"Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan."

 

"Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan."


Mitä tämä kansanviisaus tarkoittaa?


Se tarkoittaa sitä, että emme usein kykene hyväksymään sellaisen ihmisen viisaita sanoja, joka on "liian lähellä" ja josta emme itse pidä - tai jonka edustamaa aatetta tai ihmisryhmää kohtaan tunnemme ennakkoluuloja.


Pelkomme ja ylpeytemme estää näkemästä tuon "inhoamamme" ihmisen viisaana, koska hän ei kuulu "meihin". Emme siis itse ole tuolla hetkellä viisaita, ja siitä johtuu se, että hälveksimme myös tuota viisasta ihmistä - koska halveksimme itseämme.


Siksi on usein helpompaa uskoa "ulkomaan gurujen" tai kuuluisien tiedemiesten ajatuksiin, kuin vaikkapa oman kampaajan, jolla on paljon elämänkokemusta ja sen mukanaan tuomaa viisautta.


Esim. Zucker-Abrahams-Zucker -trion komediasta "Hei, me pamputetaan" tuttu "viisas kengänkiillottaja" parodioi tällaista tuntematonta profeettaa, "tietäjää", jolta maineikas poliisikomisario käy kysymässä neuvoja.


Ilmiö on yleisinhimillinen ja näkyy poliittisissa, yhteiskunnallisissa ja uskonnollisissa keskusteluissa, ja se aikaansaa ristiriitoja parisuhteissa, perheissä, yhdistystoiminnassa ja työpaikoilla.


Meidän on usein myös helppo ylpeinä nauraa "vihaisille teini-ikäisille", "kiihkeille rasisteille", "hurmosuskovaisille", uhoavalle Trumpille, Putinille tai Hitlerille, mutta kun pilkkaamme tällaisia ihmisiä, niin nauramme tiedostamattamme itsellemme. Ylpeä eli pilkallinen ihminenhän on aina itse pelokas ja ennakkoluuloinen, ei viisas.


Ja jos siis olet itse ylpeä, niin et kykene näkemään myöskään viisaan ihmisen viisautta, vaan keskityt taistelemaan häntä ja hänen ajatuksiaan vastaan ns. periaatteellisista syistä, jolloin "lapsi menee pesuveden mukana". "Leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli." Taistelu "voitetaan" uhraamalla oma henki - tai mielenrauha ja onnellisuus.


Tämän viisauden toinenkin merkitys kuvaa sekin "liian läheltä katsomista ja näkemistä", eli kun elämme itse jossain sosiaalisessa yhteisössä, niin näemme tuota yhteisöä koskevat asiat ja yhteisön tulevaisuuden usein ennakkoluuloisesti, emme selkeästi: Joko ihaillen tai väheksyen. Viisas "profeetta" näkee olosuhteet selkeästi, arvostaa niitä ja voi inspiroida myös muita ihmisiä arvostamaan ITSEÄÄN ja parantamaan siten omaa elämäänsä, toteuttamaan toiveitaan. Todellisuutemmehan on kaikissa yhteisöissä ja kaikissa olosuhtetissa aina subjektiivinen, itse luotu ja koettu.