Kuvastaako ns. hyvä tai huono koulumenestys ihmisen viisautta?

 

Kuvastaako ns. hyvä tai huono koulumenestys ihmisen viisautta?


Menestynyt eli viisas ihminen on aina vain sellainen, joka on onnellinen, eli ihmisellä voi olla huono itsetunto, oli hän näennäisesti menestynyt koulussa tai ei.


Pätemisentarve eli huono itsetunto voi siis ilmetä niin ylpeänä osaamisena ja pänttäämisenä, kuin ylpeänä anarkisminakin ("hällä väliä" -mentaliteetti).


Vain autenttiset, oman arvonsa tuntevat oppilaat, ovat huolettomia ja nauttivat aidosti elämästään.


Niin älykkäät, lahjakkaat, lukutoukat, keskinkertaiset kuin koulun näkökulmasta "lahjattomat" tai laiskatkin ovat siis menestyjiä, jos he arvostavat itse itseään. Lapsilla ja nuorillahan voi olla hyvin monenlaisia kiinnostuksen kohteita, ja positiivisesti inspiroitunut ihminen menestyy aina riippumatta siitä, mikä asia häntä ilahduttaa.


Inspiraatio taas voi olla myös negatiivinen, eli esimerkiksi koulujärjestelmää vastaan kapinoiminen perustuu ylpeyteen, ei kunnioitukseen. Oppilas voi kertoa omat näkemyksesä joko halveksien tai muiden näkemyksiä arvostaen.


Tällä hetkkellä esimerkiksi ns. autisteja syntyy paljon, ja heidän viestinsä on: Olen mittaamattoman arvokas juuri sellaisena, kuin millainen olen. Autisteillahan on paljon sellaisia vahvuuksia, joita ns. normaaleilla ei ole (ja "normaalius" on pelkkä myytti, jokainen ihminen on aina ainutkertainen yksilö).

(kuvassa on joko älykkään tai kapinallisen näköinen hyönteinen, riippuen katsojan näkökulmasta)