Hyväätarkoittavakin moralismi johtaa aina kärsimykseen

 

Teetkö elämässäsi valintoja ns. eettisistä syistä?


Kysyn tätä siksi, että monet "eettisinä" itseään pitävät ihmiset tekevät valintoja moralistisista syistä, eli siksi, että he kohdistavat huomionsa johonkin ongelmaan.


Saatamme esim. ryhtyä kasvissyöjiksi tai luonnonsuojelijoiksi moralistisista syistä. Ja moralisti TAISTELEE, hän ei siis tee valintojaan intuitiivisesti.
Ja miksi huomion kohdistaminen havaitsemaamme ongelmaan (esim. tuotantoeläinten elinoloihin) ei ole koskaan hyödyllistä, jos ajatuksemme kiinnittyy tuohon ongelmaan pidemmäksi aikaa?
Siksi, että elämän tarkoitus on aina ilo, ja vain tyytyväisyyden ja kunnioituksen tunnetilassa voimme auttaa myös muita olentoja.


Aktiivinen ajatus myös vahvistaa aina itseään kokemuksina, ja jos ajatus on moralistinen, niin maailma näyttäytyy negatiivisena.


Jos siis säälit kärsiviä eläimiä, niin näet kärsiviä eläimiä kaikkialla - silloinkin, kun nuo "kärsivältä näyttävät" eläimet eivät edes kärsi, tai suuri osa eläimistä voi todella hyvin.


Tällä hetkellä maailmassa on paljon moralistisia ihmisiä, jotka eivät kunnioita eläinten omistajia, mutta jotka säälivät eläimiä.


Eläinsuojelulait ovat yhä tiukempia, ja viranomaiset valvovat näitä lakeja aktiivisesti. Esimerkiksi ihmiset, jotka aiemmin saivat iloa tai toimeentulon eläimistä, joutuvat kaikkialla maailmassa arvostelun kohteiksi.


Lait ja byrokratia on luotu ihmisten kontrolloimiseksi, eli ne perustuvat aina pohjimmiltaan pelkoon siitä, että hallinta menetetään. Ketään ihmistä ei kuitenkaan voi hallita laeilla ja säännöillä. Jos laki kieltää ihmistä toimimasta "maalaisjärjen" ohjaamana, niin tuo ihminen rikkoo lakia ja sääntöjä salaa - aina, kun se on suinkin mahdollista.


Kyse on tietenkin noiden eläintenomistajien tai eläinten kanssa työskentelevien omista manifestaatioista - "sitä saa mitä itse turhautuneena, ylpeänä tai masentunenena tilaa" - mutta jos haluamme eläinten lisäksi auttaa toinen toisiamme, niin meidän tulisi tuntea myötätuntoa kanssaihmisiämme kohtaaan, ei moralisoida.


Sillä moralisti kärsii aina myös itse.


Muista siis, että jos teet valintoja moralistisista syistä, niin kaivat myös omaa kuoppaasi. Jos tuomitset, tulet itsekin tuomituksi.