Miksi lapset syntyvät usein hyvin haastaviin oloihin, vaikka elämän ainoa tarkoitus on ilo?

 

Miksi lapset syntyvät usein hyvin haastaviin oloihin, vaikka elämän ainoa tarkoitus on ilo?


Sielut syntyvät "haastaviin" oloihin juuri siksi, että uuden luominen (luomisen ilo) ja oman luomisvoiman tietoinen tiedostaminen on elämän ainoa tarkoitus ja päämäärä.


Jos lapsena "rikkimenneitä" eli rakkaudettomuutta kokeneita minuuksia ei olisi, ei olisi myöskään kokemuksia olosuhteista riippumattomasta eheydestä, joka on aina olemassa, negatiivisista kokemuksistamme huolimatta.


Ja vain kokemus opettaa.


Jos lapsi elää hyvin turvattua elämää ja saa kaiken, mitä hän toivoo, hän alkaa rakastaa olosuhteita, turvautua niihin - ja on siis niiden "armoilla".


Jos taas lapsi tiedostaa oman voimansa myös negatiivisten kokemusten aikana (esim. ns. shokkitila on selkeyden tila, ei mielen luoma defenssi), niin hän tietää, että mitään pelättävää ei koskaan ole, koska todellinen olemuksemme ei koskaan pelkää mitään eikä koskaan tunne rajallisuutta.


Emme ole koskaan "sisäisesti rikki", vaikka olisimme kokeneet ns. traumaattisia kokemuksia. Rikkonaisuuden tunne on vain pelon aikaansaamaa harhaa, ja tuosta harhasta voi vapautua, lopettamalla pelottavien ajatusten aktivoiminen.