Sinä Olet Luoja

  "Jos on onnea rakkaudessa, niin ei ole onnea raha-asioissa." Tämä sanonta perustuu näköharhaan ja oman voiman epäilemiseen. Erilaisten toiveiden salliminen ja kypsyminen on usein eri vaiheessa. Voit tuntea rakkautta ja vaurautta milloin tahansa, jos arvostat itseäsi ja niitä asioita, joita olet jo luonut. Ne asiat, joita sinulla ei vielä ole ovat parhaillaan todellistumassa, eli prosessi on vielä käynnissä. Ja synkronista luomisprosessia ei voi nopeuttaa, sillä se hidastuu, jos yrität nopeuttaa sitä. Jos ajat ahdistuneena autolla liian lujaa, niin matkasi voikin hidastua, koska mielesi ei ole ahdistuneena tarkkaavainen ja intuitiotilassa, ja vedät puoleesi liikenneruuhkia - tai saatat ajaa kolarin. Keskity siis nauttimaan prosessista eli matkasta, niin et koe minkään asian "puutetta". Luota siihen, että jokainen toiveesi alkaa toteutua välittömästi, kun esität tuon toiveen. Se, että jotain ei ole vielä tapahtunut ei koskaan tarkoita sitä, että se ei voisi tapahtua...

  Voiko "jumalaa" pilkata? Ei voi, ellet itse usko tuollaiseen olentoon ja pilkkaa sitä. Tuollaisen ei-fyysisen olennon eli arkkityypin pilkkaaminenhan on mahdollista vain, jos pilkkaaja itse uskoo tuollaiseen olentoon ja sen olemassaoloon. Sellaista olentoa, jota ei ole olemassa, ei nimittäin voi pilkata. Sama pätee "saatanaan": Usein "saatananpalvonnasta" syytetään ihmisiä, jotka eivät itse usko tuollaiseen olentoon. He eivät siis voi palvoa olentoa, jota ei heille ole olemassa. Kristinuskoon liittyvä paradoksi on se, että Jeesus itse ei Raamattujen mukaan uskonut "jumalaan", koska hän kutsui ihmisiä tuolla nimellä (Joh 10:34, jossa viittaus kohtaan Ps 82:6: "Atem elohim" eli "te olette elohim"). Jeesus oli siis itsekin "jumalanpilkkaaja" - mikäli siis uskomme, että "olematonta olentoa" voi pilkata. Toinen kristinuskon paradoksi on se, että Raamatuissa sanotaan "jumalan" olevan "ehdoton rak...

  Miksi ylenpalttisuus eli "liiallinen runsaus" ei tee ihmistä onnelliseksi? Ilmiö johtuu tunnetilojemme suhteellisuudesta. Voimme olla vain onnellisia ja tyytyväisiä, emme siis koskaan SUUNNATTOMAN eli ylenpalttisen onnellisia. Innostus on nimittäin negatiivinen tunnetila eli se on merkki epätasapainosta, disharmoniasta. Tämä ei tarkoita sitä, että emme voisi "haltioitua" esimerkiksi erityisen runsaasta juhla-ateriasta, joka poikkeaa arkisista aterioistamme, mutta jos ruokaa ja juomaa on todella runsaasti tarjolla, niin voimme silti haltioitua vain aina yhdestä näkö- , maku- ja hajuaistimuksesta kerrallaan. Olet siis täsmälleen yhtä onnellinen ruhtinaallisen runsaassa joulupöydässä, josta löytyy aivan kaikki, mitä olet koskaan osannut jouluaterialta toivoa - kuin jos syöt yleensä leipää, jonka päällä on juustoviipale, mutta jouluna olet lisännyt leivän päälle punajuuriviipaleen. Tuo punajuuriviipale tekee sinut onnelliseksi, jos ET ole toivonut runsasta jouluateria...

  Ansaitseeko paljon kärsivä "kirkkaamman kruunun"? Ei. Elämää ei tarvitse kokea kasvuprosessina tai taisteluna, koska olemme jo perusolemukseltamme täydellisiä. Kaikki, mitä koemme, on lopulta kuitenkin aina hyödyllistä, eli voimme valita myös pidemmän seikkailun ja päätyä samaan tulokseen, kuin jos kuljemme helpointa polkua. Ihmiskunta rakastaa draamaa eli kuopan kaivamista sen vuoren juurelle, johon ollaan kiipeämässä. Ja suurin osa ihmiskunnasta valitsee draaman. Voit kuitenkin valita myös helpoimman polun ja seurata sitä eli kulkea kohti unelmiasi helposti "ilon kautta". Olet täysin vapaa. "Kohtalonomaisuus" on siis mielemme luoma harha ja vetovoiman laki vahvistaa tuota harhaa. Voit valita myös ilon - siitä huolimatta, että emme koskaan voi ihmisinä päästä eroon "ongelmista ja kysymyksistä", koska ilman ongelmaa ei voi olla ratkaisua eikä ilman kysymystä voi olla vastausta.

