Oletko joskus törmännyt ihmiseen, joka muistaa sinut, mutta sinä et muista häntä?

 

Oletko joskus törmännyt ihmiseen, joka muistaa sinut, mutta sinä et muista häntä?


Mitä enemmän yrität muistella, niin sitä vaikeampi sinun on muistaa - koska yrität. Saamme mieleemme vastauksia vain silloin, kun otamme niitä vastaan, yrittämättä.


Jos syytät itseäsi siitä, että et muista, kuka hän on, niin koet tilanteen kiusallisena eli tunnet alemmuudentunnetta ja syyllisyyttä. Sinusta tuntuu, että loukkaat tuota ihmistä, koska et pidä hänen persoonaansa tarpeeksi "tärkeänä" muistaaksesi hänet.


Itsesyytöksesi ovat kuitenkin täysin turhia. Kaikki ihmiset törmäävät aina silloin tällöin ihmisiin, joita he eivät muista, eikä tähän muistamattomuuteen liity mitään negatiivista: Noihin ihmisiin ei vain liity mitään itsellemme merkityksellistä.


Me muistamme myös usein erityisesti sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olemme kokeneet ongelmia.


Me kaikki elämme vain omassa todellisuusunessamme, ja mielikuvamme siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat, on useimmiten väärä. Siksi esimerkiksi häpeä on aina täysin turha tunne: Jos et itse tunne häpeää, niin kukaan muukaan ei häpäise sinua.


Jos taas hyväksyt sen, että et muista, kuka kohtaamasi ihminen on - eivätkä suinkaan kaikki sinun kohtaamasi ihmiset muista kuka sinä olet - niin voit säilyttää mielenrauhasi. Sinun arvokkuutesi ei perustu muiden ihmisten huomioon, vaan resonanssiin OMAN korkeamman olemuksesi kanssa.


Jos taas ihminen, jota et muista, suuttuu, niin hänen suuttumisensa perustuu ylpeyteen eli pelkoon, etkä ole vastussa kenenkään toisen ihmisen ylpeydestä. Monet julkisuudessa paljon esiintyvät ihmisetkin saattavat olla niin "itseään täynnä", että he kuvittelevat kaikkien ihmisten tietävän, keitä he ovat.


Eräästä kuuluisasta ralliautoilijasta kerrottiin aikoinaan legendaa, jonka mukaan hän yritti päästä kovassa humalasa ravintolaan, ja kun portsari ei päästänyt häntä sisälle hän huusi: "Ettekö te tiedä, kuka minä olen??!"


Hän siis sai, mitä ylpeänä itse tilasi.


Vetovoiman laki aikaansaa sen, että tällainen ylpeä ihminen törmää väistämättä tilanteisiin, jossa muut ihmiset eivät arvosta häntä tai muista häntä. Ja se johtuu siitä, että ylpeän ihmisen todellinen toive on tuntea omanarvontunnetta ja kunnioitusta, ei ylpeyttä.


Oman arvonsa tunteva ihminen ei koe tarvetta "pönkittää egoaaan", koska hänen mielensä on tyytyväinen myös ilman muiden ihmisten hyväksyntää ja ihailua.