Jos näet muut ihmiset "säälittävinä" olet itse ylimielinen ja epäkunnioittava

 

Vain ylimielinen ihminen tuntee sääliä ja elää kuvitteellisessa "kärsimysharhassa". Säälisi kohteet ovat usein onnellisempia kuin sinä.


Köyhien, sota-alueella elävien tai tavalla tai toisella uhattujen ihmisten kärsimysten uutisointi luo vääristyneen harhan noiden ihmisten "jatkuvasta kärsimyksestä".


Aivan kuten "pahaksi" itse leimaamasi ihminenkin vaikuttaa "pahalta" vain, koska SINÄ uskot hänen olevan "paha".


Kukaan ihminen ei koskaan kärsi koko ajan, tunnetilaat vaihtelevat ja ovat suhteellisia - tai jos joku kärsii todella paljon, niin negatiiviselle tapahtumaketjulle tulee ns. katkeamispiste jossain vaiheessa.


Ei-toivottuhan luo aina toivottua. Voimakas toive johtaa väistämättä tuon toiveen toteutumiseen - joskus tuo toteutuva toive on myös kuoleman kautta vapautuminen.


Siksi jokaisen ihmisen kannattaisi pyrkiä säilyttämään vain oma mielenrauhansa, ei toimia muiden ihmisten sijaiskärsijänä.


Esim. kehitysmaissa elää paljon ihmisiä, jotka ovat paljon onnellisempia, kuin monet ns. hyvinvointivaltioiden kansalaiset. Onnellisuushan on tunnetila, ei olosuhde.


Ahdistunut ihminen on ahdistunut ihminen, missä tahansa olosuhteissa. Viha ja kostonhimo taas tuottavat vapauttavaa iloa myös sodan keskellä, jos niitä on edeltänyt matalampi tunnetila.


Jos edelleen katselet kauhuissasi kuvia holokaustista, niin aktivoit kauhua vain omassa elämässäsi - esim. keskitysleirien kärsimykset eivät olleet "pahempia" kuin sinun ahdistuksesi, jota tunnet näennäisen hyvinvointisi keskellä.


Sääli on sairautta, "säälittävyys" ylimielisen mielen luomaa harhaa. Myötätuntoinen ihminen kunnioittaa jokaisen ihmisen vapautta tuntea myös pelkoa, vihaa ja kärsimystä.