  "Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa." Syytätkö toista ihmistä jostain asiasta? Jos tuo toinen ihminen tai joku muu on syyttänyt sinua, ja aktivoinut siten sinun omia syyllisyydentunteitasi, niin syyttäminen korkeampana tunnetaajuustilana vapauttaa sinut tuntemastasi syyllisyydestä. Mutta jos jatkat syyttämistä, niin et vapaudu vaan jäät kiinni vihan eli pelon, syyllistämisen ja syyllistymisen kierteeseen. Ja pysyt siis samassa kärsimystä aikaansaavassa todellisuustilassa tuon syytttäjän kanssa. Jos et juuri nyt pysty ymmärtämään tuon syyttäjän näkökulmaa, niin älä ajattele häntä ja häneen syytöksiään lainkaan. Keskity mihin tahansa myönteisiin asioihin. Jonakin päivänä ymmärrät myös tuon syyttäjän näkökulman ja motiivin. Ymmärät, että hänkin vain kaivoi omaa kuoppaansa, oppiakseen tuntemaan myötätuntoa. Moralistit ja vihaajat kokevat siis aina itse syyllisyyttä, mutta he eivät moralisoidessaan ja vihatessaan tiedosta sitä. Jos sinulla itselläsi siis on syy...

  Kuinka voit kokea itsesi vapaaksi eli tyytyväiseksi, tapahtui mitä tapahtui? Täydellisen vastuun ottaminen omasta elämästä vapauttaa ihmisen. Jos tiedostat, että olet luonut itse ihan kaiken, mitä koet, niin et syytä olosuhteita etkä muita ihmisiä mistään. Mutta tuo vastuu EI tarkoita myöskään oman itsen syyllistämistä, vaan kunnioittamista, ilman mitään ehtoja. Virheet, joita olet tehnyt tai joita teet, eivät koskaan vähennä arvoasi. Olet aina mittaamattoman arvokas. Jos osaat iloita elämästäsi, ongelmista huolimatta ja uhrautumatta kenenkään tai minkään puolesta, niin olet paras mahdollinen esimerkki myös kanssaihmisillesi.

  Viha johtuu aina pelosta eli rajallisuusharhasta. Esimerkiksi epätoivoiseen tilanteeseen ajautunut ihminen pelkää, että ei selviä, ja hän tuntee vihaa, jotta kokisi voiman tunteen, ja voisi siten taas uskoa selviämiseen. Esim. naiset joutuvat usein huolehtimaan lapsista ja vihaa voi aikaansaada liian suuri taakka eli huoli noista lapsista. Nykyisin samanlaisessa tilanteessa ovat myös yhä useammin miehet. Ja myös "etävaanhempi" voi kärsiä lasten takia, tuntemalla syyllisyyttä. Myös "valaistunut" ihminen voi tuntea voimakasta vihaa, koska se, miten voimakkaasti tunnemme tunnetilamme, on aina suhteellista. Kaksivuotias raivoaa, koska hän ei ole vielä turtunut negatiivisiin tunnetiloihin. Hän ei siis tunne syyllisyyttä, vaan reagoi vain rajallisuuden tunteeseen. "Valaistunut" ihminen, joka tietää luovansa oman todellisuutensa, eikä syytä itseään mistään, voi raivostua samasta syystä kuin kaksivuotias: Taajuuslasku tuntuu kivuliaalta. Sellainen ihminen, joka ...

  Onko kuolema tai tappaminen"matalaa energiaa"? Ei ole. Mikään energia ei ole "matalaa", ellei kokija itse koe sitä sellaiseksi. Eläimet ja kasvit eivät koe kuolemaa "menetyksenä". Kyse on vain olomuodon muutoksesta: Energia muuttaa muotoaan, kun joku fyysinen olento "kuolee" eli henki jättää materian. Se, että ihmiskunnan enemmistö pelkää kuolemaa ja yrittää torjua sitä ei tarkoita, että kuolema olisi paha ja pelottava asia. Pelko on aina harhaa ja jokainen kuolema on aina todellisuudessa toiveiden täyttymys - niin kuolevalle itselleen kuin hänen läheisilleenkin. Intuitiivisesti tiedämme, että kaikki näennäiset "menetykset" ovat omia toiveitamme, ja ne mahdollistavat aivan uusien asioiden ilmenemisen elämässämme. Kuolema avaa siis uusia ovia - surevat eivät vain näe niitä, ennen kuin he luopuvat surustaan. Myös taloudelliset menetykset koetaan usein musertavina, kuin joku läheinen olisi kuollut ja "kaikki olisi lopullisesti menet...

