan syytä myöskään viransa puolesta syyttäviä tai "virkaintoisina" järjestystä valvovia ihmisiä: Poliiseja, vartijoita, tuomareita, sotilaita, valvontaeläinlääkäreitä, eläinsuojeluvalvojia, tullivirkailijoita tai pysäköinninvalvojia, vaan pyri tuntemaan heitä kohtaan myötätuntoa. Sillä ihminen, joka joutuu ammattinsa puolesta kontrolloimaan muita ihmisiä, on valinnut elämäänsä hyvin haastavan roolin.


Sääntöjen ja lakien kirjaimellisen noudattamisen vaatiminen ei nimittäin useinkaan perustu myötätuntoon, vaan pelkoon. Ja se joka vaatii muita tottelemaan, joutuu myös itse kokemaan vastaavanlaista mielivaltaa - ennemmin tai myöhemmin.