Sinä Olet Luoja

  Kaikissa säätiloissa kuten kaikissa muissakin asioissa on aina positiivinen ja negatiivinen puoli, riippuen omasta suhtautumisestamme. Ja jos ihminen haluaa "ottaa ilon irti" kaikista kohtaamistaan asioista ja olosuhteista, niin hän keskittää huomionsa niihin positiivisiin puoliin. Astrologia perustuu kaikkeuden synkroniaan, aivan kuten kaikki muutkin olosuhteet, ja siksi sitä voi verrata säätiloihin. Ajatellaan vaikka noin 16 vuoden ajanjaksoa, kun planeetta pluto oli kauriissa (vähän aikaa sitten se siirtyi vesimieheen eikä palaa enää kauriiseen meidän elinaikanamme, se on erittäin hidas planeetta): Plutoa pidetään astrologiassa "ankarana" planeettana, kuten saturnustakin. Mutta riippuu täysin ihmisen asenteesta, kokeeko hän esim. kuoleman, työpaikan menetyksen, parisuhteen päättymisen tai muut "haasteet" positiivisina vai negatiivisina. Jos tällaisia asioita kokenut ihminen yhdistää kokemuksensa "ankaraan plutoon", niin hän voi kokea olevan...

  Oletko menettänyt vanhoja ystäviä siksi, että seuraat omaa totuuttasi etkä mene "massan mukana"? Onko kaveripiirisi vaihtunut siksi, että kerrot aina omat mielipiteesi rehellisesti, pelkäämättä eri mieltä olevien näkemyksiä? Jos näin on tapahtunut, niin mitään syytä palata entiseen pelkästään sosiaalisista syistä ei ole. Mikään ei nimittäin ole elämässä arvokkaampaa, kuin tunneresonanssi oman sisäisen totuutesi kanssa. Sillä se mahdollistaa arvokkaimman asian, mitä voit elämässäsi koskaan kokea: Mielenrauhan. Ne vanhat ystäväsi, jotka turvautuvat esim. perinteisiin, pelkoon perustuviin käsityksiin uskonnoista tai tieteestä, tai jotka moralisoivat poliittisia "väärinajattelijoita", turvautuvat noihin vanhoihin ajatusmalleihin siksi, että he ovat peloissaan. Sinun taas ei tarvitse pelätä koskaan mitään, jos vain olet rehellinen itsellesi. Seura tekee kaltaisekseen - valitse siis aito rohkeus ja olet aina oikeassa seurassa.

  "Kiittämättömyys on maailman palkka". Mitä voimme oppia muiden ihmisten ylimielisyydestä? Jos olet pyyteettömästi auttanut muita ihmisiä, jakanut heille vaurauttasi, niin materiaalista kuin kokemuksellista viisauttakin eli "henkistä pääomaa", ja nuo autettavasi ovatkin "kiittämättömiä", niin miten tällaiseen käytökseen kannattaa suhtautua? Vastaus on yksinkertainen: Arvostamalla tuota kiittämättömyyttä. Sellaisen ihmisen halveksiminen, jolta olet saanut paljon, on aina ylpeyteen eli pelkoon perustuvaa, ja siksi kiittämättömyys kannattaa aina "jättää omaan arvoonsa". Lapset eivät aina arvosta vanhempiaan. Oppilaat eivät aina arvosta opettajiaan. Entiset puolisot eivät aina arvosta puolisoita, joista ovat eronneet. Mutta sinun tehtäväsi EI ole loukkaantua eli tuohtua, vaan arvostaa sitä, että havaitsit tuon kiittämättömyyden. Loukkaantujana olet nimittäin myös itse ylpeä. Vapaudu siis ylpeydestäsi ja et enää laskeudu muiden ylpeiden eli pelokkaid...