  Menneisyys meni jo, mutta voit millä hetkellä tahansa muuttaa asennettasi menneisyydessä kokemiisi epämiellyttäviin tapahtumiin, ja vapautua siten arvottomuudenkokemuksestasi eli pelosta - joka on myös kärsimyksesi ainoa syy. Se, että olemme joskus haavoittuvaisia ei tarkoita, että emme voisi olla myös pelottomia. Valitset todellisuustilasi joka hetki itse. Jos et juuri nyt pysty muuttamaan asennettasi, niin älä ajattele noita epämiellyttäviä kokemuksia lainkaan. Vain aktiivinen eli mielessäsi juuri nyt oleva negatiivinen ajatus voi aikaansaada kärsimystä. Emme voi koskaan olla yhtä aikaa sekä pelon että mielenrauhan todellisuustiloissa, vaikka voimmekin epätoivoisina "tietää", että mitään syytä epätoivoon ei koskaan ole.

  Pelokas ihminen uskoo, että kärsimyksen syynä on muutos, "muutos huonompaan". Kaikki muuttuu kuitenkin joka hetki, ja siksi pelokkaat ajatukset ovat aina harhaa ja onnellisuutta estäviä. Emme ole olleet menneisyydessä onnellisempia, mutta muistomme "kultaantuvat". "Ruoho ei ole aidan takana vihreämpää", jos olet tyytymätön ruohoon, jota havaitset aidan tällä puolella. Se johtuu siitä, että viet itsesi ja tyytymättömyytesi mukaan kaikkialle, minne menet.

  Eikö olekin mukavaaa olla elossa tänään? Jos et olisi elossa eli elävässä kehossasi juuri nyt, niin sinulle ei tapahtuisi mitään, eli et voisi aistia mitään. Kun olet eräänä päivänä kuollut, niin voit kokea elämää elossaolevien kautta (aistit makujen, hajujen, kosketuksen, äänen ja näkyvien asioiden värähtelyjä), mutta et voi vapaasti itse luoda uusia kokemuksia. Nauti! Olet universumin keskipiste. Koko ei-fyysinen todellisuus elää ja kokee juuri nyt sinun kauttasi. Sinä Olet Luoja.

  Onko olemassa "rikollisia vallanpitäjiä" tai "pahoja diktatuureja" ja niiden "viattomia uhreja"? Ei ole. Se, että ihmisellä on "valtaa" ei tarkoita, että hän on onnellinen. Onneton "vallanpitäjä" ja häntä vastustava ihminen, joka kokee itsensä "uhriksi", ovat molemmat samalla taajuudella eli he taistelevat toisiaan vastaan - mikäli siis vallanpitäjäkin niin tekee. On myös myötätuntoisia vallanpitäjiä, jotka leimataan "pahoiksi", koska leimaaja on katkera ja vihainen. Mehän teemme muista ihmisistä aina sellaisia, kuin millaisia itse uskomme heidän olevan. Ei ole olemassa myöskään diktatuuria ilman ihmisiä, jotka suostuvat tuollaisen diktatuurin "uhreiksi". Eivätkä kaikki ihmiset noissa diktatuureissa ole suinkaan "uhreja". Esim. entisissä neuvostotasavalloissa elää vanhuksia, jotka surevat NL:n hajoamista, koska sosialismi oli heidän mielestään erinomainen yhteiskuntajärjestelmä ns. demokratiaa...

  Miksi rakkauden tunne vapauttaa ihmisen? Koska tuossa tunnetilassa, haltioitumisen tilassa, hallitset elämääsi ja toiveesi todellistuvat vääjäämättä. Olet siis haltioituneena haltija (haltia), unelmiesi hallitsija. Et tarvitse rakkauden tunteen tuntemiseen rakastettua tai positiivisia olosuhteita. Rakkaus on tunneresonanssi oman todellisen olemuksesi kanssa. Sinä olet tuo rakkaus. Saduissa, kuten "Tuhkimon tarinassa" haltijat eli luomisvoimamme on kuvattu usein taruolentoina tai eläiminä; Grimmin veljesten kirjoittamassa versiossa tuota ihmisen sisäistä voimaa kuvaavat kyyhkyset; vanhimpia tunnettuja versioita tästä tarusta ovat muinaiskreikkalainen Rhodopis-taru ja kiinalainen Ye Xian n. 800 jaa. Grimmin Tuhkimo

  Miksi ns. negatiivista tapahtumaketjua ei voi pysäyttää, jos se on kestänyt jo jonkin aikaa? Elämässämme on koko ajan käynnissä joko positiivinen tai negatiivinen tapahtumaketju. Se, kumpi on meneillään juuri nyt, riippuu tunnetaajuustilastamme. Kaikki ei-toivottukin luo kyllä aina toivottua, mutta jos tunnetaajuustilasi eli todellisuustilasi on matala, niin et voi tuolla hetkellä tietää sitä. Ihminen siis kokee tapahtumaketjun ei-toivottuna eli negatiivisena, kunnes päästää irti taistelusta ja ymmärtää, että myös kaikki ongelmat ovat hänen omia, tarkentavia toiveitaan. Jos hän herää kärttyisenä ja kokee sen jälkeen paljon ärtymystä aikaansaavia kokemuksia (ns. Murphyn laki), niin negatiivinen tapahtumaketju ja negatiivinen todellisuustila vahvistuu koko ajan (nk. lumipalloefekti). Vain tekopyhä eli ylpeä ihminen väittää, että ei koskaan ole kokenut tällaista ahdistavaa "tapahtumavyöryä", eli niin ahdistavaa, että tuosta todellisuustilasta ei pääse pois, vaan se on käytävä ...

