Yleisökysymys: Miten kollektiiviset väkivaltakokemukset ovat mahdollisia?

 

Kysyjä:
"...kun iso joukko ihmisiä kokee yhtäaikaa samanlaisia asioita, olivat ne mitä hyvänsä, niin miten nämä ihmiset ovat manifestoineet nämä kokemukset kukin itse itselleen ja täsmälleen samaan aikaan ja paikkaan ja kokevat ne yhdessä? Vai onko se harhaa, ja jos niin minkälaista harhaa?"



Vastaus:
Ulkopuolisen havaitsijan kokemus ja näkemys muiden ihmisten elämästä on AINA harhaa.


Jos joukko ihmisiä olisi (teoriassa) täsmälleen samassa tunnetaajuustilassa (=värähtelytaajuus, todellisuustila, kanava, jolta vastaanotamme "todellisuusohjelmaa"), niin he vastaanottaisivat täsmälleen samaa ajatusvirtaa, ja kokisivat täysin identtisiä kokemuksia.


Tällainen tilanne ei kuitenkaan ole koskaan mahdollinen, koska tunnetaajuustilamme määräytyy KAIKKIEN henkilökohtaisten kokemustemme mukaan.


Ja siksi kaksi ihmistä ei voi samassa tilanteessa kokea tuota tilannetta täsmälleen samanlaisena.


Sota-alueella voi siis kokea myös iloa, jos kokija ei tunne pelkoa. Ja esimerkiksi täysin viattomat lapset eivät pelkää kuolemaa. Pelokkaat taas manifestoivat tilanteita, joissa he kokevat pelkoa, kukin omalla tavallaan.


Sieluthan syntyvät usein ns. katastrofialueille juuri siksi, että noilla alueilla pelko hallitseee. Lapsi syntyy tasapainottamaan tilannetta, hänhän on täydellisen rohkea.


Perheväkivaltatilanteessa lapsi voi viisautensa eli intuitionsa opastamana mennä kaappiin ja keskustella mielikuvitusystävänsä kanssa. Hän EI siis koe tuota perheväkivaltatilannetta, vaan hauskan hetken tuon olennon kanssa.


Lapset ovat siis AINA valonkantajia, silloinkin, kun he syntyvät kuolemaan jo pieninä tai vammautumaan.