  Kuinka voimme "avata rahahanoja" meditoimalla? Raha on energiaa, kuten mikä tahansa muukin vauraus, mutta monille ihmisille rahan ajatteleminen aktivoi täsmälleen päinvastaisia tunteita ja ajatuksia, kuin mitä rahaa toivova haluaisi. Suurin osa ihmiskunnasta esim. uskoo, että rahaa voi saada vain "kovalla työllä" tai pieninä avustuksina yhteiskunnalta. Moni siis haluaa kyllä saada rahaa helposti "tuhannella eri tavalla", mutta ei itse usko, että se on mahdollista. Ja tuo "uskon puute" on ainoa asia, joka aikaansaa sen, että raha ei virtaa vapaasti. Todellisuutemme on aina omien uskomustemme kuva. Siksi rahameditaatiossa olisi hyvä keskittyä vaurauden ja vapauden tunteisiin yleisesti, eli keskittyä mielikuviin, jotka antavat tuon täydellisen vapauden tunteen, rajattomuuden tunteen. Universumin eli henkilökohtaisen todellisuusheijasteesi kannalta on täysin sama, onko uskomuksesi juuri nyt "oikeasti totta" vai pelkkä fantasia. Tärkeintä ...

  Miksi usein "koputamme puuta" puhuessamme tulevista tapahtumista, joiden toivomme onnistuvan? Miksi näyttelijät toivottavat toisilleen onnea sanomalla "break your leg"? Molemmat tavat pohjautuvat shamanistiseen ajatteluun, eli ihminen, joka puhuu tulevista asioista, haluaa osoittaa sekä itselleen että muille tiedostavansa, että "onnistuminen" on kiinni sekä mielentilastamme, että myös siitä, mitä olemme itse tiedostamattamme "tilanneet" tapahtuvaksi - eli manifestaatioiden synkroniasta. Emme esimerkiksi tiedosta useimmiten etukäteen ongelmia, onnettomuuksia ja pettymyksiä, joita kohti olemme kulkemassa, ja siksi suojaamme itseämme ylimielisyydeltä tiedostamalla avoimesti myös epäonnistumisen mahdollisuuden ja kunnioittamalla elämän arvaamattomuutta. Muinaiset shamanistiset ihmiset ovat koputtaneet nimen omaan puita siksi, että he ovat uskoneet olevansa yhteydessä henkimaailmaan ja elämän energiaan puiden kautta. Puuta koputtamalla on siis otett...

  Myös monet ateistit ja ns. tiedeuskovaiset ilmentävät omia syyllisyydentunteitaan taivastelemalla ja säälimällä. "Valkoisen miehen syyllisyys" ja "rasismin" vastustaminen on tällainen pelkoon perustuva ilmiö. Jos ihminen ei rakasta itseään täysin ehdoitta eikä esimerkiksi hyväksy sitä, että maailmassa on köyhiä ja rikkaita, hyväosaosaisempia ja huonompiosaisempia ihmisiä, niin hän pyrkii moralisoimaan sellaisia ihmisiä, jotka EIVÄT tunne sääliä noita oletettuja huono-osaisia kohtaan - tai jotka tuntevat jostain syystä katkeruutta heitä kohtaan. Ja kyse on koko ajan noiden taivastelijoiden omista uskomuksista. Esimerkiksi vähemmistöjen edustajat tai köyhät ihmiset eivät ole koskaan "viattomia uhreja", vaan osallisia omaan kohtaloonsa. Ja kun vaikkapa taloudellisesti hyvintoimeentuleva ja vaikutusvaltainen ns. sivistyneistö tukee vasemmistopuolueita, joissa vastustetaan sekä köyhyyttä että "rasismia", niin he ovat väistämättä aina myös kaksinaism...

  Ihmiset, joilla on itsellään paljon negatiivisia tunnemuistoja, esimerkiksi käsittelemättömiä syyllisyydentunteita, turvautuvat tällaisena aikana yhä epätoivoisemmin pelkoon perustuviin uskontoihin - ja messiaisiin ja "jumaliin". Tällaisten "uskoontulleiden" ihmisten - entisten juoppojen, narkomaanien, rikoksia tehneiden, hyväksikäyttäjien - on usein mahdotonta ymmärtää sitä, että kaikki ihmiset EIVÄT ole huolissaan "synneistään" tai "taivaspaikoistaan". Ja se johtuu siitä, että itsensä ja menneisyytensä hyväksyvät ihmiset eivät tunne syyllisyyttä. Menneisyyshän meni jo ja kaikki "pahuus" perustuu aina inhimilliseen osallisuuteen. Itseään kunnioittavat ihmiset eivät siis tarvitse hypoteettista "Jeesusta, joka pesee verellään syntejä" tai "jumalaa joka armahtaa ja pelastaa". Heillä ei nimittäin ole mitään pelättävää eivätkä he ole vaarassa - eikä heidän siis tarvitse "pelastua". Jos pelokas "korkeampa...