  Miksi innostuskin on useimmiten negatiivineen tunnetila, joka johtaa pettymykseen? Innostus ei ole mielenrauhan eli viisauden tila. Jos olet toivonut löytäväsi rakastetun ja innostut nähdessäsi hurmaavan ihmisen, niin tuo ihminen ei ole toiveidesi täyttymys - koska olet innostuneena toiveikas, et viisas. Kun tapaat "sielunkumppanisi", niin tuo kohtaaminen ei tunnu ihmeelliseltä ja järisyttävältä, "veretseisauttavalta", vaan seuraavalta loogiselta askeleelta - luontevalta. Älä myöskään kuuntele autokauppiaan myyntipuheita, jos olet liian innostunut ostamaan auton. Hän vaistoaa innostuksesi ja hypnotisoivat sinut ostamaan auton, jota et edes halua ostaa. Hiljaa hyvää tulee, älä nuolaise ennen kuin tipahtaa, laske kymmeneen, nuku yön yli...ennen kuin teet tärkeitä päätöksiä.

  Miksi tunnemme joskus olevamme "jumissa" ei-toivotuissa olosuhteissa, vaikka luomme uutta joka hetki? Tuo tunne johtuu pelkästään siitä, että huomiomme kohdistuu jo manifestoituneisiin asioihin, jotka tuntuvat meistä jo "aikansa eläneiltä". Ja fysiikan näkökulmasta ne ovatkin jo "menneisyyttä". Turhautunut ajatuksemme estää meitä havaitsemasta uusia, innostavia asioita. Olemme siis "näköalattomia". Myönteisiäkin asioita ja ilonaiheita löytyy kuitenkin kaikkialta ympäriltämme. Kaikki mahdollisuutemmehan ovat koko ajan ulottuvillamme, emme vain matalammissa tunnetiloissa ollessamme havaitse niitä. Monia ihmisiä myös pelottaa paradoksaalisesti ilon kokemus, koska ilo valaisee myös niitä piilossa olevia pelkoja. He pelkäävät siis omien pelkojensa kohtaamista, vaikka iloisena koettu pelottava kokemus ei olekaan pelottava. Pelokas jää kirjaimellisesti kiinni pelkoonsa. Ja siksi moni valitsee mieluummin tutun vanhan ankeuden, kuin ilon, sillä tuttu ja...

  Mitä hyötyä on "viisastumisesta" eli tietoisuustasomme kohoamisesta, jos emme kuitenkaan ihmisinä koskaan pääse eroon negatiivisista tunnetiloistamme eli egostamme? Viisastuminen on hyödyllistä, koska kärsiminen muuttuu sen myötä mahdottomaksi. Negatiivinen tunnetilahan ei ole yhtä kuin kärsimys. Ja kärsimys muuttuu mahdottomaksi siksi, että tietoisena luojana eli "valaistuneena" reagoit hyvin voimakkaasti pieniinkin tunnetaajuuden laskuihin, eli et enää pysty jäämään noihin tunnetiloihin pidemmäksi aikaa. Voit nauttia elämästäsi myös tuntemalla ehdollista onnellisuutta, mutta jos esimerkiksi parisuhteesi perustuu ehdolliseen rakkauteen eli se on ns. viha-rakkaussuhde (uskot puolisosi "täydentävän" sinua), niin onnellisuus, jota ajoittain tunnet, perustuu aina pelkoon tuon onnen tunteen menettämisestä. Pelkäät siis "toisen puoliskosi" menettämistä, etkä ole kokonainen omana itsenäsi. Ehdollisesti rakastava pelkää siis alitajuiisesti koko ajan m...

  Jos heräät aamulla hyvänolontunteeseen, johon ei ole mitään erityistä syytä, niin muista, että tuo tunnetila on arvokkainta, mitä voit elämässäsi koskaan saavuttaa. Se on kuin "tyhjä taulu" joka täyttyy asioilla, joista olet unelmoinut. Kuin rantahiekassa oleva painauma, joka täyttyy vedellä aina, kun tulee uusi aalto. Olet tuossa "puhtaan mielenrauhan tilassa" kuin pieni lapsi, jolla on elämä edessä ja loputtomasti mahdollisuuksia. Jos sinua ärsytti se, mitä juuri kirjoitin, niin et ole tuossa tilassa, mutta voit päästä tuohon tilaan, päästämällä irti ärtymyksestä. Kyse ei ole "huuhaasta" vaan fysiikasta, vetovoiman lain aikaansaamista tapahtumaketjuista: Mielenrauhan tilassa positiiviset tapahtumaketjut ovat koko ajan käynnissä (tapahtuu "onnenkantamoisia", eli onnellisuuden tunteesi kantaa sinua). Aivan kuten matalammissa tunnetiloissa ovat koko ajan käynnissä negatiiviset tapahtumaketjut (ns. Murphyn laki). Se, kummassa todellisuustilassa h...

