Vain elämän virtausta vastustava kokee kärsimystä

 

Miksi "elämä on ihanaa jos sen oikein oivaltaa", eikä siis koskaan kärsimystä, ellet itse tee siitä sellaista?


Miksi "asenne ratkaisee"?


Voitko kärsiä ongelmasta, jota arvostat? Kärsitkö tienviitasta, joka ohjaa sinua nuolen suuntaan? Kärsitkö menettäessäsi hiilidioksidia, kun hengität ulos? Kärsitkö siitä, että elimistösi aineenvaihdunta toimii?


Jos ihminen on todella pelokas, hän voi jopa kieltäytyä peseytymästä - peläten menetttävänsä kehoonsa haalimansa lian.


Moni nainen on juuri ennen synnytystä huutanut: "Haluan lopettaa tämän synnytyksen, en kestä enää kipua!" Kun keskityt kipuun, et havaitse kipua seuraavaa helpotusta, saavutusta, saapumassa olevaa palkintoa.


Monet ihmiset tarrautuvat myös perinteisiin ajattelutapoihin ja negatiivisiin asenteisiin, koska pelkäävät menettävänsä minuutensa ajatellessaan omaa elämäänsä ja maailmaa uudesta näkökulmasta.


He eivät siis ole avarakatseisia, vaan umpimielisiä.


Ei-toivottu ajatus, jota egomme siis kiihkeästi vastustaa, eli pelätty "menetys", on elämämme ehto ja mahdollistaja, ei rangaistus.


Sanat kuten "ongelma" ja "kärsimys" ovat aina vain sopimuksia, mutta niiden todellisia merkityksiä kannattaa aina tarkentaa myös itselleen.


Elämä jatkuu ikuisesti, koska alkuja ja loppuja ei ole. Viisas siis nauttii ikuisesta matkasta ja kaikista sen lahjoittamista haasteista.