Miksi rakkaus on "sokea"?

 

Miksi rakkaus on "sokea"?


Siksi, että aidon rakkauden eli autuuden tunnetaajuustilassa ollessamme emme voi kokea mitään ei-toivottua emmekä vastaanottaa negatiivista ajatusvirtaa.


Rakkaus ei siis olekaan sokea, vaan rakkautta tunteva näkee sekä oman todellisen olemuksemme, että muiden ihmisten todellisen olemuksen. Rakastava on rehellinen itselleen ja muille.


Miksi "sokea rakastuminen" johtaa usein kuitenkin pettymykseen?


Se johtuu siitä, että rakkauden todellisuustilassa toteutamme aina omia toiveitamme. Ja jos rakastuneella on jo valmiita negatiivisia tunnemuistoja, niin ne tulevat väistämättä esiin rakkauden tunnetaajuudella.


Rakkaushan toteuttaa aina kaikki toiveesi: Rakkauden ansiosta pääset näkemään, mitä TODELLA haluat elämältä.


Jos siis olet kohdannut toisen ihmisen toiveikkaana tai epätoivoisena ja rakastunut, niin et ole löytänyt haluamasi kaltaista rakastetttua, vaan ihmisen, joka vastaa noita kielteisiä tunnemuistojasi (liittyen esimerkiksi omaan isääsi tai äitiisi).


Se, että hetken rakastat tuota ihmistä, on totta. Rakkaushan on mahdollista, jos rakastatat itseäsi ja elämääsi, oli toinen ihminen millainen tahansa. Rakastat siis omaa mielikuvaasi ihmisestä, josta olet unelmoinut - et tuota ihmistä, jonka löysit, koska halusit kohdistaa rakkautesi johonkin, mihin tahansa.


Eli myös se, että tuo toinen ihminen EI ole unelmiesi täyttymys kumppaninasi, on totta.


Voit kyllä elää tämän ihmisen kanssa, jos päätät rakastaa myös hänen "epämiellyttäviä" puoliaan - mutta jos ET aidosti rakasta niitä, niin vihaat tuota ihmistä, eli hänen piirteensä ja tapansa ärsyttävät sinua jatkuvasti. Rakkaussuhteesi muuttut peloksi ja omistamisenhaluksi.


Se, että aina ajoittain sovitte riitanne, eli jompi kumpi antaa periksi - uhriutumalla tai pyytämällä anteeksi - ei korjaa suhdettanne. Suhteenne on ehdollinen, ei ehdottomaan rakkauteen perustuva.


Olette jatkuvassa sotatilassa, ja kannatte välirauhan aikanakin edelleen kaunojanne.


Voit kuitenkin milloin tahansa muuttaa ehdollisen rakkauden ehdottomaksi, päättämällä rakastaa sekä itseäsi että kumppaniasi ehdoitta:


Päätät olla kiinnittämättä huomiotasi puolisosi epämiellyttäviin puoliin, ja annat hänelle siis vapauden olla juuri sellainen kuin hän on. Et omista tuota toista ihmistä, joten miksi sinulla olisi oikeus tai velvollisuus kontrolloida hänen tekemisiään?


Jos kumppanisi ei ole löytänyt rakkautta itseään kohtaan, niin hän ei voi enää elää kanssasi: Olette nyt täysin eri todellisuustiloissa.


Jos kumppanisikin päättää rakastaa itseään, niin hänkin löytää rakkauden.


Se, elättekö enää yhdessä tämän jälkeen, on täysin samantekevää - koska rakkaus oli teidän molempien ainoa tavoite.


Kun parisuhteeseen syntyy lapsia, niin lapset ovat myös "puhdasta rakkautta". Jos lapset syntyväät ehdolliseen rakkaussuhteeseen, niin tuo puhdas rakkaus valaisee silloinkin negatiivisia tunnemuistoja.


Siksi moni pariskunta eroaa jo lasten ollessa pieniä. Jos uusi perhe on alun perin perustunut toiveajatteluun eli illuusioihin, niin vanhempien omat unelmat eivät voi tuossa perheessä toteutua. Lapset eivät siis "korjaa" liittoa, jonka perusta ei ole vakaa, rakkaus ja ilo. Ehdollinen rakkaussuhde päättyy siksi useimmiten joko eroon tai toisen osapuolen kuolemaan - elleivät molemmat puolisot päätä rakastaa toisiaan täysin ehdoitta.


Lapset eivät kuitenkaan kärsi erotilanteessa siksi, että heidän vanhempansa eroavat - lapset kärsivät, jos eroavat vanhemmat vihaavat ja syyllistävät toisiaan - koska lapset rakastavat itseään ja molempia vanhempiaan.


Esimerkiksi kristinuskon tulkinta "ikuisesta avioliitosta" on siis kärsimystä tuottava vääärinkäsitys. Olemme ikuisesti liitossa kaikkien niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa olemme joskus eläneet, koska olemme heitä rakastaessamme nähneeet heidät täydellisinä.


Ikuinen avioliitto EI siis tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi elää väkisin yhdessä, jos he eivät nauti elämästä toistensa seurassa.


Väkisin ylläpidetty, velvollisuuteen, yksinjäämisenpelkoon tai "jumalanpelkoon" perustuva parisuhde on siis itsessään "syntiä", kärsimystä tuottavaa.


Vapaa, puhdasta rakkautta ja elämäniloa tunteva ihminen toimii siis aina "oikein" kaikkia kohtaan - eli hän yksin tai muiden kanssa.


Anna rakkauden tehdä sinut sokeaksi "pelolle ja vääryydelle" etkä enää kärsi - sillä rakkaus tekee sinut vapaaksi.