  Miksi ylpeän on niin vaikea luopua ylpeydestään? Se johtuu negatiivisista tunnemuistoista, joiden varaan hänen identiteettinsä on kenties jo kauan rakentunut. Ja juuri noista negatiivisista tunnemuistoista ylpeän on luovuttava, jos hän haluaa rakastaa itseään ehdoitta. Ylpeä kätkee sen kaikkein kivuliaimman tunnemuiston itseltäänkin niin visusti, että hän kokee hyvin pelottavana siitä luopumisen. Se on kuin "tyhjyyteen hyppäämistä", koska myös negatiiviset asenteemme ovat paradoksaalisesti meille "tuttuja ja turvallisia". Puhdas myötätuntohan edellyttää sitä, että ylpeä ei väheksy eikä sääli ketään vaan kunnioittaa myös "vihollisiaan", ja se on egoonsa uskovalle ylimieliselle ikään kuin minuudesta luopumista. Ja sitä se myös on. Samalla tavalla pelottavaa "herra jumalaan" uskovalle on luopua tuohon mystiseen hahmoon uskomisesta. Sillä "jumalasta" luopuvan on otettava itse täysi vastuu omasta elämästään ja kaikesta, mitä hänelle tapaht...

  Mitä tarkoittaa sanonta "sinä et löydä polkua, vaan polku löytää sinut"? Tämä vetovoiman lakiin perustuva totuus pätee kaikilla värähtelytaajuuksilla eli todellisuustiloissa, niin negatiivisissa (ei-toivotuissa) kuin positiivisissakin (toivotuissa). Sinun on siis itse ensin valittava haluamasi tunnetila eli todellisuus, jonka jälkeen koet tuon todellisuuden mahdollistamia asioita. Jos valjastat hevosen kärryjen eteen, niin hevonen vetää kärryjä, eli materia seuraa henkeä. Hevonenkin on "materiaa", mutta sitä ei ole hevosena olemassa ilman tuota henkeä. Jos siis YRITÄT löytää polkua, joka johtaisi suorinta tietä kohti toiveitasi, niin et voi löytää sitä, koska et ole itse noiden toiveiden taajuudella. Yrittäminenkin johtaa kyllä lopulta toiveesi todellistumiseen, mutta kiertotietä eli "mutkien kautta". Nuo kiertotiet neuvovat sinua lopettamaan yrittämisen ja taistelemisen ja ottamaan haluamasi asiat vain kaikessa rauhassa vastaan. Kaikki "oikeustaist...

  Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa taistelevat tällä hetkellä jotain asiaa VASTAAN ja uskovat siten "parantavansa maailmaa". Taistelun näennäinen syy voi olla vääränlainen ravinto, lääkkeiden ja rokotteiden vastustaminen tai puolustaminen, ympäristön tuhoutuminen, ydinjätteet, eläinten, lasten tai vanhusten kärsimys, "rasismin" vastustaminen, väkivalta naisia kohtaan, henkinen väkivalta miehiä kohtaan, "väärien" uskontojen vastustaminen jne. Kaikki tämä taistelu on kuitenkin turhaa, koska maailmaa ei voi "parantaa" - sillä maailma ei ole sairas! Taistelun todellinen syy on jokaisen taistelijan omat negatiiviset tunnemuistot, esimerkiksi syyllisyys. Ja pohjimmiltaan taistelun syynä on aina rakkaudettomuus omaa itseä kohtaan. Jos ihminen tuntee esimerkiksi syyllisyyttä omien lastensa tai vanhempiensa kärsimyksestä tai rakkaudettomuudesta omaa puolisoa tai ex-puolisoita kohtaan, niin hän kärsii itse niin kauan, kunnes hän tietoisesti luopuu tuosta ...

  Onko sinulla voimakas suojeluvietti? Tunnetko usein sääliä ja huolta muiden ihmisten pärjäämisestä? Mitä innokkaammin uhraudut esimerkiksi omien läheistesi puolesta, niin sitä huonommat eväät annat heille selvitä itse omasta elämässtään. Ja mitä uhrautumisestasi lopulta seuraa? "Kiittämättömyys on maailman palkka". Kenenkään ihmisen ei tule olla koskaan kiitollinen kenellekään, ja jos odotat kiitollisuutta, niin vastaanotat kiittämättömyyttä. Arvostus ja kunnioitus ovat rakkautta, ei kiitollisuus ja sen vaatiminen. Uhrautuminen on negatiivinen tunnetila, joka perustuu pelkoon ja ylpeyteen, tarpeeseen kontrolloida muita ihmisiä ja olosuhteita. Kunnioita läheisiäsi ja kunnioita myös heidän vapauttaan tuntea kärsimystä. Vain siten voit heitä auttaa, eli omalla esimerkilläsi, pysymällä mielenrauhan tilassa, syyllistymättä ja syyttämättä. Kuvassa kurpitsayksilöitä, joita on paljon, mutta jokainen kurpitsa on kasvanut omasta siemenestään omanlaisekseen - itse. Ilman, että muut ku...

