Miksi ihminen on onnellinen vain, jos tunne ja järki, feminiinisyys ja maskuliinisuus, ovat tasapainossa?
Miksi sekä liiallinen tunteellisuus ("feminiinisyys") että liiallinen järkevyys ("maskuliinisuus") aikaansaa kärsimystä? Kun ihminen on "tunteidensa vietävissä", hän ei hallitse omia tunnetilojaan, vaan hän koke elämän dramaattisena ja hallitsemattomana, kuin myrskyävänä merenä, jonka arvaamattomuutta hän pelkää. Ja pelokas ihminen ei ole koskaan onnellinen, koska hän uskoo ilon johtavan aina pettymyksiin. Kun ihminen yrittää ratkaista ongelmia ajattelemalla "kylmän loogisesti", hän tuijottaa ongelmia, eikä näe ratkaisuja. Hän löytää siis ratkaisuja aina vain kovan yrittämisen ja kärsimyksen eli taistelun kautta. Ja hän uskoo kärsimyksen olevan välttämätöntä, jotta jotain arvokasta voi elämässä saavuttaa. Jos sen sijaan ihmisen tunteet ja järki ovat tasapainossa, eli hän pyrkii tiedostamaan omat tunnetilansa, ja missä tunnnetilassa hän siis vastaanottaa kunkin ajatuksensa, niin hän voi olla useimmiten hallitussa "virtaustilassa" (flow...