  Jos kauhistelet "mielisairaita" ihmisiä ja esim. "jakautuneita persoonallisuuksia", niin muista, että myös sinä olet joka hetki aivan eri ihminen - niin fyysisesti (soluja kuolee ja uusia syntyy jatkuvasti) kuin henkisestikin. Tunnetilamme vaihtelevat jatkuvasti, ja siksi näemme myös itsemme, muut ihmiset ja maailman joka hetki erilaisina. Ja vaikka uskoisit olevasi vain "yksi ja sama minä", jolla on nimi ja sosiaaliturvatunnus ja historia, niin olet silti samaan aikaan "olemassa" lukemattomissa muissakin rinnakkaisissa todellisuuksissa, joissa olet kokenut aivan toisenlaisia kokemuksia. Todellisuuksien rinnakkaisuus johtuu siitä, että aika on vain illuusio. Kaikki tapahtuu tai ei tapahdu samalla hetkellä. Jos olet vaikkapa nuorena rakastunut koulutoveriisi ja unelmoinut yhteisestä elämästä hänen kanssaan, niin tuo unelmiesi elämä kaikkine mahdollisine variaatioineen on ollut välittömästi olemassa synkronisesti harmonisina versioina, jokaisella...

  Erilaiset "luojajumaliin" uskovat ihmisethän ovat siinä mielessä modernin tieteen eturintamassa, että he korostavat (ainakin puheissaan) uskon tärkeyttä elämässä. Fysiikan ja neurotieteiden hypoteesien mukaan todellisuuskokemuksemme perustuu uskomuksiimme ja on siis aina subjektiivinen. Eli esimerkiksi evoluutioteoria eli "kehitysoppi" on siis modernin tieteen näkökulmasta virheellinen, mikäli sen ajatellaan perustuvan aikajatkumoon. Aikaahan ei ole olemassa vaan kyse on mielemme luomasta illuusiosta. Manifestaatiot tapahtuvat taajuusdimensiossa, eivät aikadimensiossa. Ja jos aidosti uskot, että evoluutiota ei ole tapahtunut vaan että "jumala" on luonut kaikki olennnot, niin uskomuksesi vahvistaa itse itseään. Jos taas uskot, että jokainen olento on luonut itse itsensä, eli kehittänyt itseään tarkoituksenmukaisemmaksi kokemalla elämää, niin silloinkin oma uskomuksesi "on totta". Se, mitä "luojajumalaan" uskovat eivät ajattelussaan ota...

  Miksi uhriutuminen ei ole hyödyllinen elämänasenne? Epätoivoinen tai katkera ihminen voi saada uhriutumisesta hetken aikaa tyydytystä, koska uhriksi nimetty ihminen saa usein osakseen sääliä eli huomiota muilta ihmisiltä. Mutta uhriuskin on aina lopulta kärsimystä aiheuttava elämänasenne, koska se estää menestyksen eli onnellisuuden. Sallimme itse oman menestyksemme tai emme salli sitä, juuri nyt. Menestystähän on vain onnellisuuden tunne eli tyytyväisyys nykyhetkeen. Ja mitään muuta ei koskaan ole eikä koskaan tule, kuin nykyhetki. Siksi uhriutuminen ei koskaan kannata.

  Mitä suremme, jos suremme toisen ihmisen kuolemaa? Näennäisesti suremme "menetystä", mutta mitä siis menetämme tai uskomme menettävämme? Kuollut ihminen on itselleen aivan erilainen olento, kuin niille, jotka jäävät häntä suremaan. Elämme kaikki aina pelkästään omien uskomustemme luomassa unessa. Suremme siis toisen ihmisen kuollessa tuohon toiseen ihmiseen liittämämme OMAN MIELIKUVAN menettämistä. Ja miksi kukaan surisi oman mielikuvansa menettämistä - mielikuvan, joka on pelkkää harhaa? Koska hän pelkää omaa kuolemaansa, eli oman egonsa kuolemaa.