  Miksi ylpeät ihmiset ovat usein suuttuvat kohdatessaan myötätuntoisen eli aitoa rakkautta tuntevan, vilpittömän ihmisen? Se johtuu siitä, että ylpeät ihmiset kuvittelevat olevansa "hyviä ja viisaita", mutta koska he ovat ylpeitä, niin he eivät ole mielenrauhan tilassa, "sinut itsensä kanssa". Heidän ylpeytensä eli egonsa siis kokee kolauksen, jos he kuulevat viisaita sanoja jonkun toisen ihmisen suusta, ja siksi ylpeä ihminen haluaa "ampua viestintuojan". Ylimielisyys on siis tila, jossa ihminen nauttii muiden ihmisten ihailusta, ja jos joku ihminen onkin hänen kanssaan eri mieltä, niin ylimielisen on hyvin vaikea kestää sitä - koska silloin hän joutuisi luopumaan ylpeydestään ja hän "menettäisi kasvonsa". Hän joutuisi siis myöntämään, että hän ei ollutkaan viisas. Myötätuntoinen ihminen sen sijaan ei ole "herkkänahkainen", koska hän ei "pelkää pelkoaan eli inhimillisyyttään", eli hänellä ei ole piilotajuisia pelkoja vaan hä...

  Jos olet oman todellisuutesi täysin tietoinen luoja, niin olet jälleen kuin pieni lapsi: Havaitset ihmeitä kaikkialla, innostut ja haltioidut niistä, aistit ympäristöäsi kaikilla aisteillasi, olet spontaani ja naurat paljon. Jos tunnetilasi joskus hieman laskee, niin se tuntuu sinusta hyvin epämiellyttävältä, koska et ole enää turtunut negatiivisiin tunnetaajuuksiin - ja uskallat tarvittaessa myös suuttua ja itkeä, häpeämättä, jolloin tunnetilasi taas kohoaa. Ja koska sinulla ei ole enää paljon negatiivisia tunnemuistoja, niin suuttumuksesi hälvenee nopeasti ja helposti, ja palaat jälleen mielenrauhan tilaan. Kyynisemmille lukijoille: Ärsyttikö tämä kuvaus sinua? Kuulostiko tämä sinusta mielisairauden kuvaukselta? Aivan. Autuaita ovat yksinkertaiset, vilpittömät ja hullut.

  Miksi kaunaa ei kannata koskaan kantaa, vaikka muiden ihmisten syyttäminen onkin inhimillistä, jos tunnet ahdistusta? Etsimme aina ahdistuneina syyllisiä ja löydämme "pahuutta" muista ihmisistä. Syyttäminen vapauttaa hetkellisesti ahdistuneen hieman korkeampaan tunnetaajuustilaan, aivan kuten vihakin. Mutta jos ihminen jää "kantamaan kaunaa", hän kärsii vain itse. Siksi kaikki "menetykset" kannattaa aina hyväksyä, oli kyse sitten kuolemasta, erosta, työpaikan menetyksestä, loukkauksesta tai taloudellisista menetyksistä. Muista, että KAIKKI menetykset ja "vääryydet" ovat omia luomuksiasi, et vain negatiivisessa tunnetilassasi ymmärrä sitä. Jos läheisesi tekee vaikkapa itsemurhan, niin olet itse hänen kanssaluojansa. Et ole syyllinen, mutta olet osallinen. Tätä tarkoittavat myös sanonnat "joka menneitä muistaa sitä tikulla silmään" ja "maahan kaatunutta maitoa on turha surra." (kuvassa norsu jolla on norsun muisti?)

  Kohoaako ihmiskunnan tietoisuustaso eli värähtelytaajuus kollektiivisesti? Kyllä, koska aina kun luomme ajatuksillamme ja kokemuksillamme jotain, niin aika-avaruus laajenee. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että aika-avaruutta ei ole todella olemassa. Kyse on vain kunkin havaitsijan henkilökohtaisista havainnoista eli aistimuksista. Koska jokainen todellisuuttaan luova ihminen on myös täysin vapaa valitsemaan joka hetki oman tunnetaajuutensa (rajallisuusharha tai flow-tila eli mielenrauha), niin muutos eli tietoisuuden kohoaminen tapahtuu aina jossain määrin fyysisten kuolemien kautta. Uudet sukupolvet syntyvät aina edellisten sukupolvien luomuksia vastaanottamaan. Ei-toivottu ajatushan luo aina toiveajatuksen ja jokainen ajatus, joka on joskus ajateltu on ikuisesti olemassa kollektiivisessa ajatusvirrassa, johon "uni ihmisyydestä" perustuu. Lapsilla ei ole ennakkoluuloja eli valmiita negatiivisia asenteita, ja siksi esim. pikkulapsi voi olla pätevämpi tietokoneenkäyttäjä...

  Miksi puhdas rakkaus aikaansaa joskus myös eroja, eli "näennäisiä tragedioita"? Jos parisuhteessa elävä ihminen on resonanssissa korkeamman minänsä kanssa eli tuntee puhdasta rakkautta, niin hän on koko ajan kulkemassa kohti todellisia toiveitaan, koska ne manifestoituvat aina tuossa tunnetaajuustilassa. Siksi aito rakkaus ei ole koskaan "väärin". Jos esimerkiksi parisuhteen toinen osapuoli rakastaa itseään ehdoitta ja toinen on ylpeä, niin puolisot erkanevat toisistaan väistämättä, jos rakastava toivoo edelleen kuitenkin parisuhdetta, koska osapuolten taajuudet eivät ole resonanssissa. Se, joka rakastaa itseään ehdoitta ei kärsi, ja se joka on ylpeä manifestoi itse itsensä pois tuosta suhteesta, ennemmin tai myöhemmin - kun taas itseään ehdoitta rakastava löytää puolison, joka on hänen "toiveidensa täyttymys" eli toivottu manifestaatio. Tämä saattaa ylpeästä kuulostaa "julmalta ja väärältä", mutta tulkinta johtuu vain hänen ylpeydestään eli pe...

  Tuleeko meidän kantaa vastuuta omista tekemisistämme tai muista ihmisistä? Meidän ei koskaan PIDÄ tehdä mitään, mutta on hyödyllistä toimia viisaasti. Siksi myös sanan "vastuu" merkitystä on jokaisen meistä hyvä pohtia eli mitä se itselle tarkoittaa: Onko vastuu negatiivista uhrautumista vai positiivista eli aitoa kunnioitusta. Uhrautuva kokee vastuun kantamisen raskaana, kunnioittava taas iloitsee siitä, mitä hän tekee. Uhrautuminen ei siis ole koskaan hyödyllistä, kunnioittava muiden ihmisten tai eläinten tai vaikkapa ympäristön huomioonottaminen sen sijaan on. Ja jos kunnoitat muita, kunnioitat myös itseäsi, etkä siis ole "uhri" - etkä tekopyhä.

  Miksi iloa tuottava "turhamaisuus" ja juhliminen on tärkeää ja arvokasta? Koska olemme syntyneet ilmentämään eli luomaa elämää ja juhlimaan kauniita, upeita ja nautinnollisia asioita. Vaatimattomuus on aina turhaa, jos ihminen on vaatimaton siksi, että hän pelkää kauneuden ja upeuden olevan "maallista", ylpeyteen perustuvaa. Jos nimittäin ihminen pelkää, niin juuri silloin hän on paradoksaalisesti ylpeä. Kaikki maallinen eli materia on aina hengestä syntynyt! Olemme täysin vapaita ja rohkea ihminen ei pelkää elämästä iloitsemista. Jos yritämme estää itseämme iloitsemasta, niin kärsimme itse ja aiheutamme täysin turhia syyllisyydentunteita myös muille. Aito ilo ei siis ole koskaan "vaarallista", vaan juuri ilon kieltäminen johtaa ns. ylilyönteihin kuten päihteidenkäyttöön. Ihminenhän tarvitsee päihteitä tunnetilan kohottamiseen, jos hän ei ilman niitä nauti elämästään. Ja silloin hän "valjastaa kärryt hevosen eli hengen eteen", taistelee ja aika...

  Ei ole, jos puolustaminen tarkoittaa vastustamista ja turvautumista, siis pelkäämistä. Ihminen voi olla vapaa missä tahansa yhteiskunnassa. Vapaus perustuu aitoon rohkeuteen. Vapaus on henkilökohtainen tunne, uskoa omaan voimaan. Oman arvon tuntemista ja kaikkien muiden ihmisten kunnioittamista. Vapautta vailla ovat kaikki pelokkaat, myös isänmaastaan tai heimostaan ylpeät ja muita ihmisiä pelkäävät. Sotien muisteleminen on aina turhaa. Menneisyys meni jo, on vain nykyhetki. Sodissa ei ole mitään kunniakasta, mutta jokainen ihminen ansaitsee kunnioituksemme - myös kaikki "viholliset". Emme ole erillisiä.

  Pelkäätkö jotain, jota joku tieteentekijä on nähnyt mikroskoopilla tai kaukoputkella? Jos tuo asia on ollut tieteentekijän mielestä negatiivinen, niin sinun ei tarvitse yhtyä hänen mielipiteeseensä. Omat asenteemme vahvistuvat aina - myös tieteellistä tutkimusta tekevien ihmisten. Mikroskoopit ja kaukoputket ovat kuin vetovoiman lain vertauskuva: Ne tekevät "tikusta asiaa" ja "kärpäsestä härkäsen", koska ne suurentavat asioita, joita emme paljaalla silmällä usein edes näe. Älä lue negatiivisia ja pelkoa herättäviä tutkimuksia. Jos tarvitset jonkun tärkeän tiedon, niin vastaanotat sen intuitiotilassa. Ja kun sinulla on tuo tieto, niin älä tuomitse niitä ihmisiä, jotka ovat kanssasi eri mieltä. Sinä valitset oman todellisuustilasi joka hetki. Et ole vastuussa muiden ihmisten todellisuustiloista, vain omastasi. Ja voit auttaa muitakin vain omalla esimerkilläsi eli olemalla aidosti rohkea.

  Kuinka pitäisi toimia tilanteessa, jossa pitää tehdä yhteisiä päätöksiä, mutta osapuolilla on hyvin erilaiset näkemykset siitä, mikä on oikein ja hyödyllistä? Miten siis kannattaa toimia, jos koet, että sinun näkemystäsi väheksytään, vaikka koet sen itse tunnetasolla oikeaksi? Jos pystyt esittämään tuon oman näkökulmasi mielenrauhan tilassa, kunnioittaen vilpittömästi myös muiden näkemyksiä, niin sinunkin näkökantojasi kuunnellaan. Tämä perustuu ns. tunnetason resonanssiin: Jokaisen ihmisen sisin olemus on tuo puhdas myötätunto. Jokainen ihminen haluaa siis sisimmässään ymmärtää jokaista kanssaihmistään, mutta egomme eli ennakkoluulomme usein estää usein. Oikeita ja vääriä mielipiteitä ei ole olemassa, ja kaikkeuden synkronia ratkaisee minkä tahansa ongelmana koetun tilanteen, jos vain annamme niin tapahtua emmekä taistele. "Kysy ja sinulle vastataan" perustuu metafysiikan lakiin. Kaikkiin kysymyksiin syntyy aina vastaus välittömästi, kun esitämme kysymyksen. Luota ...

  Jos haluat elämääsi vaurautta, niin iloitse siitä, mitä olet jo saavuttanut ja vastaanotat lisää vaurautta. Sinun vaurautesi ei ole pois keneltäkään muulta, sillä vauraus lisääntyy aina, kun joku toivoo sitä. Aivan kuten sinun terveytesi ei estä muita olemasta terveitä, eikä sinun siis tarvitse sairastua siksi, että maailmassa on sairaita ihmisiä. Jos sinä tunnet rakkautta, niin sinun tuntemasi rakkaus ei ole pois rakkaudettomilta. Jokainen luo ja sallii itse oman todellisuutensa. Älä siis koskaan tuomitse "maallisia" asioita, sillä jos tuomitset, niin estät vain itseäsi nauttimasta elämästä. Sana "vaatimaton" ("hän, joka ei vaadi") ei ole alun perin tarkoittanut nöyristelyä ja askeettisuutta, vaan se on tarkoittanut vain sitä, että unelmamme toteutuvat, kun lakkaamme aktiivisesti haluamasta niitä - ja otamme ne siis vain vastaan.  Sinussa itsessäsi on runsaudensarvi, sampo ja graalin malja. Sinä Olet oman todellisuutesi Luoja.

  Ole iloinen ilon vuoksi. Älä yritä olla iloinen jotta toiveesi toteutuisivat, sillä kun yrität, niin et ole aidosti iloinen. Tuijotat nimittäin toiveita, jotka eivät ole todellistuneet. Ja juuri siksi ne eivät voi toteutua.   Ilo on tunnetila, tunnetaajuus, mielesi todellisuustila - ei olosuhde.   Tunne siis iloa, koska iloa on mukava tuntea. Ilohan on elämäsi tarkoitus. Ja kuin varkain: Ilon mahdollistamina myös unelmasi alkavat toteutua, yksi toisensa jälkeen, täsmälleen oikealla hetkellä.  Liian yksinkertaista toteutettavaksi?

  Mikään ei ole tärkeämpää, kuin oman itsen rakastaminen, sillä kun rakastat itseäsi näet rakastettavia piirteitä myös muissa ihmisissä ja olosuhteissa, joissa elät. Olemme todellisuuden luojina ikuisesti epätäydellisyyden tilassa, matkalla kohti parempaa. Mutta jos et näe epätäydellistä nykyhetkeäsi täydellisenä, et voi kokea mitään parempaa. Siksi myös kaikkien muiden ihmisten kunnioittaminen, täysin riippumatta heidän mielipiteistään tai teoistaan, on onnellisuuden edellytys. Et syntynyt maailmaan vapautuaksesi kuolemassa, vaan nauttiaksesi elämästä. Olet matkalla siksi, että nautit matkasta, et siksi, että haluat palata kotiin.